EA Canadan raskaat rattaat
Electronic Artsin tunnetuimmasta urheilupeliarsenaalista vastaava EA Canada tuottaa vuosittain perinteikkäät joukkuepelinsä NHL, FIFA, Madden ja NBA-sarjojen voimin. Viimeisimpiä pelikausia on vihdoin terästetty Segan omalla 2K-sporttipelisarjalla sekä muilla kilpailevilla vaihtoehdoilla, ja nämä ovat tuoneet EA Canadan yllätyksettömiin ja rutiiniluontoisiin vuosipäivityksiin aiempaa enemmän uudistuksia. Kehityskäyrä on näin ollen vakaasti nouseva, vaikkei verkkaisesti ahkeroivan kanukkitiimin uusin korispeli NBA Live 2005 kehitysaskelien suurena mittapuuna toimikaan.
Dallasta ja Dynastiaa
Viimeisin toimituksen testaama NBA Live -julkaisu on kahden vuoden takainen NBA Live 2003. Muutoksia on tällä välin tapahtunut niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Pakollisten pelaajapäivitysten lisäksi tämä näkyy eritoten pelimuodoissa, joihin on saatu syvyyden lisäksi myös leveyttä. Keulakuvana toimii viime vuoden versiossa debytoinut Dynasty-moodi, jonka runkoa on hiottu edelleen. Tässä pitkäkestoisessa pelimuodossa joukkuetta luotsataan treenaamalla, manageroimalla sekä pelaamalla NBA-sarjan terävimmälle piikkipaikalle vuosikausiksi eteenpäin. Tarjolla on kevyttä joukkuehallintaa mm. treenausohjelmista, tulokaskiinnityksiin, normaaleihin pelaajahankintoihin sekä muihin vastuullisen sohvamanagerin perustoimiin.
25 kauden maratoonidynastian lisäksi pelimuodoista löytyy yhden kauden Season, pudotuspeleihin keskittyvä Playoffs, kahden pelaajan välinen 1 on 1, donkkitemppuihin opastava Slam Dunk School sekä perusharjoittelun aapinen, Individual Practice. Täysin uusina lisukkeina löytyy NBA All-Star Weekend, joka istuttaa pelaajan neljän pikkukisan kollaboraatioon (tulokkaat vs toisen kauden kokelaat, kolmen pisteen heittokisa, Slam Donk -donkkikisa ja itse All Star -ottelu). Näistä etenkin heittokisa ja donkkikisa ovat varsin hauskoja minipelejä. Heittopelissä voi valita kahdeksasta NBA:n kovimmasta pussittajasta ja tykittää nopealla tahdilla 25 koria kolmen pisteen viivalta 60 sekunnin sisään. Kisa on yksinkertainen, mutta vaatii eri tähtipelaajien heittorytmin löytämistä sekä viiden värillisen kahden pisteen pallon upottamista koriin voiton saamiseksi.
Donkkikisa vaatii heittokisaa huomattavasti enemmän keskittymistä. Tässä erinomaisesti toteutetussa minipelissä idea on yksinkertainen: heitä pallo korin suuntaan, kirmaa perään, nappaa pallo lennosta ja donkkaa sisään. Jokainen vaihe sisältää lukuisia eri liikkumisvaihtoehtoja riippuen sijoittumisesta korin alle, joten tämä tuo aiemmin nähtyihin videopelien donkkiskaboihin aivan uudenlaista energiaa. Pelaaja voi esimerkiksi tuupata kyynärpäällään pallon korille, loikata vinhalla jalkatyöskentelyllä perään, ottaa pallo 360 asteen pyörähdyksellä ilmassa oikealla kädellä kiinni, siirtää peliväline jalkojen välistä vasempaan käteen ja tällätä sen voimalla koriin. Hubaa koripallotemppuilua, joskin vaatii taitoa ja opettelua näyttävimpien pussituskombojen suorittamiseen.
Statistiikka- ja lisämateriaalikeskuksena toimiva My NBA Live -osio niputtaa mm. Dynasty-pelimuodon saavutukset ja ennätykset, opetusvideot, musiikkijukeboksin, pelikoodit, klassikkopaitojen esittelyt sekä hankituilla pelipisteillä ostettavat sukat, hikipannat ja harjoituspaidat siinä määrin, että heikompi nukkuu yön yli ennenkuin jatkaa selaamista. Syvempi tarkastelu paljastaa osion sisällöltään varsin geneeriseksi ja pintapuoliseksi. My NBA Live -osio yhdessä muiden pelimuotojen kanssa kokoaa kuitenkin onnistuneen paketin, josta löytyy vaihtoehtoa niin impulssipelaajalle, kuin pitkien pelisessioiden korisfanittajallekin.
Peippaa, blokkaa ja donkkaa
NBA Live 2005 on muuttunut peruskenttäpelin osalta suhteellisen vähän parissa vuodessa, mutta muutamia erityisen positiivisia viilauksia on tehty. Muun muassa tekoälyn suorittama tehostettu blokkauspeli tämän omalla puolustusalueella toimii nyt varsin uskottavasti ja vapaita joukkuetovereita joutuu etsimään huomattavasti valppaammin koripaikkoihin. Vastaavasti teköäly osaa rokottaa pelaajan virheistä entistä tehokkaammin ja heittopeliä haetaan aktiivisesti joukkueen tähtipelaajille, jotka upottavat koreja tylyllä prosentilla sisään. Tekoälyn suorittamat pallonriistot, reboundit sekä fyysiset kontaktit pelivirheineen on tuotu entistä lähemmäksi peruspeliä ja tämä lisää entisestään otteluiden autenttisuutta. Ohjaimen mainiot tärinäefektit lisäävät oman mausteensa kenttäpelin tapahtumiin.
Oikealla analogitatilla aktivoitava Freestyle -ohjaus erikoisliikkeitä varten on kahden vuoden takaisen ensiesiintymisensä jälkeen edelleen hieman puolivalmiin oloinen, mutta satunnaisesti sen avulla onnistutaan saavuttamaan tyylikäs ratkaisu hyökkäys- tai puolustuspäässä. Tuoreempi kikkalisä eli pallottoman pelaajan Off The Ball -toiminto on sen sijaan nopeissa ja tiukoissa pelitilanteissa harvoin hyödyllinen apu. Taktiikoita ja kuvioita annetaan säätää mukavan monipuolisesti ja näitä voi myös tarvittaessa muuttaa lennossa pelin aikana. Erityismaininta annetaan häkellyttävän monipuolisista peliasetuksista, joita voi säätää yli kahdesta kymmenestä eri liukusäätimestä aina pelinopeudesta vapaaheittojen vaikeuteen, loukkaantumisten ja virheiden antamisen herkkyyteen, väsymyksen tasoon sekä lukuisiin muihin optioihin.
Graafisesti pelin ulkoasu on hieman vanhentunut, mikä on EA:n nykyisille urheilupeleille vähemmän tyypillistä. Pelaajat ovat kyllä animoitu hyvin ja liikkeestä toiseen siirrytään entistä sulavammin, mutta pelaajien hahmomalleihin käytetty polygonimäärä voisi olla korkeampikin. Taustojen tekstuurit ovat yksityiskohdiltaan myös varsin pelkistettyjä ja paikkapaikoin niissä esiintyy ikävää elämistä. Nykivää 2D-yleisöäkään ei voi juuri nykystardardeilla kehua. Replay-uusinnat koreista ja lukemattomat donkkianimaatiot ovat kuitenkin komeaa katsottavaa, ja kun pallo ja pojat rullaavat kentällä tasaisella ruudunpäivityksellä videoleikkeitä lukuunottamatta, se tärkein eli pelattavuus pysyy korkeatasoisena.
Äänipuoli on visuaalista antia vahvemmin hanskassa. Kaikki äänitehosteet yleisöstä tossujen kitinään sekä pallon kontaktista kenttään, korirautoihin, levyriin ja pelaajan hyppysistä sukkaan ovat toteutettu kiitettävästi realismia tavoitellen. Selostajakaksikko Marv Albert - Mike Fratello hoitaa työnsä poikkeuksellisen tyylikkäästi ruokkien saumattomasti pelaajaa pelitapahtumilla ja statistiikoilla. Vaikkei toistolta vältytä pidemmällä pelaamisella, kaksikon verbaalinen ulosanti on niin lähellä aitoa pelitilannetta, kuin elottomissa studiokoppi-olosuhteissa voi äänityshetkellä vaatia. Musiikkipuolesta vastaa hiphop-genren kattava bling bling -kerma, jonka melodiset biittiraidat tarttuvat nopeasti musatyypistä pitävän rytmihermoon. Mukana on toistakymmentä artistia, mm. Stat Quo, Brand New Heavies, Joel Ortiz sekä Nomb. NFL Streetissä tarttuvan "Our Lyfe" -biisin tarjonnut Wylde Bunch on eksynyt samalla kappaleella myös mukaan. Omia soittolistoja ei tueta.
Levyrin kautta pussiin
NBA Live 2005 on tasavahva julkaisu koripallopelien ystäville pienistä puutteistaan huolimatta. Kenttäpeli on edelleen lähempänä arcadea kuin simulaatiota, vaikka sen rakenteista alkaa löytyä vuosi vuodelta vahvempia elementtejä aidon koripallon mallintamiseen. Erittäin sujuva pelattavuus, uudet pelimuodot donkkiskaboineen ja 1-4 pelaajan moninpeleineen ovat monelle enemmän kuin riittävä syy hankinnalle, mutta mihin jäi Live-tuki? Pelin tuottaja Tim Tschirner vetosi laajakaistayhteyksien vähäiseen määrään. Selitys kuitenkin ontuu, mikäli katsoo Live-rekisteröityneiden määrää sekä Live-pelien tasaisesti kasvavaa suosiota. Huolimatta Live-tuen puuttumisesta ja EA:n perisynnistä (uudistuksilla on taipumusta kohdentua enemmän lisäominaisuuksiin kuin suoraan pelattavuuteen ja pelimekaniikkaan), on NBA Live 2005 varteenotettava vaihtoehto Espn NBA 2k5:n ohella vaativammankin sukanheiluttajan pelivalikoimaan.
