Nokian N-Gage tarvitsee kipeästi hittipelejä myymään laitetta. Yhdessä
jos toisessakin pelissä on ollut potentiaalia, ja sitä on paukutettu
ennakkohypen avulla. Sega
on ollut ehdottomasti suurin nimi N-Gage-pelien kehittäjien joukossa,
mutta ainakaan tähän mennessä japanilaisfirma ei ole pystynyt
tuottamaan kovin laadukkaita nimikkeitä. Esimerkiksi Sega Rally, Puyo Pop ja Virtua Tennis
ovat olleet kovia pettymyksiä. Nyt valitettavasti samaan kuoppaan
putoaa Segan uusin nettipelimahdollisuuksia hyödyntävä roolipeli Pocket Kingdom: Own the World. Pelattavaa on kyllä paljon, mutta laadusta on tingitty.
0h n03s, 1 c4n't f1ght
Pocket Kingdomissa pelaaja heitetään oman taskukokoisen valtakunnan
ohjaksiin. Pelin alussa ei ole yllättäen opastusosuutta, vaan kikat on
opittava itse kantapään kautta. Tosin pelimekaniikka on melko
yksinkertainen, joten sen oppii helposti ilman neuvojakin. Lyhykäisesti
sanottuna pelin ideana on ostaa itselleen joukkoja, jotka koostuvat
sotilasta, maagikoista, haltioista ynnä muista fantasiamaailmojen
veijareista. Näistä kootaan itselleen neljän miehen yksiköitä, joita
lähetään sotatantereelle hyökkäämään vastustajien kimppuun, tutkimaan
ympäristöä ja vakoilemaan vihollisten linnakkeita. Pelaajan näkymä
kartalla on kuvattu ylhäältä ja vastustajan linnakkeet näkyvät pieninä
kuvakkeina. Omaksi tehtäväksi jää vain ylimmän käskyvallan pitäminen
käsissä, joten yksiköt ovat omatoimisia käskyt saatuaan. Käytännössä
tämä tarkoittaa sitä, ettei pelaajan täydy itse etsiä linnakkeita tai
taistella vihulaisia vastaan.
Pelin taistelut toimivat melko
yllättävällä tavalla. Ihmispelaaja ei voi vaikuttaa niiden kulkuun,
vaan miekan heiluttelu jää tekoälyn harteille. Omaksi tehtäväksi
muodostuu vain sopivien hahmojen istuttaminen yksikköön sekä
taktiikoiden laatiminen. Taktiset kuviot eivät loista
monipuolisuudellaan, sillä vaihtoehtoja löytyy vain neljä. Niissä
yksinkertaisesti korostetaan vain hieman eri elementtejä, esimerkiksi
runsasta erikoishyökkäyksien käyttöä ja puolustusta. Vaikkei pelaaja
itse osallistukaan taisteluihin, voi niitä kuitenkin seurata sivusta.
Ruudulla vastustajien ja omien hahmojen energioiden lisäksi näkyy myös
aika, jonka puitteissa vastapeluri tulisi piestä maanrakoon. Mikäli
aika kuitenkin ehtii loppua, ratkaistaan ottelu tuomariäänin.
Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että häviäjä on se,
kummalla on vähemmän energiaa.
Kartalla tapahtuvan toiminnan
ohella tärkeään osaan nousee taisteluihin valmistautuminen. Omassa
pajassaan voi takoa erikoistavaroita, joita kullekin sotaratsulle
mahtuu aina yksi kerrallaan. Melko mielenkiintoisen systeemistä tekee
idea yhdistää useampia tavaroita taottavaan esineeseen. Esimerkiksi
hopeasta valmistettavaan haarniskaan voi yhdistää tuliloitsuja vastaan
suojaavan jalokiven sekä vaikkapa puolustusominaisuuksia nostavan
loitsukirjan. Idealtaan systeemi kuulosta hyvältä, mutta valitettavasti
käytännön toteutus ontuu. Erilaisten tavaroiden valmistaminen on
hidasta puuhaa varsinkin, kun sotavarusteilla on tapana hajota kesken
valmistusprosessin. Välillä sotavarusteiden valmistaminen onnistuu
ilman mitään ongelmia, mutta toisaalta joskus tavaroita hajoaa
turhauttavan paljon.
Takomisen lisäksi pajalla voi harjoittaa
vielä muunlaisia toimia. Rank Up -systeemin avulla hahmoja voi kehittää
uusiin luokkiin, esimerkiksi rivisotilaasta voi tehdä voimakkaan
ritarin taikka liukkaan varkaan. Kokonaisuudessaan pajan ympärille
kyhätyt ideat ovat omaperäisiä, mutta toiminta kärsii ikävän paljon
hidastempoisuudesta.
w007, pl4y1ng 1n t3h 1nt4rw3b
Pocket Kingdomissa on erityisesti hehkutettu sen
nettipeliominaisuuksia. Valitettavasti N-Gage Arenalla tapahtuva
pelaaminen ei onnistu kuitenkaan vakuuttamaan. Puitteet yksinpeliin
verrattuna ovat samat, mutta erona on ainoastaan se, että toisten
ihmispelaajien linnakkeita voi löytää kartalta. Tästä huolimatta
GPRS-liikennettä liikkuu melko paljon ainakin muihin N-Gagen
Arena-palvelua tukeviin peleihin verrattuna. Positiivisista puolista
mainittakoon laajat puitteet, jotka on kyhätty nettipelin ympärille.
Sisäänrakennetun ohjelman avulla voi lukea uutisia sekä ostaa ja myydä
tavaroita huutokaupassa. Jälkimmäinen ominaisuuksista on hyvin
omaperäinen, ja se sopii hyvin kontekstiin. Toisaalta ongelmaksi
muodostuu se, ettei rahalla tee mitään, sillä sitä on muutenkin liian
paljon. Samantyyppiseen käytännön ongelmaan kaatuu myös tavarasysteemi.
Kohtuullisen usein pelaajan tavaravarastot täyttyvät turhasta roinasta,
jolloin kymmenittäin esineitä on myytävä kauppaan. Vielä kun tavaraa
voi myydä vain yksitellen, kuluu turhan paljon aikaa pelkkään
varastojen siivoukseen.
Pelin kolme ehdottomasti suurinta
ongelmaa ovat sen hidastempoisuus sekä vaihtelun ja
vaikutusmahdollisuuksien puute. Tekoälyn varassa toimiviin taisteluihin
osallistuisi mielellään myös itse, mutta toisaalta N-Gage Arenan
rajoittuneen kaistan vuoksi ratkaisun ymmärtää. Kahteen muuhun
ongelmaan olisi kuitenkin voinut puuttua rankalla kädellä. Valikoiden
selaaminen on turhauttavan hidasta ja sama vaivaa myös taisteluita.
Animaatiot ovat verkkaisia ja yllättävän nopeasti pelin parissa kuluu
tovi jos toinenkin. Normaalisti tämä voitaisiin nähdä etuna, mutta kun
leijonan osa ajasta menee pelkkään hidasteluun, on kehittäjiä
osoitettava syyttävällä sormella. Samaten he ansaitsevat vielä sapiskaa
vaihtelun puutteesta, joka vaivaa pelikokemusta. Koko pelimaailma on
rakennettu yksinkertaisen idean varaan, jossa kartalla edetään vain
yksinkertaisesta paikasta toiseen. Kaikkialla toteutuvat samat
rutiinit: ensin etsitään vihollisten linnakkeet, hyökätään vastustajien
kimppuun ja sitten paranneet omien yksiköiden energiat. Tämän jälkeen
karuselli pyörii samalla tavalla ympäri, kunnes edetään seuraavaan
kohteeseen. Ratkaisun avulla pelistä on onnistuttu tekemään
pitkäikäinen, mutta toisto on omiaan tappamaan kiinnostuksen.
0k, but n0t gr34t
Graafisesti peli on kohtuullisen hyvällä tasolla. N-Gagesta ei
selkeästi puristeta viimeisiä mehuja irti, mutta strategiapeleissä tämä
ei olekaan niin tärkeässä osassa. Valikot ovat selkeitä ja ympäristöt
melko nättejä. Vain animaatioiden hidastelu pistää silmään, mutta tähän
tottuu ajan kanssa. Myös äänimaailma on hyvällä tasolla. Musiikki
kuulostaa mukavalta, eikä jäljessä ole juuri valittamista. Vain
ääniefektien kuuluminen hieman jälkijunassa särähtää korvaan.
Pocket Kingdomin pelaaminen vaatii tietynlaista luonnetta. Suurinta
osaa pelaajista varmasti häiritsee hidastempoisuus sekä toisto, mutta
strategiapelien ystävät voivat saada paketista jotain irti.
Pelisysteemissä on kieltämättä ideaa, mutta käytännön toteutus uupuu
pahan kerran. Vielä kun pelaajaa on tukemassa nettikieltä puhuva ja
verkkopeliä hehkuttava taustahahmo, tuntuu hyvän maun raja ylittyneen.
Kaikista näistä haukuista huolimatta Pocket Kingdom on onnistunut
keräämään ympärilleen melko aktiivisen pelaajapohjan, jota vielä
ruokitaan erilaisilla maailmanlaajuisilla kilpailuilla. Mikäli olet
siis japanilaisten strategisten roolipelien ystävä, eikä toisto
haittaa, voi Pocket Kingdom: Own the World olla kelpo valinta. Muussa
tapauksessa Pathway To Glory lienee se parempi vaihtoehto.
