Katsahdus menneeseen
Ensimmäinen Star Wars: Knights of the Old Republic -peli oli yksi vuoden 2003 parhaista julkaisuista. Xboxille ja sittemmin myös PC:lle käännetty roolipeli toi kiehtovalla tavalla esiin Tähtien Sota -saagan mytologiaa ja filosofisia näkökulmia. Mainion juonen siivittämä erinomainen pelimekaniikka tarjosi pelaajalle mahdollisuuden seurata tapahtumia Voiman molemmilta puolilta. Päähahmolle annettiin täten mahdollisuus joko pelastaa maailma tai valloittaa se itselleen. Tämä oli ennennäkemätöntä ja herätti ansaittua ihastusta.
Star Wars: Knights of the Old Republic II jatkaa edeltäjänsä jalanjäljissä niin hyvässä kuin pahassa. Kaikki kiitosta saaneet ominaisuudet ovat yhä tallella, mutta valitettavasti myös parjatut osa-alueet ovat edelleen mukana. The Sith Lords -lisänimikkeen alla kulkevan jatko-osan juoni alkaa lähes suoraan siitä, mihin ykkösosan lopussa jäätiin. Tapahtumat sijoittuvat edelleen aikaan tuhansia vuosia ennen Tähtien Sota -elokuvia. Sithit hallitsevat galaksia rautaisella otteella, ja metsästävät viimeisiä jediritareita tarkoituksenaan tappaa nämä sukupuuttoon. Pelaaja astuu jediksi paljastuvan hahmon saappaisiin. Tarinan edetessä tutustutaan sankarin menneisyyteen ja tämän salattuihin voimiin. Kuuluisaa valomiekkaakin päästään myöhemmässä vaiheessa heiluttelemaan.
Vahvan dialogin siivittämä juoni ei ole aivan niin hyvä kuin ykkösosassa, mutta tarina on joka tapauksessa keskivertoa parempi. Reilut 30 tuntia kestävän seikkailun aikana kohdataan tuttuun tyyliin tukku sivuhahmoja, jotka lyöttäytyvät tietyssä pisteessä pelaajan seuraan. Erinäisillä planeetoilla käytävien keskustelujen ja taistelujen aikana tehtävät ratkaisut määrittelevät, kulkeeko pelaaja Valon vai Pimeyden puolella. Suorittamasi valinnat vaikuttavat tällä kertaa myös muun ryhmän suuntautumiseen. Pelaaja pakotetaan näin pohtimaan hyvän ja pahan moraalia sekä tekemään harkittuja päätöksiä. Tämä onkin Knights of the Old Republic II:n parasta antia.
Tuttuakin tutumpi
Peli alkaa hitaasti eräänlaisella opettelujaksolla, mutta muuttuu sitten nopeatempoisemmaksi. Keskivertopelaajalla ei normaaliasetuksilla ole vaikeuksia päästä peliin mukaan. Haastetta on sopivasti, ja avainplaneetoilla pystyy vierailemaan haluamassaan järjestyksessä. Näin eteneminen ei ole täysin lineaarista. Vaikeustaso mukautuu pelaajan taitotason mukaan.
Taisteluita on ensimmäisen pelin tavoin runsaasti. Vihollisten kurmottaminen hoidetaan yhä reaaliajassa yksinkertaisen käyttöliittymän kautta. Pelaaja voi antaa hahmolle muutamia komentoja, jotka tämä sitten toteuttaa automaattisesti. Analogista tikkua liikuttamalla pääsee tarvittaessa karkuun ja hyökkäyksen kohdetta voi vaihtaa liipaisimista. Erilaiset stimulantit ja lääkeaineet auttavat pelaajaa selviytymään vaikeissakin olosuhteissa. Hahmoja voi myös varustaa panssareilla ja miekoilla, pistooleilla, kivääreillä, tai muilla taisteluvälineillä. Vihollisia tappamalla saa kerättyä kokemuspisteitä ja tarpeeksi kokemusta kerättyään hahmo kehittyy uudelle tasolle. Taitojen karttuessa voi myös oppia erikoiskykyjä, jotka vaihtelevat valitun hahmoluokan mukaan. Opitut kyvyt riippuvat myös siitä, kummalla Voiman puolella pelaaja on.
Suurin osa peliajasta kuluu dialogia seuratessa ja vihollisia mätkien. Vaihtelua tuomaan mukaan on laitettu myös esimerkiksi uhkapelejä, rakettireki-kilpailuja ja erinäisiä skriptattuja toimintakohtauksia. Kyllästyminen ei iske, koska pelin tarjoama tieto on mielenkiintoista ja tapahtumapaikat vaihtelevat sopivasti. Juuri kun pelaaja tuntee katselleensa tarpeeksi samoja harmaita käytäviä, peli siirtyykin aivan toiseenlaiseen ympäristöön. Tämä pitää etenemisen tuoreena. Mielenkiintoisia ovat myös ne lyhyet segmentit, jolloin päästään ohjaamaan jotain muuta ryhmän jäsenistä. Sivuhahmoseikkailut tuovat oman mainion lisänsä tuhtiin keitokseen.
Voiman pimeälle puolelle
Knights of the Old Republic II käyttää edeltäjänsä pelimoottoria. Ratkaisu on kummallinen, sillä etenkin ykkösosan bugisuuteen olisi toivottu kiinnittävän huomiota. Grafiikan hiomattomuus käy ilmi etenkin silloin, kun hahmot leikkautuvat tekstuureihin tai toisiinsa. Ruudunpäivitys takertelee edelleen ja ympäristö voisi näyttää elävämmältäkin. Pelialueet ovat kuitenkin sen verran laajoja, että yksityiskohtien puute on ymmärrettävää. Xbox on joka tapauksessa tehokas konsoli, eikä sen kapasiteetista pystytä The Sith Lordsissa ottamaan kaikkea mahdollista irti.
Äänimaailma on erinomainen, kuten Tähtien Sota -peleissä on tapana. John Williamsin orkesterisävellykset pauhaavat mahtipontisina taustalla ja peliin mahdutettu Dolby Digital 5.1 -tuki lisää musiikkiin aimo annoksen puhtia. Efektipuoli on kunnossa aina valomiekkojen legendaarisesta huminasta lähtien. Muista osa-alueista ääninäyttely on ensiluokkaista, ja se voitaisiin tälläisenään siirtää suoraan johonkin elokuvaan.
Kokonaisuutta tarkasteltaessa Star Wars: Knights of the Old Republic II on pienoinen pettymys. Sen edeltäjä oli mahtava ja uraauurtava peli. Kaavoihin kangistunut jatko-osa tuntuu enemmän ylihintaiselta lisälevyltä kuin täysipainoiselta julkaisulta. Ihailtavaa ja pelattavaa riittää toki runsain määrin, mutta jotain uuttakin olisi mielellään toivonut mukaan. Originaalista pelistä nauttineet pitävät varmasti myös kakkososasta, kunhan eivät aseta tälle liian suuria odotuksia. The Sith Lords tarjoaakin mainiota seikkailua tutuissa puitteissa.
