The Elder Scrolls III: Morrowind (GotY)

Xboxin roolipelien tarjonta on viimeisten kahden vuoden aikana kohentunut huomattavasti alkuajoistaan. BioWaren Star Wars: Knights of the Old Republic ja sen jatko-osa sekä Fable ovat tähän saakka nostaneet rimaa tämän jalon lajityypin saralla. Viimeisimpänä lisäyksenä perheeseen on Jade Empire, joka ilmestyy lähiaikoina myös Euroopassa.

Kun puhutaan perinteisemmistä länsimaisista roolipeleistä, on Xboxin tarjonnassa tilaa. Määrän puutetta on korvattu onneksi laadulla, sillä Bethesda Softworksin vuonna 2002 julkaistu The Elder Scrolls III: Morrowind on yksi kehutuimmista lajityypin edustajista. Alun perin PC:ltä käännetty roolipeli kärsi Xboxilla muutamista perusongelmista, mutta saavutti silti vakaan kannattajakunnan. Fanien iloksi ja muiden tietämyksen laajentamiseksi julkaistiin vuosi sitten Game of the Year (GotY) –painos, johon on mahdutettu alkuperäisen pelin lisäksi mukaan myös molemmat PC:llä julkaistut lisälevyt eli Tribunal sekä Bloodmoon.

GotY kasvattaa jo ennestään järkyttävän suurta pelimaailmaa kahdella uudella alueella. Pohjoinen Solstheimin saari on kylmä ja julma paikka uudelle soturille, eikä Morrowindin provinssin pääkaupunki Mournhold sekään tarjoa lämmintä vastaanottoa salamurhaajineen. Varsinkin Solstheim on pirteä lisä peliin erilaisen maastonsa ja eläimistönsä, mutta erityisesti peliä selkeästi uuteen suuntaan vievien ihmissusien ansiosta. Pelaaja pääsee tutustumaan ihmissutena uusiin fyysisiin mahdollisuuksiin, mutta joutuu samalla elämään jatkuvassa yhteisön vihan pelossa. Lisäksi lumisella saarella elää uusia mielenkiintoisia eläinlajeja, jotka ovat hieman kotoisemman oloisia meille pohjoisen asukeille, kuten karhuja ja susia.

Sama peli, samat ongelmat

Vaikka Morrowind on ylistetty peli, on silläkin omat ongelmansa, joita tämä uudempi julkaisu ei korjaa. Yleinen tekoäly jumittaa edelleen typerän yksinkertaisella tasolla eivätkä pelin taistelut tarjoa pelaajalle erityisen hienoja kokemuksia. Perinteisten roolipelien tyyliin taistelut joko voittaa tai häviää käytännössä kokonaan hahmon perustaitojen ja varustuksen avulla, vaikka mukana onkin satunnaiset yllätyksen mahdollisuudet. Pelaajalle ei siis juurikaan jää mahdollisuuksia kehittää itseään pelaajana. Taisteluista on kuitenkin tullut entistä helpommin sisäistettäviä, kun pelaaja näkee nyt myös vihollisen energiapalkin.

Uusien pelattavien alueiden jälkeen tärkeimpänä uudistuksena tulevat vaikeustasot, jotka jostain syystä puuttuivat alkuperäisestä julkaisusta. Nyt Morrowindin mystinen maailma on helpommin lähestyttävä myös vähemmän kokeneille pelaajille, joskin pitkäjänteisyyttä pelin parissa pitää olla omasta takaa. Edellisestä versiosta on peritty myös tuskaisen pitkät latausajat, jotka ovat jopa pidentyneet uuden julkaisun myötä.

Pelin vapaus on edelleen sekä riemun että itkun aiheuttaja. Pelaaja saa päättää omasta etenemistahdistaan todella vapaasti ja suorittaa tehtäviä haluamaansa tahtiin, tai vain tutkia saaren tarjoamia mahdollisuuksia. Toisaalta peliin pidemmän ajan jälkeen palaaminen on äärimmäisen vaikeaa. Pelin sisältämä muistiojärjestelmä on heikosti toteutettu ja sen avulla on erittäin vaikea pysyä perillä suoritetuista sekä suorittamattomista tehtävistä. Ainoa keino pitää itsensä selvillä tapahtumista onkin kaivaa esiin kynä ja paperia. Varsinkin jos on pelannut alkuperäisjulkaisua ja jatkaa vanhasta tallennuksestaan GotY:ssä, kuluvat ensimmäiset hetket varmasti tilanteen selvittämisessä.

Turismia

Vaikka tässä vaiheessa pelin elämänkaarta sen ikä alkaakin jo näkyä, ei peli todellakaan ole ruma. Morrowind onkin kestänyt ajan hampaan purentaa varsin hyvin. Maastot vaikuttavat ensi alkuun karuilta, mutta ajan myötä havaitsee miten moninainen pelin maailma on. Osa maisemista suorastaan vangitsee katsomaan niitä. Lisäksi maailma pelialueena synnyttää lähes ainutlaatuisen elämisen tunteen, aivan kuin pelaaja olisi itse katselemassa avautuvaa merta rannalla. Sen sijaan pelin hahmoja vaivaa edelleen surkea animaatio, eivätkä ne muutenkaan aiheuta samanlaisia ihailun aiheita kuin kauniisti luotu pelimaailma.

Äänimaailma on käytännössä identtinen graafisen ilmeen kanssa, sillä tunnelmaa luovat musiikit ovat upeasti toteutettuja, mutta muutoin pelillä ei äänten puolelta ole paljoa tarjottavanaan. Ääninäyttelyä ei myöskään ole kovin paljoa, vaan peli luottaa vakaasti tekstipohjaiseen dialogiin. Knights of the Old Republicin puhuttuihin keskusteluihin tottuneille konsolipelaajille tämä saattaa muodostua tarinan seuraamista vaikeuttavaksi ongelmaksi, mutta pelin teksteihin kannattaa tutustua. Pelimaailma on täynnä kirjallisuutta historiasta ja vastaavista aiheista, jonka kaiken lukemalla ehtii tuhota enemmän aikaa kuin mitä itse peli edes pystyy saavuttamaan.

Kun aurinko laskee

Kritiikistä huolimatta GotY sisältää edelleen kaikki rautaiset elementit mitkä tekivät alkuperäisestä julkaisusta monien rakastaman pelin. Kestoltaan tämä on varmasti Xboxin pisin peli, vaikka etenisi pelkästään tärkeimpiä tehtäviä suorittaen. Yksittäin arvioituna lisälevyistä ensin julkaistu Tribunal ei iskenyt allekirjoittaneeseen samalla voimakkuudella kuin Bloodmoon, jonka kehitykseen Bethesda ehti ilmeisesti käyttää paremmin aikaa.

Morrowind ei enää kanna yksin harteillaan koko Xboxin roolipelitarjonnan painolastia. Vaikka uudemmat perilliset saavat vanhan kuninkaan näyttämään hieman pölyyntyneeltä, on siinä silti enemmän voimaa kuin lukuisissa muissa julkaisuissa yhteensä. Länsimaisen roolipelin mallikappaleena Morrowind on kunniakkaasti pitänyt miekkansa terässä ja taikavoimat valmiina. Vuoden ikäisenä pelin voi löytää lukuisista alekoreista, mistä se kannattaa ehdottomasti poimia matkaan, sikäli jos hyllystä ei löydy jo ennestään alkuperäistä Morrowindia. Ja jos pelityyppi vetää puoleensa, ei Game of the Year –julkaisua sovi missään nimessä ohittaa.