Kanveesissa tavataan
Nyrkkeily tuntuu olevan yksi niistä urheilulajeista, joiden edustus Electronic Artsin alati kasvavassa urheilupelitarjonnassa on laadullisesti parantunut vuosi vuodelta. Alkujaan melko keskinkertaisesta Knockout Kings -sarjasta on hiljalleen kehittynyt näppärä ja riippuvuutta aiheuttava Fight Night -turpajuhla, jonka puitteissa kehäraakit testaavat iskuvinkkejään jo toistamiseen. Fight Night Round 2 on jo itsessään kelpoa ajanvietettä, joten GameCube-versioon ujutetun Super Nintendo -klassikon, Super Punch-Outin, ei pitäisi erityisemmin karistaa pelipaketin houkuttelevuutta.
Fight Night Round 2:ssa riittää pelaamista toviksi jos toiseksikin. Nyrkkihippasilla leikkiminen tapahtuu kattavahkossa uramoodissa, jossa vastustajia tutustutetaan kanveesiin kunnes omasta amatöörimätkijästä tulee amatöörien mätkijä. Otteluiden lomassa on luonnollisesti huolehdittava, ettei nyrkkeilijän kunto pääse rupsahtamaan; salilla kohennetaan ruumiinrakennetta rääkissä, joka saisi monien jalat tutisemaan. Alituiseen uranuurtamiseen väsyneet voivat toki haukata happea yksittäisillä kehä- ja salireissuilla.
Kuten Electronic Artsin monissa muissakin urheilupeleissä, myös Fight Night Round 2:ssa on mahdollista luoda oma pelihahmonsa ulkonäköä myöten. Suhteellisen kattavalla kasvoeditorilla saadaan vaivattomasti luotua tunnistettavia piirteitä, mutta tosielämän ihmisten tarkka kopioiminen on silti mahdottomalta tuntuva urakka. Esimerkiksi hius- ja kulmakarvavalikoimat kaipaisivat lisätuuheutta, ja kasvoihin olisi mukava saada ajan hampaan jälkiä. Hahmonluonti on joka tapauksessa mainio lisä, joka vaikuttaa monipuolistuvan asteittain vuosi vuodelta. Halutessaan hahmokseen voi kuitenkin valita oikeitakin nyrkkeilijöitä, kuten vaikkapa Muhammed Alin.
Matka kehien kuninkaaksi aloitetaan vaatimattomasti kellarikerhon tiloissa, ajalla ennen varsinaista ammattiuraa. Tällä ajanjaksolla pelaaja tutustutetaan hiljattain uusien iskujen ja liikkeiden saloihin, joskin aloittelijan housuissa perinpohjainen opastuskierros olisi ollut vähemmän hämmentävä ja nopeammin sisäistettävä ratkaisu: nykyisellään analogisen ohjausjärjestelmän makuun päästään mutkitellen yritysten ja erehdysten kautta. Pääasia kuitenkin lienee, että iskujen lateleminen toimii ja on ennen kaikkea hauskaa.
Oman atleetin kädet seuraavat tarkasti C-tatin liikeratoja, mikä tuo kuvioihin hieman enemmän vaikuttamisen tunnetta kuin pelkkien näppäinten paineleminen. Mitä suuremman heilautuksen tatilla pyöräyttää, sitä enemmän iskuihin ja koukkuihin saadaan vahvuutta. Mikään ei vedä vertoja sille nautinnolliselle tunteelle, kun joukko kovia iskuja uppoaa läpi vastustajan puolustuksen ja muotoilee tämän naamataulun uuteen uskoon. Koukkujen jakelemiseen jää helposti koukkuun, mutta toki vastahyökkäyksiltä on osattava puolustautuakin. Tarkkuus ja keskittyminen ovat valttia, joten koko taistelusysteemin täydellinen hallitseminen vaatii runsaasti verta ja hikeä kehän laidalle.
Ottelijan suorituskykyyn vaikuttavat monet päivänselvät ja muutamat hieman erikoisemmatkin osatekijät. Ammattilaispiireihin astuttua salilla ravaamisesta tulee arkirutiinia, ja treenit ovat itse asiassa ihan mukiinmeneviä minipelejä. Kullakin pelillä on vaikutuksensa hahmon tiettyihin osa-alueisiin, mutta myös kasvavat vaate- ja tarvikevalikoimat, valmentajat sekä näyttävät sisääntulot tuovat omat korttinsa pakkaan. Mitä enemmän moisiin suostuu satsaamaan kylmää käteistä, sitä paremmin hahmo saa henkistä kannustetta selviytymiskoitokseen. Erätauoilla voidaan myös paikkailla haavoja ja vähentää iskuista syntynyttä turvotusta, mikä parantaa ottelijan puhtia tiukoissakin kahakoissa aina jonkin verran.
Lyöntien vaikutukset näkyvät niin haavoina kuin mustelmina, mutta viimeistään mehevistä hidastuksista voi huomata kasvojen todella menevän lyttyyn iskujen voimasta. Kaiken kukkuraksi veri lentää ja hiki virtaa, vieläpä melko näyttävästi. Sen sijaan areenat yleisöineen ovat hitusen vaisumpia esityksiä yksityiskohtien suhteen, mutta ulkoasu säilyy silti näyttävänä, ja ilmassa on suuren urheilutapahtuman tuntua. Äänimaailman ja selostuksen osalta kaikki tuntuu olevan varsin hyvällä mallilla, mutta musiikkiraitojen vähäisyys on ikävä miinus. Katu-uskottavuutta pursuavat riimit kun alkavat toistaa itseään rasittavan nopeasti.
Fight Night Round 2 on ehdottomasti nyrkkeilypelien aatelia. Sen parissa vierähtää helposti useita tunteja kliseistä "vielä yksi ottelu" -fraasia hokien, pelaapa peliä sitten yksin tai kaverin kanssa. Analoginen iskujenlatelu istuu ohjaimeen kuin nyrkki silmään, ja harjoitteleminen kohti täydellisyyttä on erittäin palkitsevaa. Vielä kun mukaan lisätään näyttävä audiovisuaalinen toteutus, ei Super Punch-Outinkaan tarvitse hävetä seuralaisensa puolesta.
