Uusi kausi, uudet sääntötulkinnat
Sonyn oma Formula One -sarja on vuosi toisensa jälkeen vetänyt sen pisimmän korren formulapelimarkkinoilla. Kilpakumppanina häärinyt Electronic Arts ei ole onnistunut puhaltamaan omiin tuotoksiinsa samanlaista henkeä, minkä seurauksena harmaan massan leima komeilee myös yhtiön viimeisimmässä formulatuotoksessa, F1 Career Challengessa. Sony ei sen kummemmin jäänyt ihmettelemään EA:n vetäytymistä formularintamalta, vaan nappasi hetimmiten yksinoikeudet F1-lisenssiin neljän kisakauden ajaksi. Myös juuri päättynyt kausi kuuluu mukaan sopimukseen ja Formula One 2003 onkin ainoa markkinoilta löytyvä tuotos, jonka varustukseen sisältyvät toistaiseksi tuoreimmat talli- ja kuljettajatiedot. Myös kaikki tänä vuonna voimaan astuneet pikkuhienoudet aina uudesta aika-ajosysteemistä ratauudistuksiin ovat mukana, joten tältä osin kaikki tuntuisi olevan hyvässä jamassa.
Formula Onen tämän vuoden painos sisältää yllätyksettömästi samaiset pelimoodit kuin sen viimevuotinen edeltäjäkin, eli rajojen rikkominen on päätetty lykätä tuonnemmaksi. Tämä ei kuitenkaan estä nauttimasta pelin annista täysin rinnoin – nautitpa sitten omat formulasi kolikkopelimäisen kaahailun tai tarkan pilkunviilauksen muodossa. Vapaamuotoiseen huristeluun perehtyneet tulevat mitä luultavimmin testaamaan ensimmäisenä pelin arcade-mittelöt, mikä on oiva päätös myös ensikertalaisille. Arcade-kilpailussa ja -kaudessa hypätään lukuisten harjoitusten ja aika-ajojen yli suoraan asiaan, eli sunnuntain Grand Prixiin. Tällä menetelmällä kisat aloitetaan aina vihoviimeisestä lähtöruudusta, josta ei ole mitenkään mahdotonta nousta kolmen kierroksen aikana korkeimmalle palkintopallille. Simulaatiopuolella peli käy jo astetta haastavammaksi, oli kyseessä sitten yksittäinen kisaviikonloppu tai koko kausi harjoituksineen kaikkineen. Haastettakin on huomattavasti enemmän autojen tehojen ja ohjauksen ollessa jo huomattavasti uskottavammassa kunnossa.
Ajo aikaa vastaan luonnistuu tuttuun ja turvalliseen tapaan, kuten myös viime vuoden versiossa nähty kilpailujen sivustakatsominenkin. Jälkimmäisen vaihtoehdon tarpeellisuus on tosin edelleen yhtä suuren kysymysmerkin alla kuin ennenkin, koska tekoälyn ohjastamien kuskien seuraaminen ei ole kovinkaan viihdyttävää tai saati sitten järkevää puuhaa. Koko helahoidon kruunaavat ylivilkkaat automaattikamerakulmat sekä itseään toistava selostajakaksikko, joten on vain ihmeteltävä tällaista resurssien hukkausta. Katselumoodin sijaan työtunteja olisi voitu upottaa vaikkapa kattavaan uramoodiin, joka näyttäisi kilpailijoilleen missä kaappi seisoo. Toivottavasti tällainen kokonaisuus nähtäisiin tulevaisuudessa, sillä hyvin toteutettuna moinen nostattaisi peli-ikää roimasti.
Mikäli kisaaminen tietokonevastustajia vastaan ei hirveämmin houkuttele, ainahan sitä voi kutsua koko lähinaapuruston kylään, jotta ajelu saisi hieman lisäpuhtia. Kolmekin kaveria kyllä riittää, sillä neljän hengen välinen testosteronitaistelu onnistuu Hotseat-moodin avulla. Kyseisessä pelimuodossa jaetulla ruudulla on heitetty vesilintua ja jokainen pelaaja ohjailee autoaan lyhyissä erissä ja vuorotellen yhdellä ohjaimella. Pelivuoron siirtyessä pelaajalta toiselle, sivustakatsojien autot siirtyvät automaattikuskin hellään huomaan. Mikäli moinen pelityyli ei oikein innosta, on vain turvauduttava perinteisempään jaetun ruudun kaksinpeliin. Suuremmalla poppoolla kyseinen pelityyli tulee kuitenkin olemaan hieman ankeaa puuhaa, kun multitap-tukeakaan ei pelin ominaisuuksista satu löytymään.
Kontrollien huumaa
Olisi synti ja häpeä jättää Formula One 2003:n simulaatiokisat kokeilematta, vaikka sattuisikin suosimaan arcademaista kaahailua. Lukuisten erilaisten säätömahdollisuuksien myötä kilpailemisesta voi tehdä juuri niin haastavaa kuin haluaa, olipa sitten aloittelija tai hieman kokeneempi ratinkääntäjä. Vaikeustason nostaminen on tietenkin yksi tapa vaikuttaa asiaan, mutta myös sääntöjä ja autojen ominaisuuksia saa muokattua omien mieltymysten mukaisiksi. Bensankulutuksen, renkaiden kulumisen ja muiden lajille ominaisten asioiden lisäksi myös säätä pääsee halutessaan näpräämään enemmän tai vähemmän ennalta arvattavaan suuntaan. Vaikka ei sattuisikaan olemaan ekspertti autourheilun saralla, pienellä vaivannäöllä ja testaamisella autourheilun kuninkuusluokan salat tulevat tutummaksi ja tutummaksi. Lukuiset harjoitukset tulevat kovaan käyttöön, jotta kierrosaikoihin saataisiin puristettua erilaisilla säädöillä kaikki tehot mitä autosta löytyy. Jos aiemmat formulat on kuitenkin koluttu läpi suurennuslasin kera, ei pärjääminen tämänkään vuoden painoksessa luulisi olevan ongelma eikä mikään.
Koko kausi lukuisine kisaviikonloppuineen ei ole mikään läpihuutojuttu ja jokaiseen kilpailuun on valmistauduttava henkisesti. Koska nopeita aika-ajokierroksia kelpuutetaan nykyään vain yksi, virheisiin ei ole juurikaan varaa. Hermot on pidettävä kylmänä ja vapaiden harjoitusten kierrokset onkin hyvä tapa päästä kunnolliseen ajovireeseen. On kuitenkin todettava, ettei uusi aika-ajosysteemi oikein ota tulta alleen pelillisessä muodossa. Perjantain aika-ajot, joissa määräytyy lauantain aika-ajojärjestys, osoittautuvat pidemmän päälle jopa turhaksi energianhukaksi. Lauantain aika-ajossa voi pärjätä mainiosti lähtöjärjestyksestä huolimatta, kun todellisuudessa viimeisimmillä kuskeilla on puhtaamman ja pidoltaan paremman radanpinnan myötä pieni etulyöntiasema. Tämän seikan takia allekirjoittanut oli erityisen huvittunut suomennosvirheelle, jonka mukaan pelaaja joutuisi ajamaan lauantaina joukon viimeisenä, mikäli hyppäisi perjantain aika-ajojen yli.
Pieni piikki lihassa on pelin kanssakuljettajien tekoäly, joka on melko vaatimattomassa jamassa. Lajiin vähemmän perehtyneet voisivatkin kuvitella jokaisen sunnuntaikaaharin pääsevän formula-auton ratin taakse, mikä särkee illuusion kylmähermoisista ja ammattimaisista kuskeista. Miekkoset ovat sen verran välinpitämättömiä jopa omaa henkiriepuaan kohtaan, että he ajavat päistikkaa poikittain radalla olevia autoja päin. Sen sijaan ajomallinnus on yksi pelin valttikorteista, etenkin simulaatiopuolella. Vauhtihirmut on helppo pitää radalla, toki vaativimmista mutkista kunnialla selviäminen vaatii jo ajoituskykyä ja taitojakin. Kisojen tiimellyksessä ei todellakaan voi soveltaa "mutkat suoriksi" -periaatetta – etenkään, jos säännöt ja vahinkomallinnukset ovat käytössä. Jarruttaminen onkin formuloissa suuremmassa roolissa kuin muissa autopeleissä ja sen opettelu saattaakin viedä oman aikansa. Ohjastelu luonnistuu analogitatillakin varsin vaivattomasti, mutta todelliset autoilufanaatikot turvautunevat rattiin ja polkimiin. Formula One 2003 kattaa tuet Speedster 2-, GT Force- ja Driving Force -rateille, joten valinnanvaraa löytyy. Ei perinteisessä Dual Shock -ohjaimessakaan mitään vikaa ole, mutta jos sen näppäimet ovat päässeet löystymään kovassa kulutuksessa, saa kaasu- ja jarrunappeja usein painella oikein olan takaa.
Toistaiseksi paalupaikalla
Graafisesti peli on hyvää jälkeä, vaikka PlayStation 2:n tehot varmasti riittäisivätkin parempaan. Kokonaisuuden tekevät maittavaksi monet seikat ja etenkin väripalettia on hyödynnetty kiitettävästi. On mukava nähdä muidenkin kuin Monacon kapean ja kiemurtelevan katuradan ympäristöjen olevan kunnossa. Myös itse formula-autot ovat näyttäviä ja esikuviensa mukaisia moottorihirmuja, joiden pinnalla näkyy muutamia ihan mukavia varjo- ja heijastusefektejä. Heijastelua löytyy myös kostealta radanpinnalta, tosin itse sade-efekti kaipaisi jonkin verran hiomista. Kuvakulmapuolelta löytyy jopa yllättävän monta toimivaa vaihtoehtoa, joten jokaiselle hurjapäälle löytynee oma suosikkinsa. Uusintapuolella kamerakulmien määrä kasvaa huomattavasti ja kilpailu näyttää mukiinmenevältä televisiokatsojankin perspektiivistä. Lisäksi ruudunpäivitys pysyy tasaisena tilanteessa kuin tilanteessa, mikä on huomioimisen arvoinen saavutus etenkin kilpailujen adrenaliinintäyteisissä starttitilanteissa. Täytyy kuitenkin todeta, että Räikkösen ja kumppaneiden bittiversiot ovat hieman koomisen näköisiä, mutta eipä näitä tarvitsekaan katsella kuin kuljettajavalikossa ja palkintojenjaossa.
Formula-tunnelmaa lisävät uskottavat moottorien jylinät ja jokaisen tallin menopelille on vaivauduttu nauhoittamaan omanlainen ääntelytapa. Muut äänet eivät ehkä pääse oikeuksiinsa, mutta pelin musiikki ja äänityöskentely on toimivaa – jälkimmäinen sillä edellytyksellä, että pelaat peliä englanninkielisenä. Traditionaalinen suomalaisääninäyttely on yhtä kamalaa kuunneltavaa kuin ennenkin, oli kyseessä sitten tiimin välinen radiokeskustelu tai Matti Kyllösen ja Erkki Mustakarin selostus. Etenkin kyseisen parivaljakon hehkutus kuulostaa erittäin teennäiseltä ja paperilta luetulta, ja sanojen painotukset ovat kuin huonolla runonlausujalla. On kuitenkin hienoa, että moinen ominaisuus on mukana, mutta parantamisen varaa on melkoisesti. Suomennetut valikkotekstit ovat sentään suurimmilta osin kunnossa muutamia käännösvirheitä lukuun ottamatta, joista mehevin tulikin jo mainittua aikaisemmin.
Formula One 2003 jatkaa sarjalle tuttua ajolinjaa ja se pitänee joiltain osin formulakansan tyytyväisenä. Uuden kauden kuskit ja uudistukset ovat hieno juttu, mutta kääntöpuolena on kuitenkin pinnallisten ehostusten varjoon jääneet pelilliset uudistukset. Miksi tietenkään korjata jotakin mikä ei ole rikki, mutta parannuksia olisi voinut olla huomattavasti enemmänkin. Kaikesta huolimatta peli viihdyttää ja pitää imussaan oman aikansa, ja kisakauttakin on taitojen kehittymisen myötä ihan mukava tahkoa useampaankin otteeseen. Silmänruokaa on tarpeeksi pitämään pelaajat tyytyväisinä ja kontrollitkin toimivat paremmin kuin useimmissa kilpailijoissa, joten tuotos on varmasti katsastamisen arvoinen. Edellisosien omistajien on kuitenkin järkevintä testata peliä muutamaan otteeseen ennen varsinaista sijoituspäätöstä. Nyt on vain toivottava, ettei sarja jää tulevaisuudessa väsähtäneenä lähtöruutuun.
