Sano muikku
Avaruusoliot pommittavat vetisen Hillys-planeetan kamaraa. Tavan tallaajille syötetään uutisia ihmiskunnan voitoista ilkeitä muukalaisia vastaan, mutta asiat näyttävät vain pahenevan. Sota vaatii jatkuvasti lisää uhreja, ja siviilejä katoaa mystisesti. Nuori toimittaja Jade tempautuu mukaan kuvioihin, kun hänelle paljastuu suurin valhe sitten tuntevien pelikonsolien.
Totuus täytyy tuoda julki, mutta ensin tarvitaan todisteita. Toiseen käteen lyödään kamera ja toiseen taistelusauva. Näillä eväillä toimintaseikkaillaan kaupunkien, tehtaiden ja slummien kautta pikaiseen loppuun. Peli päättyy arviolta 15 tunnissa, mutta se aika on ahdettu täyteen yllätyksiä ja juonenkäänteitä.
Hupaisten hahmojen katras potkii lisätehoa totuttua monimutkaisempaan salaliittotarinaan. Mukana roikkuva Pey'j-eno on sikamainen jopa siaksi, autokorjaamon sarvikuonot jammaavat reggaen tahdissa ja Jaden kotikoira lammastelee ylisöpösti ympäriinsä. Päähenkilötär on joukon vaisuimmasta päästä, vaikka erottuukin tusinasankareista terävällä kielellään. Erikoisten persoonien ja friikihtävien eläinhahmojen kirjo riittäisi useammankin pelin tarpeisiin.
Helmiä ja sikoja
Beyond Good and Evil annostelee onnistuneesti eri pelimuotoja. Suurimman osan ajasta Jadea juoksutetaan luolastoissa tai kaupungissa. Kun hirviöt väijyttävät, ne nuijitaan sauvalla lakoon ja matka jatkuu. Limalöylyjen välissä hiivitään, ratkotaan ongelmia, jutustellaan ja shoppaillaan.
Hiiviskelyjaksot eivät lahtaa peli-iloa, sillä niiden suunnittelussa on käytetty järkeä. Luimuilua vaativilla alueilla jokainen huone on visuaalinen puzzle, jossa pitää löytää reitti vartijoiden katseita vältellen. Jos tilaisuus suo, vihulaiset voi myös salasurmata selän takaa.
Vastaan tulevia puzzlenpoikasia on lainailtu paljolti Zelda-peleistä, mutta ne on naamioitu tuoreen scifihtäviksi. Jade metsästää avaimia ja koneiden puuttuvia osia, kiipeilee, työntelee laatikkoja ja sitä rataa. Kiinnostavimmat jipot ratkotaan kädestä ammuttavalla kiekolla. Zeldanhakkaaja kuorii pähkinät pikaisesti, mutta saa niistä silti kutkuttavan onnistumisen tunteen.
Paikasta toiseen päristellään enon vanhalla leijualuksella. Uusille alueille päästäkseen kärryä on viriteltävä lisäosilla, kuten hyppymoottorilla ja järeämmillä tykeillä. Osista maksetaan harvinaisilla helmillä, joita saa haalia hiki hatussa aina kun ajokista uupuu vaadittava vempain.
Toimittajan varusteista tärkein on kamera, joka osaa antaa lisätietoa Hillysin härveleistä ja olennoista. Ympäristöä kannattaa zoomailla ahkerasti, sillä tiedonmurut tulevat tarpeeseen. Bonustehtävänä Jade pääsee tekemään inventaariota planeetan eri elämänmuodoista. Jokaisesta kuvatusta otuksesta kilahtaa kassaan kaivattuja krediittejä, jotka palavat pian parannusesineisiin ja power-uppeihin.
Seuraa johtajaa
Kuka sanoi, ettei toimittajilla voi olla kavereita? Suurimman osan ajasta Jaden perässä tarpoo yksi seuralainen, joka auttaa taistelussa ja ongelmanratkonnassa. Alussa mukana matkaava Pey'j-porsas taitaa teknisten härpäkkeiden salat. Sialta löytyy joulukiloja hitusen liikaa, joten ahtaista paikoista Jade saa hivuttautua yksin. Myöhemmin possun korvaa outo hyypiö, joka osaa juosta laserovien läpi. Sankarten välinen nokkela sanailu viihdyttää ja toiminnan keskellä lentelee one-linereita hymyksi asti.
Kaverit vaikuttavat melko avuttomilta taistelussa, mutta haittaakaan heistä ei ole. Taistelu ei nimittäin vaadi taitoa saati hermoja. Jade päästää ilmoille hienoimmat kombonsa, kun vaan antaa X:n sauhuta ja näyttää tatilla suuntaa. Pomohirviöistä sentään löytyy haastetta, sillä ne kuluttavat peukalon lisäksi aivosoluja.
Vaikeita kohtia saa yrittää uudestaan rajattomasti, mikä helpottaa soturin tietä liikaa. Silti taistelut tuntee vatsanpohjassa ja hieno toteutus pitää yllä tappoiloa. Hutkivan sauvan sylkemä väriloisto jättää varjoonsa ainakin paikallisen uudenvuodenaaton. Huimimmissa taistelukohtauksissa toimintaa terästetään hidastuksilla ja pelottavilla kuoromusiikeilla. Koska mättö on kivaa, robotteja ja jättihyönteisiä oppii rakastamaan vihollisinaan.
Hieno hiekkalaatikko
Hillys hellii silmiä koko rahan edestä ja tuntuu jännittävältä leikkipaikalta. Vetten päällä kohoava pääkaupunki kärsii pommituksista päivittäin ja kuhisee moniväristä kansaa. Ihmiset ja humanoidit yrittävät elää normaalia elämää kaaoksen keskellä, mutta konflikti näkyy kaikkialla. Kaduilla partioi sotilaita ja mielenosoittajat huutavat kilpaa propagandatiedotteiden kanssa. Uljaat alukset kyntävät pinkkiä taivasta ja terroristit pitävät majaa slummien savuisissa baareissa. Näin kiinnostavaa miljöötä olisi tutkinut pidempäänkin, mutta maailma on pieni ja tarina lyhyt.
Meren pinnasta kajastaa hienoja heijastuksia ja maisemat uhkuvat väripaljoutta. Ympäristöjen vetovoimaa lisää massiivinen arkkitehtuuri, jonka rinnalla Jade tuntuu joskus mitättömän pieneltä. Polygonien määrä riittää pahimpaan nälkään, eikä lataustauoilla ehdi perunalastuja popsimaan. Visuaalista karkkimaata hapattaa ainoastaan takkuileva ruudunpäivitys, joka ottaa joskus silmän päälle.
Musiikit saavat pisteitä ja papukaijamerkkejä enemmän kuin säveltäjä jaksaa kantaa. Fiiliksiä hetkuttava taustamusa vaihtelee avaruuspopista klassiseen paisutteluun ja pääteema tarttuu korviin.
Pelin tempo pitää otteessaan ja aina on pakko nähdä, mitä omaperäistä seuraavan nurkan takaa löytyy. Jaden odysseijasta kehkeytyy timanttinen tarina aavemaisella tunnelmalla, mutta se on ohi liian äkkiä. Täysihintaisesta pelistä pitäisi saada enemmän kuin pari päivää tahkottavaa. Beyond Good and Evil antaa sentään kokemuksen, jota jää miettimään vielä läpäisyn jälkeen.
