Pelin kakkososasta vastaa studio Treyarch, joka oli myös Spider-Manin ensimmäisen osan peliversion takana. Selvää kehitystä on vuosien varrella ehtinyt tapahtua: laaja peliympäristö Grand Theft Auton tyyliin on korvannut erilliset kentät, ja näin seittisankari pääsee vihdoin vapaasti seikkailemaan kotikaupungissaan New Yorkissa. Illuusio tarkasti mallinnetusta suurkaupungista on pääpiirteissään erinomaisesti toimiva, joskin liikenteen määrä ei ymmärrettävistä syistä vedä vertoja oikealle Isolle omenalle.
Kaupungin suojelija
Spider-Man 2 alkaa jo ykkösosasta tutulla opastusosuudella. Lähinnä säälittäviä puujalkavitsejä kertova selostaja johdattelee pelaajan pelin sisään ja opettaa pikkuhiljaa melko monimutkaiset kontrollit. Oikeiden nappuloiden ja tekniikoiden opettelu vaatii kokeneeltakin pelaajalta tunnin tai pari, mutta kun hommaan pääsee mukaan, on Hämähäkkimiehen ohjaus palkitsevaa puuhaa. Ominaisuuksien kirjo tulee aina vain monipuolisemmaksi, kunhan kaupasta hankkii seittisankarille uusia liikkeitä. Elokuvasta tuttuun tyyliin Hämähäkkimies osaa monenmoisia temppuja, kuten seiniä pitkin kiipeilyn ja vihollisten seitittämisen. Sankarin monipuolisia kykyjä tuleekin usein käytettyä pelin varrella, mutta liikkeiden paljoudesta johtuen kaikkia hyökkäyssarjoja on vaikea hallita. Vaikka erilaisia liikkeitä on runsain mitoin, menevät taistelut usein silti hyökkäys ja väistö nappien takomiseksi, sillä komboliikkeet ovat melko monimutkaisia. Hyökkäyssysteemiä kehittämällä pelin taistelut olisivat voineet olla huomattavasti mielenkiintoisempi, mutta onneksi muuten erinomaisesti toimivat kontrollit korvaavat puuttuvia elementtejä taisteluissa.
Hämähäkkimiehen peliversion tekijät ovat huomanneet kakkososan vahvuuksien olevan erinomaisesti luodussa kaupungissa. Tämän johdosta tapahtumat keskittyvät hyvin pitkälti ulkotiloihin. Grand Theft Auton tavoin kaupungista voi löytää piilotettuja pelimerkkejä, kilparatoja ynnä muuta sälää. Pelaaja voi esimerkiksi käyttää aikaansa etsien rikollisten majapaikkoja, ja onnistuneista löydöistä palkitaan kunnianimillä sekä pysteillä. Kaikkein eniten aikaa tulee kuitenkin käytettyä tavallisten rikosten parissa, joita saa selvitettäväkseen juttelemalla New Yorkin asukkaille. Usein tehtävät ovat yksinkertaisia ja lyhyitä toimintapätkiä, joissa seittisankari pistää rikolliset nippuun, mutta joukkoon mahtuu myös useita pelastustehtäviä. Aikarajan sisällä pelaajan tulee esimerkiksi toimittaa potilas sairaalaan tai pelastaa merihädässä olevat laivan matkustajat. Kaupungilla suoritettavat perustehtävät kulkevat sopuisasti muun pelin sisällön kanssa käsi kädessä, ja yllättävän suuri osa ajasta kuluu nimenomaan perusrikollisten kiinniottamiseen. Onnistuneista suorituksista Hämähäkkimies saa sankaripisteitä, joita keräämällä pääsee kappaleisiin perustuvassa tarinassa eteenpäin.
Elokuvan tahdissa
Spider-Man 2:n peliversio perustuu juonellisesti pitkälti samoihin ideoihin kuin elokuvakin. Toimintaosuuksia katkovat lyhyet animaatiopätkät, joissa käydään samoja kuvioita läpi kuin valkokankaalla. Virtuaaliversion ohjaaja on esittänyt tapahtumat hieman eri tavalla, mutta pääpiirteissään samasta toiminnasta on kysymys. Elokuvan juonikoukeroihin antaa oman lisämausteen muista Hämähäkkimiehen seikkailuista tutut hahmot, joista eniten ystävyyttä hierotaan uhkean Kissanaisen kanssa. Elokuvan juonen ohella tarinan sivupolut toimivat hyvin ja sulautuvat muuhun sisältöön mainiosti. Oikeastaan ainoa suuri valituksen aihe on animaatioiden visuaalinen anti, joka jää hyvin latteaksi. Tunnelmaa vie todenteolla alaspäin hahmojen ulkonäkö, sillä Peter Parker muistuttaa lähinnä Harry Potteria ja Mary Jane tuo mieleen aivan jotain muuta kuin Hollywoodin kaunottaret.
Vaikka Hämähäkkimiehen uusin seikkailu perustuu elokuvalisenssiin, keskittyy peli yllättävänkin paljon muuhun kuin elokuvan tapahtumiin. Suurin osa kappaleista käsittelee nimittäin sarjakuvista tuttujen vihollisten toimia, joille seittisankarin täytyy laittaa loppu. Yleensä pelaajan täytyy aikarajan sisällä ehtiä kaupungilla oikeaan paikkaan, jossa muutamien mutkien kautta kohdataan päävastustaja. Useimmiten tämäntyyppiset tehtävät hoidetaan sisätiloissa, eikä valitettavasti osuuksien laatu nouse samalle tasolle muun sisällön kanssa. Lähinnä syyt ilmiöön ovat huonosti ahtaissa tiloissa toimiva kamera sekä puuttuva vapauden tunne, joka pääsee valloilleen avarassa kaupungissa.
Periaatteessa Spider-Man 2 on melko pitkä pelikokemus, mutta varsinaisesti se ei tarjoa uusia tehtäviä kuin 15 kappaleen verran. Sen jälkeen pelaaja voi enää puuhastella kaupungilla selvitellen salaisuuksia ja sitä kautta keräillen palkintoja. Valitettavasti pelin laadussa näkyy jonkin verran tiukka valmistumisaikataulu, sillä julkaisu ei tunnu aivan täysin valmiilta. Lisäpituutta olisi kaivannut, sillä varsinaiset tehtävät tulee käytyä läpi yllättävänkin nopeasti. Lisäksi pieniä bugeja löytyy sieltä täältä ja kertaalleen pelin testikappale jäi jopa jumiin. Spider-Man 2:n tarjotessa Grand Theft Auton kaltaisen avoimen peliympäristön on bugit ymmärrettävissä, mutta jumittuminen kertoo kieltään keskeneräisyydestä. Toisaalta lähes kaikissa avoimella peliympäristöllä varustetuissa julkaisuissa on samantyyppisiä ongelmia, joten Spider-Manin ongelmat eivät ole ainoat laatuaan. Muutoin True Crimen ja Grand Theft Auton kaltaisiin peleihin verrattuna Hämähäkkimiehen toiseen elokuvaan perustuva seikkailu tarjoaa samaan ideaan pohjautuvaa toimintaa, mutta alamaailman välienselvittely on vaihtunut kaupungin suojelutehtäviin. Viattomien ihmistenkään surmaamisella ei mässäillä, joten Spider-Man 2 pyrkii olemaan moraalisesti vastakohtana genren pahimmille kilpailijoilleen.
Dolby No Logic II
Visuaalisesti Spider-Man ei häikäise, muttei toisaalta ole täysin epäonnistunutkaan. Pääpiirteissään ulkoasun jälki on melko toimivaa, mutta yksityiskohdilla ei mässäillä. Kaupungin eri alueet ovat hieman elottomia, mutta siitä huolimatta New Yorkin eri kolkilla on luonteenomaisia piirteitä. Bronxissa talot ovat melko matalia ja huonokuntoisia, kun kaupungin sydämessä seittisankari pääsee lentämään korkeammalla pilvenpiirtäjien lomassa. Muutoin grafiikka edustaa hyvää keskitasoa, joskin itse Hämähäkkimies supersankariasussaan erottuu muiden hahmojen joukosta edukseen tyylikkyydellään.
Valitettavasti äänimaailman osalta peli pääse lähellekään grafiikan tasoa. Dolby Pro Logic II –monikanavaäänitukea voi lähinnä pitää huonona vitsinä, sillä välillä peli tuntuu arpovan, mistä kaiuttimesta ja millä äänenvoimakkuudella efektit kuuluvat. Ongelmia on selkeästi myös basson tasossa, sillä matalia ääniä on korostettu niin voimakkaasti, että naapuritkin kuulevat seinän takana matalan murinan. Vielä, kun näytöksissä dialogi kuuluu aivan liian hiljaa, käy sormi tuon tuostakin kaukosäätimen volyyminappulalla. Kaikki äänimaailman ongelmat ovat vieläkin harmillisempia, kun otetaan huomioon, että elokuvasta tutut oikeat näyttelijät vastaavat peliversion dialogista. Paikoin animaatioiden keskustelut ovat hyvinkin osuvia ja hauskana ideana sankari itse ajattelee ääneen niitä näitä pelin tiimellyksessä. Myös musiikit on onnistuttu tuomaan peliin hyvällä toteutuksella, ja kappaleet sopivat tunnelmaan mainiosti.
Katse kohti tulevaisuutta
Kaiken kaikkiaan Spider-Man 2 tarjoaa mukavaa viihdettä niin kauan kuin uutta pelattavaa on tarjolla. Peli on hyvin onnistunut muunnelma Grand Theft Autosta, jota voi hyvällä omallatunnolla antaa nuorempienkin pelaajien tahkota. Julkaisun ehdottomana koukkuna toimivat loistavat kontrollit, jotka tekevät seittisankarin ohjauksesta nautittavaa. Ulkotiloissa Spider-Man 2 on erinomainen, vaikka taistelusysteemi jättää toivomisen varaa. Sisätiloissa taasen homma menee mukavasti siinä sivussa, joskaan laatu ei nouse aivan yhtä korkealle tasolla.
Kahden Treyarchin kehittämän Spider-Man-pelin jälkeen nyt on odotettavissa ainakin kolmas osa pelisarjalle. Mikäli pelistudio saa rauhassa kypsytellä kolmannen Hämiksen valmiiksi, on sillä erinomaiset mahdollisuudet nousta Grand Theft Auton rinnalle avoimella peliympäristöllä varustettujen julkaisujen eliittiin. Pituutta lisäämällä ja pelimekaniikkaa hiomalla jo kakkososasta olisi voinut tulla timantti, joka muistetaan vielä vuosienkin päästä. Tällaisenaan kuitenkin Spider-Man 2 on vain hyvä lisenssipeli, mikä ei ole kuitenkaan hassumpi suoritus Treyarchin kehnohkon ykkösosan jälkeen.
