Asiallinen laitteisto
DJ - Decks & FX koostuu kahdesta levysoittimesta, mikseristä,
rumpukoneesta, luuppimasiinasta ja efektilaitteesta. Näiden lisäksi on
käytettävissä vino pino sampleja ja vinyylejä. Tätä kokonaisuutta
pelaaja hallinnoi ohjaimen ja USB-kuulokemikrofonin avulla. Kyseessä ei
kuitenkaan ole peli, vaan ennemminkin simulaattori. DJ-laitteistoa
pyöriteltäessä pisteitä ei jaeta, ja tuomarina toimivat ainoastaan
kuuntelijat. Pelimuodot poikkeavat toisistaan avustavien automaatioiden
osalta, sillä biletys-moodissa saa anteeksi kömmähdyksiä.
Ammattilaisten malliin toimittaessa DJ huolehtii itse kaikista
feidauksista ja studio-osuudessa tuotoksen voi tallentaa myöhempää
tarkastelua varten. Tuolloin voi seurata omia liikkeitään uusintana,
tai jos tapahtumia on niukasti, laitteistoa esitellään eri kuvakulmista.
Suomenkielinen toteutus ansaitsee erityiskiitokset, sillä haastava
operaatio on tehty tyylillä. Cross fader on saanut pitää
englanninkielisen nimensä, koska se on terminä yleisesti käytössä
oleva. Kaiken suomentaminenhan ei ole aina paras ratkaisu. Muutenkin
termistö on selkää, eikä pahoja tyylirikkoja löydy.
Homma hanskaan
Jos kappalevalikoima ei ole entuudestaan tuttu, helpoin tapa tutustua
peliin on soittolistojen laatiminen. Tuolloin vaihdokset tapahtuvat
automaattisesti ja samalla voi painaa mieleensä raidat, joita sitten
voi hyödyntää omissa miksauksissaan. Soittolistat toimivat myös
mainiosti sellaisenaan taustamusiikkina, jolloin kappaleita
pyöritetään joko järjestyksessä tai sekoittaen. Omia miksauksia ei
valitettavasti saa ympättyä mukaan.
Laitteiston herraksi pääsee yllättävän nopeasti, sillä peruskikat
pystyy saamaan haltuun opetusohjelman avulla. Ongelmia tuottaa
kuitenkin ohjaimen tarjoamat rajoitetut resurssit, sillä nappuloita voi
säädellä vain yksi kerrallaan. Luulisi, että DJ olisi kiitollinen
molemmista räpylöistä. Nyt tehokkuus on välillä samaa luokkaa kuin
käytössä olisi vain yksi sormi. Paras ratkaisu olisi oman DJ-ohjaimen
myyminen kylkiäisenä, mutta siihen markkinat taitavat olla liian
pienet. Mikserin käyttö ohjaimella on ehkä pelin kankeinta osastoa,
vaikka joitain pikavalintoja onkin toteutettu. Namiskat pomppivat
välillä täysin holtittomasti, ja eq:n käyttö on aika turhauttavaa.
Loppuosa pelistä on sitten käytettävissä olevan ajan
optimointia, sillä levyt loppuvat aikanaan ja luupit puuduttavat
pitkään pyöriessään. Välillä pitäisi sitten myös säätää efektilaitetta,
joten kiirettä pitää. Toisaalta, jos kiire iskee, DJ luultavasti
yrittää hämmentää soppaa liian paljon. Raidat ovat pitkiä, ja niiden
aikana ehtii valita seuraavan kappaleen rauhassa.
Graafisesti kokonaisuus on varsin miellyttävä. Levysoittimet pyörivät
leppoisasti, ja laitteita pääse tarkastelemaan lähempää samalla, kun
säätää kutakin laitetta. Kuvakulmat toimivat, mutta välillä toivoisi,
että kameraa pääsisi kääntelemään vapaammin.
Laukullinen meteliä
Levylaukusta löytyy mukava nippu groovahtavaa tavaraa, joka on
lajiteltu sisällön mukaan. Tarjolla on kokonaisia biisejä,
instrumentaaliosastoa, pelkkää ihmisääntä ja perkussioita. Näiden
raitojen äänenlaadussa ei ole moittimista. Levylaukkua voi
järjestellä mielensä mukaisesti, jolloin suosikkiraidat ovat helposti
käden ulottuvilla. Valikoiman tunteminen on välttämätöntä, jos pyrkii
tietynlaiseen lopputulokseen. Toisaalta aika harvoin tulee tilanteita,
joissa tuloksena olisi täysi katastrofi. Tämän välttämiseksi levyn
sisältöä ja muita laitteita voi kuunnella kuulokkeilla, ennen kuin ne
miksataan sisään. Näinhän myös oikeat DJ:t tekevät. Raitojen nopeudet
luonnollisesti vaihtelevat, mutta tästä ei käyttäjän tarvitse olla
huolissaan. Tämä tekee hommasta paljon helpompaa kuin oikeilla DJ:illä.
Heilläkin on toki käytössään vastaavaan pystyviä laitteita, jotka
laskevat biitit kohdalleen, mutta suurin osa luottaa kuitenkin enemmän
omiin korviinsa. Ehkä tempojen säätäminen olisi liian vaikeaa
harrastelijoille, joten ratkaisu automatisoinnista on oikea. Eipä
ainakaan tuotos lähde "laukkaamaan".
Levyjen vaihto sujuu joko miksaamalla uusi tuotos sisään tai muutamaa
erikoiskikkaa käyttäen. Rainan vaihtuessa voidaan leikata suoraan
kappaleesta toiseen tai tehdä sama hidastuksen tai skrätsäyksen kautta.
Usein meiningin pilaa DJ:n malttamattomuus, sillä levyjä tulee
vaihdeltua liian usein. Näin käy varsinkin aluksi, kun levylaukun
sisältöön
tutustuminen kiinnostaa.
Kuka tästä innostuu
DJ - Decks & FX:n ongelmana on kohdeyleisön kapeus. On varmasti
paljon ihmisiä, jotka mielellään kokeilevat, minkälaista DJ:n touhu on.
Todellisuudessa homma on vain useita kertoja tätä simulaatiota
haastavampaa. Pleikkarin kovalevyllä olisi tällä kertaa käyttöä, jotta
levylaukun sisältöä voisi laajentaa omilla suosikkiraidoilla.
Valitettavasti tähän ei ole mahdollisuutta.
Bileissä DJ - Decks & FX saattaisi toimia mukavasti, jos vieraat
innostuisivat tekemään omia tuotoksiaan. Pleikkarin ohjain muodostaa
kuitenkin kynnyksen, jota ei parissa minuutissa ylitetä. Vaikka
käytettävyys on periaatteessa kohdallaan, ohjaimen rajoittuneisuuteen
täytyy totutella.
Ihan hauska
Kokonaisuutena DJ - Decks & FX on ihan hauska simulaattori.
Musiikkipelejä tulee markkinoille tasaiseen tahtiin ja DJ-touhuista
kiinnostuneille tämä peli on ihan mukava vaihtoehto. Aika pienen piirin
puuhastelua tämä kuitenkin on. Vaikka pelillisten elementtien
poisjättämistä on varmasti tarkoin harkittu, niin sen myötä on myös
menetetty aika paljon. Voi olla, että mielekkäiden pelien luominen
tämän konseptin ylle on vaikeaa, mutta ainakin esimerkiksi selkeät
feidausmokat olisi helppo havaita. Tällä kertaa peli on parhaimmillaan
soittolistoja pyörittäessä, jolloin tunnelma talossa pysyy korkealla.
