Erikoisjoukot hyvällä asialla
Tom Clancy's Ghost Recon 2 on uusin yrittäjä taktisten toimintapelien saralla. Pelissä ohjataan pientä amerikkalaisten erikoisjoukkojen ryhmää, ja niputetaan Yhdysvaltojen vastustajia yleisen maailmanrauhan nimissä. Tällä kertaa Pohjois-Korea on astunut jenkkien varpaille pistämällä erään sotalaivan päreiksi. Kokenut Ghost-iskuryhmä lähetetään selvittämään asiaa. Prosessin aikana joukko korealaisia siirtyy ajasta iäisyyteen, sotavangit pelastuvat, saattueet tuhoutuvat ja maailma pelastuu vakavalta ydinaseuhalta.
Ghost Recon 2 kuulostaa kieltämättä hyvin mielenkiintoiselta ja vaihtelevalta, mutta periaatteessa eteneminen on pelkkää silmitöntä räiskimistä. Peli toimisikin huomattavasti paremmin kolikkopelihalleissa kuin televisioruudulla. Vaikka pelaaja joukkoineen hiipisi täydellisessä suojassa maaston kätköissä, niin tietyn alueen kohdalla toimintaa alkaa kuin nappia painamalla. Tämäkin touhu on hirveää kaaosta, kiitos kauhean tekoälyn. Vastustajat ottavat luotisuihkut vastaan miehekkäästi pystyasennosta, eivätkä vaivaudu hakemaan suojaa esimerkiksi lähistöllä kököttävän kiviröykkiön takaa. Kuolemaa halveksuvat aasialaiset supersotilaat rynnivät eleettöminä kimppuun ja saavat palkakseen sarjan rynnäkkökivääristä. Joskus tulee vahingossa suolattua myös omia tiimitovereita, jotka juoksevat päättömästi tulilinjalle. Kaverisi tietenkin vastaavat joskus palvelukseen ampumalla sinua, jos satut osumaan heidän tielleen. Omalle joukkueelleen voi antaa yksinkertaisia käskyjä. Näitä he noudattavat, jos sattuvat olemaan sillä tuulella. Suurimman osan ajasta huippukoulutetut kumppanisi kuluttavat tosin hortoilemalla eksyksissä pitkin metsiä.
Varoitus: tämä peli aiheuttaa harmaita hiuksia
Täysin lineaarinen eteneminen hermostuttaa, ja pelaaja tuntee olevansa loukussa huonosti suunnitellulla virtuaalisella leikkikentällä. Tätä näkemystä vahvistavat kuuluisat näkymättömät seinät, ja muut vastaavat lapsukset. Ruudunpäivitys pysyy luotettavan epätasaisena. Tökkimisen kanssa menevät nekin vähäiset aivosolut, jotka eivät ole vielä kadonneet typerien tiimitovereiden ohjaamiseen.
Pelin käyttöliittymä on yksinkertainen, eikä sen sisäistämiseen tarvita erityistä nerokkuutta. Tärkeimmät välineet ovat analogitatti ja ampumanappi. Analogitatilla liikutaan sivuttain ja ampumanapilla myllytetään summassa sarjoja korealaisten joukkojen suuntaan. Aseistuksen kanssa ei liiemmin tarvitse päätään vaivata, sillä pelkällä rynnäkkökiväärillä tulee hyvin toimeen. Viholliset ovat ampumakurssinsa käyneet, sillä heidän osumatarkkuutensa on ajoittain käsittämättömän tarkkaa. Eteneminen onkin lähinnä tuurista kiinni, varsinkin kun tekijät ovat päättäneet poistaa Xbox-versiosta löytyvän pikatallennuksen kokonaan. Pelitilanteen tallentaminen onnistuu vain kenttien välissä.
Kolmannen persoonan perspektiivistä ohjattavaa toimintaa riittää neljäntoista tehtävän verran. Moninpeli onnistuu vain verkossa, jossa pelaajia ei paikalla liiemmin ollut. Vähät kokeilukerrat kuluivat puuduttavan deatmatch-moodin parissa. Tiimitaistelua ja alueenvalloitustakin voi harrastaa, jos haluaa hetkeksi paeta yksinpelin karseutta. Tätä pakoretkeä suunnitellessa pitää tietenkin muistaa myös se, että pelin voi aina vetää pöntöstä alas.
Keskeneräinen ja keskinkertainen
Edellä mainittujen ruudunpäivitysongelmien lisäksi Ghost Recon 2 latailee jokaisessa mahdollisessa välissä. PlayStation 2 -versio on julkaisijan mukaan optimoitu huolella Sonyn mustalle matolaatikolle. Tämä pitää paikkansa siinä mielessä, että ensimmäisen Ghost Reconin jatko-osa pesee grafiikan suhteen sata-nolla. Toisaalta voidaan myös argumentoida, että visuaalinen yleisilme on korkeintaan kohtalainen. Animaatiossa ja yksityiskohtien määrässä olisi parantamisen varaa. Partikkeliefektit sen sijaan ovat tyylikkäitä.
Valikoissa pauhaava musiikki muistuttaa hyvin paljon keskinkertaista Hollywoodin toimintaelokuvaa. Ehkä siksi se sopiikin erinomaisesti Ghost Recon 2:n taustalle. Hahmojen puhe on ylinäyteltyä, mutta ainakin korealaiset pölöttävät omalla äidinkielellään. Pahikset keskustelevat ilkeällä äänensävyllä, ja amerikkalaisten keskustelussa on tuttua patrioottista uhoa. Muu maailma venyy ja paukkuu vanhaan malliin.
Tom Clancy's Ghost Recon 2 on paljon parempi Xboxilla kuin PlayStation 2:lla. PS2-versio tuntuu siltä kuin se olisi työnnetty markkinoille pahasti keskeneräisenä. Audiovisuaaliset ongelmat, keinoälyn järjettömyys, ja kenttien yksinkertainen presentaatio verottavat loppupisteitä tuntuvasti. Kyllähän tähän muutaman euron voisi kolikkopelihallissa tunkea, mutta täysihintaisena konsolipelinä Ghost Recon 2 on täysi susi. Lasinalusille on tosin aina käyttöä.
