Titaanien taisto
Sarjakuvataiteilija Akira Toriyaman Dragon Ball -manga sekä tähän pohjautuva Dragon Ball Z -animesarja ovat tulleet viime vuosien aikana tutuksi myös täällä Suomessa. Maailmalla lohikäärmekuulien taru on nauttinut suuresta suosiosta yli vuosikymmenen ajan, ja onpahan menestyskulkua todistettu videopelipuolellakin. Atarin julkaisema ja Dimpsin kehittämä Dragon Ball Z: Budokai 3 -taistelupeli on melko pitkän listan toistaiseksi uusin tulokas, joka on onnistunut tavoittamaan sarjan vauhdikkaan ja tuhontäyteisen tunnelman varsin näppärästi. Ensimmäiseen Budokai-peliin nähden jonkinmoisia askeleita on havaittavissa, mutta paikoitellen ei suinkaan oikeaan suuntaan.
Tarinallisesti peli kattaa koko animen tapahtumat ja muutamissa tapauksissa niiden ylikin. Mukana on nimittäin myös kasvoja saagaa jatkavasta Dragon Ball GT -sarjasta, joka ei Dragon Ball Z:n tavoin perustu Toriyaman alkuperäiseen mangaan. Koska Suomessa tarina ei ole vielä edennyt kovinkaan pitkälle animaation tai saati sitten sarjakuvan puitteissa, on pelin päämoodina toimiva Dragon Universe huonoin vaihtoehto saada tulevat juonikuviot selville. Siinä missä ensimmäisessä Budokai-pelissä tv-sarjan tapahtumia sentään esitettiin pelin omalla grafiikkamoottorilla tehdyillä välianimaatioilla, Budokai 3:ssa avainkohtaukset käydään läpi lähes pelkän ääninäyttelyn varassa. Tällöin ruudulla näkyy vain puhujan naamataulu, jonka perusilme ei värähdä lainkaan peruslukemistaan.
Hauskaa, mutta niin yksinkertaista
Dragon Universe -tarinamoodin rakenne on hyvin yksinkertainen. Pelihahmonaan jokin sarjan pääsankareista pelaajan on liikuttava maailmankartalle merkittyihin kohteisiin. Määränpäähän päästyä alkaa joko taistelu tai keskustelutuokio. Kartalta löytyy tietenkin myös merkitsemättömiä tapahtumapaikkoja, joista voi hyvinkin löytyä vaikkapa uusia liikkeitä tai tarvikkeita, joiden lisäksi oranssien lohikäärmekuulien kerääminen onnistuu erityisen tutkan avulla. Mikäli kaikki seitsemän palleroa saadaan yhden yksinpelikampanjan aikana kasaan, toteuttaa lohikäärme Shenlong mätkintäputken päätteeksi yhden hahmoa kehittävän toiveen.
Muihin pelimoodeihin lukeutuvat edellisosista tutut ilmestykset, eli kahden pelaajan vastakkaisasettelu Duel sekä pudotuspelimenetelmällä toimiva Maailman vahvin -turnaus. Jälkimmäisessä pieneltä taisteluareenalta putoaminen tietää koko turnauksen uudelleenaloittamista, joten pelimuodossa pärjäämiseen vaaditaan huomattavasti enemmän taitoja ja kesittymiskykyä kuin Dragon Universessa. Tarinamoodissa kentät ovatkin melko laajoja niitä ympäröivistä läpinäkyvistä seinistä huolimatta, mutta tarpeeksi jykevillä iskuilla vastustajat saattaavat lentää näiden huomaamattomien rajojen lävitsekin. Tällöin käynnistyy mehevä animaatiopätkä, jossa sekä pelaaja että maasto kärsivät yhteentörmäyksen seurauksen.
Budokai 3:n ehdottomana koukkuna ovat juuri hahmojen liioitellut voimavarat, sillä sarjan tavoin hahmot osaavat ladata hyökkäyksiinsä jokaisessa elollisessa olennossa olevaa Ki-elämänenergiaa. Edellisosien tavoin energiamittarin alla on Ki-mittari, jota täytetään erityisellä lautausliikkeellä tai vaihtoehtoisesti iskuja latelemalla. Sitä rataa, kun hahmo kehittyy ja oppii uusia liikkeitä, voivat tietyt hahmot tarpeeksi korkealla Ki-tasolla muuttaa helposti ulkomuotoaan ja tulla entistäkin vahvemmiksi. Taistelusysteemi on periaatteessa sama kuin edellisissä osissa, mutta tällä kertaa hahmot tottelevat annettuja komentoja huomattavasti tarkemmin, ja erilaisia komboja on vaivatonta toteuttaa. Ikävä kyllä perinteisemmät liikevalikoimat ovat yhä melko suppeita kaikenlaisista näyttävistä teleportaatio- ja väistöliikkeistä huolimatta.
Pelissä painotetaan enemmänkin tuhoisien Dragon Rush- ja Ultimate Attack- hyökkäyksien käyttöä. Kulmakivenä kuitenkin on, että näiden yhdellä napilla ladottavien hyökkäysten käyttäminen on pelkkää tuuripeliä, jossa kokemuksella ja taidolla ei juurikaan ole jalansijaa. Dragon Rushissa on kolme eri vaihetta, joissa kussakin on painettava jotakin ohjaimen kuvionappia. Mikäli hyökkääjä painaa vaikkapa ympyrää ja puolustaja neliötä, jatkuu hyökkäys seuraavaan vaiheeseen. Jos puolustaja sen sijaan onnistuu arvaamaan mitä hyökkääjä on painanut, ketju katkeaa ja peli jatkuu normaalitilassa. Ultimate Attackeissa ruutuun ilmestyy golf-pelimäinen mittari, jossa napinpainallus on ajoitettava kolme kertaa vastustajaansa paremmin, jotta massiivinen hyökkäys menisi perille asti.
Näyttää miltä pitääkin
Graafisella tasolla Budokai 3 muistuttaa häkellyttävästi itse animea, mistä kiitos piirrosmaiselle cel-shading-teknologialle. Hahmot eivät kuitenkaan ole aivan yhtä pehmeitä ja sulavia kuin tv-sarjassa, mutta pientä kulmikkuutta ei ehdi havaitsemaan pelin päätähuimaavassa vauhdissa. Jo perinteisemmätkin hyökkäykset ovat varsin mainiota katseltavaa, mutta Dragon Rushit ja Ultimate Attackit käynnistävät ruudulle näyttäviä animaatioita, joissa saattaa miehekkäästi tuhoutua jopa puoli planeettaa. Aluksi hyvin viihdyttävältä vaikuttava ratkaisu alkaa tosin pidemmän päälle rasittamaan, kun melkeinpä samat hyökkäysanimaatiot toistuvat ottelusta toiseen hahmovalinnasta riippumatta. On kuitenkin hauska yksityiskohta, että massiivisimmilla hyökkäyksillä on huomattavia vaikutuksia taisteluympäristöön.
Hyökkäyksissä on juuri sen verran ytyä, että taistelukentällä voisi kuvitella olevan varsinainen ydinsota käynnissä myös äänimaailman suhteen. Muutoin pelin audio-puolelle ei ruusuja satele, vaikka Dragon Ball Z:n ääninäyttelijöitä onkin mukana kuvioissa. Jo itse sarjan näyttelijäkaarti on vaihtunut vuosien varrella useaan otteeseen, joten monet hahmot eivät välttämättä kuulosta kaikkien korvissa tutuilta. Muutoinkin ohjelman englanninkielinen dubbaus on parhaimmillaan keskitasoa, mutta heikko lopputulos korostuu entisestään, kun äänityöskentelyllä ei ole liikkuvaa kuvaa tukemassa tapahtumia.
Pelillisesti Dimpsin mätkintäsarjan kolmas osa on paras tähän mennessä. Sen viehätys on loistavasti hyödynnetyssä lisenssissä sekä yleisilmeen että taisteluiden vauhdikkuuden näkökulmasta, kun taas Dragon Universe -moodin löyhä tarinankuljetus on varsinainen rimanalitus. Kokonaisuus viihdyttää oman aikansa, mutta melko yksinkertainen taistelusysteemi toistuvine animaatioineen ei onnistu pitämään sitä kasassa pidemmällä aikavälillä. Dragon Ball Z: Budokai 3 on jopa taistelupeliksi melko lyhytaikaista viihdettä, mutta sarjan ystävät varmasti nauttivat jokaisesta ohikiitävästä hetkestä täysin siemauksin.
