SilmäLelu
EyeToy-kamera oli ilmestyessään eittämättä vuoden pelitekninen innovaatio. Sitä markkinoitiin peräti yhden tuotteen voimin. Kameran julkaisun yhteydessä lanseerattu EyeToy: Play oli kokoelma pelejä, jossa ohjaimena toimi pelaaja itse. EyeToy-kamera kytkettiin Playstation 2 -konsolin USB-porttiin ja peli ladattiin. Pienten asetusmääritelmien jälkeen laitteen ja pelin omistaja pääsi mukaan erittäin addiktiiviseen ja melkeinpä kuntoa kohottavaan kokemukseen. Nyrkkeilyä, kung fu:ta, pallon pomputtelua ja ties mitä muuta. Yhteensä 12 piristävää peliä, joiden viehätys ja uudelleen pelaamisen arvo perustui yksinpelin mielekkyyden lisäksi myös siihen, että Playta oli mukava pelailla myös kavereiden kanssa - nopeasti ja vaivattomasti, hien hajun leijuessa ilmassa.
Skeptisimmät ehtivät jo ajatella, että EyeToy kaatuu omaan näppäryyteensä ja että se tuotiin markkinoille liian nopeasti. Kukaan ei tekisi pelejä laitteelle, mutta epäilijät olivat kovasti väärässä. Suomessa laite myytiin loppuun nopeasti ja kauppojen EyeToy-esittelylaitteiden jonot olivat pitkiä. Kaikki tämä yhden pelikokoelman voimalla. Seuraavaa pelikokoelmaa jouduttiin odottamaan kauan, mutta lopulta kauppoihin tuli rytmipeleihin perustuva kokoelma EyeToy: Groove. Ennustajille lyötiin lopullisesti luu kurkkuun kun kauppoihin tuli lopultakin Sonyn jatko-osa EyeToy: Play 2. Myös muut pelitalot olivat kiinnostuneet tuotteen tuomista mahdollisuuksista ja kauppoihin onkin ilmestynyt liuta kilpailevia pelejä ja pelikokoelmia.
Sonyn Lontoon studioiden (SCEE London Studios) suunnittelema Play 2 on toteutettu hieman nuorekkaammalla tyylillä kuin lapsia eniten kiinnostanut avausosa. Pelien visuaalinen ulkoasu ja jopa joidenkin pelien tavoite voi olla jo liikaa joillekin alle 10-vuotiaille pelaajan aluille. Yhtä kaikki Play 2 tarjoaa 12 peliä innokkaalle kameran edessä viuhtovalle ihmisohjaimelle ja vaikeustasoa (eli tahtia) nostamalla peli käy oivasta liikunnasta kaikille.
Pelaaminen aloitetaan määrittelemällä pelaajalle profiili: poseerataan kameran edessä kuvaa varten, johon sitten liitetään pelaajan nimi. Säädellään vähän kameran asetuksia valo -ja tunnistusherkkyydestä, huonevalaistuksen tasoon, jotta pelaaminen oli mahdollisimman mukavaa ja mutkatonta. Jälkisäätelyihin saa silti varautua, sillä muutama peli vaatii erityisen hyvät valaistusominaisuudet toimiakseen edes alkua pidemmälle.
Muusikko, talonmies, urheilija, ninja, agentti ja apina.
Jokaiselle löytyy varmasti jotain mieluisaa Play 2:n tarjonnasta. Paketin avaa itseoikeutetusti avausosan parhaan pelin, Kungin jatko-osa Kung 2. Idea on periaatteessa tasan sama eli potkitaan ja lyödään sivulta pomppivia vihulaisia ja väistellään kinukkien ampumia tykinkuulia ja sitten taistellaan loppupomoa vastaan. Myös EyeToy-kameraan sijoitettua mikrofonia käytetään hyväksi, sillä huutamalla iskun aikana saa vastustajan päihittämisestä enemmän pisteitä.
Musiikin maailmaan tutustuttavat pelit Rumpali ja Ilmakitara: Rumpalissa täytyy ruudulle levitettyä rytmisetin osia huitoa siinä tahdissa kun eriväriset pallurat osuvat niihin. Ilmakitara on ihan näppärä keksintö Play 2:n pelien sarjaan, mutta kärsii pahasti vauhdin puutteesta. Joka tapauksessa homman nimi Ilmakitaran suhteen on se, että pelaaja rämpyttää ruudulla olevaa sähkökitaraa siihen tahtiin kun ilmasta tippuvat värielementit tippuvat otelaudan kohdalle. Pikku-jimihendrixejäkään ei ole unohdettu, sillä kitaran saa vaihtaa asetuksista myös vasenkätisille sopivaksi malliksi. Molemmissa "musiikkipeleissä" on myös tasojen välisiä loppuvastustajia, joiden päihittämiseen ei vaadita oikeastaan muuta kuin kohtalaisesti toimiva muisti.
Urheilulajien maailmaan sukelletaan peleissä Kunniajuoksu, Pöytätennis, Tyrmäys ja Maalihyökkäys. Kyseessä on ehkä helpoimmin lähestyttävimmät pelit koko Play 2:ssa. Kunniajuoksussa perehdytään Baseballin mielenkiintoiseen maailmaan, jossa pelaajan tehtävänä on tehdä mahdollisimman monta kunnaria. Tähän liittyy tietenkin pallon iskemistä ja juoksemista. Pöytätenniksen sisältöä ei tarvitse paljoa arvailla, sillä kyseessä on perinteiseen pingikseen perustuva EyeToy-peli. Pelaaja lätkii vastustajan sinkoamia palloja niin paljon kun vaan ehtii. Tyrmäys ja Maalihyökkäys taas ovat nyrkkeilyä ja jalkapalloa. Hieman yksitoikkoisia pelejä sisältönsä puolesta, mikä rokottaa uudelleenpelaamisen viehätystä, mutta kyllä näillä silti hiki saadaan virtaamaan - ehdottomasti.
Kodin puuhasteluun otetaan kantaa Kokki- ja Tee-se-itse-peleissä. Kokatessa otetaan mittaa italialaisesta huippukokista murskaten tomaatteja, raastaen juustoa ja sekoitellen pirtelöitä. Perustana on kuitenkin se, että pelaaja kokkailee hampurilaisravintolassa burgeriannoksia tarjoilijatytön tuomien tilausten mukaan vetäen passelin ainesosan kädellään lautaselle. Ainesten loppuessa täytyy niitä tehdä lisää. Kokki kuuluu kyllä ehdottomasti Play 2:n kekseliäimpiin ja uuvuttavimpiin pelikokemuksiin. Tee-se-itse pelissä joudutaan hajottamaan seinää, laatoittamaan kylppäriä, nakkaamaan roskat silppuriin, suorittamaan putkiremppaa, naulaamaan nauloja ja pilkkomaan puita.
Paketin älyttömimmästä ideasta, ja samalla yksinkertaisimmasta ideasta vastaa Kuplapamaus. Tavoite pelissä on poksauttaa saippuakuplia. Tämä on soveliain perheen pienemmille, sillä aikuisemman väestön keskuudessa se aiheuttaa lähinnä hämmennystä. Salainen agentti -pelissä koetetaan välttää turvakameraa ja spottivaloja, joihin joutuminen laukaisee hälytyksen. Huomaamattomuus on kaiken a ja o.
Play 2:n tarjonnan päättää logiikkapeli Apinapuut, jossa pitää jo hieman miettiäkkin mitä tekee. Tehtävänä on saada pelaaja alas rakennuksen yläosasta katutasolle. Pelaaja on jonkinlaisen neliön sisällä ja koettaa heilautella itsensä neliössä vasemmalla ja oikealla sekä ylhäällä että alhaalla olevien namikoiden avulla. Ei nyt mikään mahtavin pähkinä purtavaksi, mutta riittävä aivopala Play 2:n sisältöä rikastuttamaan.
Partyt pystyyn!
Pelien lisäksi Playsta löytyy EyeToy-kameran ominaisuuksia hyödyntäviä ja esitteleviä sovelluksia. On valvontakameraa, joka ottaa kuvasarjan havaitsemastaan tunkeilijasta tai laukaisee hälytyksen. Myös kameraan sijoitettua mikrofonia käytetään hyväksi ääniohjatuissa efekti-ilotteluissa. Myös videoviestien nauhoittaminen onnistuu ykkösosan tapaan. Eli paljon pientä näperreltävääkin löytyy jos kiinnostus itse peleihin lopahtaa.
Play 2 luottaa peliensä vetovoimaan ja sitä niissä kyllä riittää. Jatko-osana ihan menevä peruspaketti, joka ei turhia riskejä ota sisältönsä puolesta. Graafinen sisältö on tosin muokattu hieman nuorekkaampaan suuntaan, mutta sen ei pitäisi häiritä ketään mielenkiinnon keskittyessä kuitenkin itse tekemiseen eli pelaamiseen. Itse pelit toimivat melko moitteettomasti ja mihinkään ylilyönteihin ei ole sorruttu luotujen haasteiden kanssa. Peleissä on aluksi melko hidas tempo, joka kuitenkin ajan myötä nopeutuu ja haasteellisuus muuttuu melkoiseksi. Yksinpelinä Play 2:n uudelleenpelaamisarvo on melkein nollissa, mutta kavereiden kanssa pelattuna pelikokoelmasta irtoaa uskomaton määrä hauskanpitoa useammaksi tunniksi. Ainoastaan pitkähköt lataustauot voivat rikkoa silloin tällöin vauhtiin päässeen pelaajan intoa.
Play 2 on myös lokalisoitu suomeksi ohjekirjaa myöten, jotta pelaaminen onnistuu lukemaan harjaantuneilta nassikoiltakin. Kameran edessä kikkailu on myös helpompi aloittaa Play 2:n kanssa kuin ykkösosassa, sillä aloituskynnystä on madallettu melkoisesti. Tämä konkretisoituu erityisesti hitaalla alulla, jossa pelin tahti on lapsellisen helppoa. EyeToy: Play 2 on mainio ajanviete -ja partypeli kaiken ikäisille.
