Hasta la vista, baby
Ensimmäinen Viewtiful Joe osoittautui erinomaiseksi toimintapeliksi. Tämä GameCubelle ja PlayStation 2:lle julkaistu tuotos oli täynnä innovatiivisia elementtejä - se olikin yksi viime vuosien omaperäisimmistä julkaisuista. Kakkososa pukattiin markkinoille ennennäkemättömän nopeassa aikataulussa. Pikaisesta kehitysprosessista johtuen peliltä ei voi odottaa mitään uutta ja mullistavaa. Viewtiful Joe 2 tarjoaakin lisää sitä samaa pienillä parannuksilla höystettynä.
Taustatarina ei ole sitä maailman parasta tavaraa. Pelin sankari Joe ja hänen tyttöystävänsä Silvia ovat elokuvissa ja imeytyvät valkokankaalle uuden toimintaleffan tähdiksi. Tästä on kiittäminen uutta vihollista, Black Emperoria, ja tämän nerokkaasta juonesta saada kahmittua Oscar-patsaat itselleen. Paperinohuen juonen aikana vieraillaan lukuisissa elokuvamaailmoissa (mm. Indiana Jones -vaikutteisessa ulottuvuudessa) pistämässä pahikset ruotuun. Vastaan astelevista pahiksista suurin osa on ensimmäisestä pelistä tuttuja.
Pelattavia hahmoja on tällä kertaa kaksi. Pelaaja pääsee sekä Joen että Silvian ohjaimiin. Halutessaan voi pelata vain miehisellä Joella, mutta Silvia tuo pelattavuuteen kaivattua vaihtelua. Sen lisäksi että Silvia on nopeampi liikkeissään, hänellä on aseenaan näppärä laserpistooli.
Halki, poikki ja pinoon
Elokuvasankarina Joella on tietysti käytössään varteenotettava valikoima eri hyökkäysliikkeitä. Potkuja, hyppyjä, lyöntejä ja muita akrobaattisia temppuja löytyy vaikka muille jakaa. Pelistä löytyy edellisosan tapaan lisäksi mukava valikoima supertyylikkäitä VFX-liikkeitä. Näiden avulla voi joko nopeuttaa tai hidastaa pelin tempoa joksikin aikaa.
Pelaaja voi myös zoomata kameralla mahdollistaen tehokkaammat hyökkäykset. Silvia voi lisäksi käyttää uutta replay-kykyä, jolla edellisen liikkeen voi toistaa kolme kertaa peräkkäin. Tyylikkäitä liikkeitä suorittamalla ja tavaroita keräämällä pelaaja kerää tililleen pisteitä, joilla voi sitten tasojen välissä ostaa itselleen uusia hyökkäyksiä.
Peli on todella vaikea aina taisteluita ja ongelmanratkaisuita myöten. Vähänkään kokematonta pelaajaa viedään paikoin kuin pässiä narussa. Tästä syystä Viewtiful Joe 2 ei sovellu kaikille. Pelaamiseen vaaditaan kärsivällisyyttä ja halua tahkota samoja kenttiä yhä uudelleen ja uudelleen. Mukana on kaksi vaikeustasoa, Normal ja Hard, joista molemmissa riittää haastetta kerrakseen. Ensimmäiseen läpipeluun kuluu vajaa 20 tuntia, vaikka kenttiä onkin varsin vähän.
Uusintapeluuarvoa löytyy, jos pelaajalla on intoa huippuarvosanan metsästämiseen. Huhuttu co-op -moodi tiputettiin valitettavasti lopullisesta versiosta kokonaan, joten moninpelin hauskuudesta ei vieläkään pääse nauttimaan.
Tästä jatko-osasta Hollywood olisi ylpeä
Viewtiful Joe 2 käyttää samaa celshading-grafiikkatyyliä kuin ykkösosakin. Visuaalinen yleisilme on siis vahvasti piirroselokuvamainen. Peli näyttää edelleen todella tyylikkäältä aina vihollisia, animaatioita ja taustoja myöten. Miinuksia tulee uudistusten puutteesta ja ruudunpäivityksen ajoittaisesta takertelemisesta. Harvoin tapahtuva tökkiminen ei kuitenkaan pilaa pelikokemusta.
Pelin äänimaailma on kieli poskella tehtyä tavaraa. Ääninäyttely on tarkoituksellisesti ylivedettyä - viholliset puhuvat liioitellun maskuliinisesti ja sankareilla on ego karannut käsistä. Ääniefektit ovat vastaavan liioiteltuja ja korni musiikki sopii erinomaisesti peliin.
Viewtiful Joe 2 ei tarjoa mitään uutta. Se ei tosin väitäkään olevansa erityisen mullistava, vaan lähinnä lisäosa ensimmäiseen peliin. Toiminta on tuttua, mutta tyylikkäästi toteutettua. Ensimmäisestä osasta pitäneet ihastuvat myös kakkososaan, kunhan eivät odota liikoja. Aiempaa peliä pelaamattomatkin ovat kuin kotonaan uuden Viewtiful Joe -seikkailun parissa.
