Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Blazing Angels 2: Secret Missions of WWII

Ensimmäinen Blazing Angels ilmestyi hieman Xbox 360:n julkaisun jälkeen ja oli keskinkertaisuudessaan sopivaa vuokraviihdettä. Peli lainasi paljon kevytlentelyiltä kuten LucasArtsin Secret Weapons Over Normandylta, mutta teki sen kuitenkin ihan kelvollisella laadulla. Ehkä tärkeintä kuitenkin oli, että Ubisoftin Romanian osasto todisti kykenevänsä tekemään täysiverisiä pelejä, josta innostuneena Ubin päämajasta päätettiin pistää sarjalle jatkoa. Kevytlentelyistä kun on nykyään huutava pula, vaikka Namcon Ace Combat 6 jo siintääkin horisontissa.

Matkaa Maxin siivellä

Blazing Angels 2:ssa pelaaja seuraa neljän lentäjän matkaa toisessa maailmansodassa. Lentäjien tarinaa kerrotaan takautuvasti, käyden läpi heidän muodostamansa erikoisryhmän hurjimmat taistelut. Koska ryhmä suorittaa tehtäviä joita ei muille uskalleta antaa, vaihtuvat maisemat tuulilasin takana vauhdilla. Löysästi yhteen nivottu tarina heitteleekin pelaajaa ympäri maailman, aina Egyptistä Ruotsiin (jossa on tekijätiimin mukaan jäävuoria), sekä San Fransiscosta maailman huipulle eli Tiibetiin. Jos yleensä toista maailmansotaa käsittelevissä peleissä on liikaa samoja maisemia, Blazing Angels 2 ei ainakaan kärsi tästä ongelmasta.

18 tehtävän mittaista tarinaa kuljetetaan eteenpäin sarjakuvamaisesti toteutetuilla välipätkillä, jotka alkuun tuovat mieleen erään Max Paynen. Pelaajalla on apunaan maksimissaan kolme siipimiestä, joista jokaisella on omat erikoiskykynsä millä edesauttaa taisteluiden sujumista ja hengissä säilymistä. Vaikka siipimiesten olemassaoloa ei yleensä edes havaitse taistelutilanteessa, on radioliikenteellä hyvä vaikutus taisteluiden ilmapiiriin. Parannuksena entiseen, ilmassa tapahtuu myös aikaisempaa enemmän, mikä lisää kunnon sodan tunnetta.

Lennettäväksi Blazing Angels 2:ssa saa jälleen kerran lukuisia sodan alkuaikojen potkurikoneita sekä myöhäisempien vaiheiden prototyyppitason suihkukoneita. Vaikka koneilla onkin omat kykynsä nopeudessa, ohjattavuudessa sekä kestävyydessä, on yksinpelissä melko sama millä kotterolla taivaalle lähtee. Tämä vähentää eri koneiden välistä viehättävyyttä melkoisesti. Prototyyppejä puolestaan löytyy myös aseista, mukana ovat niin itsestään hakeutuvat ohjukset sekä sähköä sylkevät Tesla-aseet. Vaikka muutosta edellisosaan ei olekaan kovin paljoa, on tällä kertaa mukana myös puolustuskäyttöön tarkoitetut laitteet kuten savuverho. Myös omia lentokoneitaan pääsee parantamaan kampanjasta saaduilla pisteillä, tosin kovin suurta virittelyominaisuutta ei ole mukaan laitettu päivitysten vaikuttaessa automaattisesti jokaiseen koneeseen.

Tusinaviihdevaroitus

Blazing Angels 2:n suurin haittapuoli tulee vaikeustasosta. Peli on liian helppo, joten sen pelaa läpi parissa illassa. Tekoälystä ei ole minkäänlaista vastusta, vaan taistelut ovat kuin jahtaisi pelkkiä maalitauluja. Lisäksi tehtäviä läpäisee parhailla arvosanoilla useimmiten jo ensimmäisellä yrityksellä. Vaikka matala opettelukynnys takaakin helpomman lähestymisen usein niin pelottavaan ilmataisteluun, Blazing Angels 2:n kohtalona on joutua edellisosan kanssa vuokrapelien hyllyyn. Täysihintaisena sijoituksena pelikelloon ei kartu riittävästi tunteja, edes moninpelin voimin.

Moninpeli Blazing Angelsin ensimmäisessä osassa oli täysin onnettomassa asemassa ja vaikka etenemistä tällä osa-alueella onkin tapahtunut hurjalla harppauksella, peli on vielä kaukana nykypäivän standardeista. Lentotaistelu vaatii paljon pelaajia muodostuakseen riittävän intensiiviseksi kokemukseksi, oli kyseessä sitten tavallinen koiratappelu tai joukkuepohjainen tavoitteiden suorittaminen. Tässä Blazing Angels 2:sta kiusaa pelaajapula. Riittävän pitkän odottelun jälkeen pelihuoneeseen saattaa kerääntyä riittävän iso porukka mielekästä pelaamista varten, mutta odotusajat ovat niin pitkiä että siinä ajassa pelaaja keksii jo parempaakin tekemistä. Sinänsä sääli, sillä peliin on pakattu mukaan ihan kiitettävä määrä eri pelitiloja.

Itse moninpelin taisteluiden suurin ongelma muodostuu koneista. Siinä missä yksinpelissä voi lentää millä tahansa ja pudotella vastuksia, moninpelissä pärjätäkseen on soveltuvien koneiden valikoima huomattavasti suppeampi. Myös karttavalikoimassa on parantamisen varaa. Vaikka periaatteessa ilmassa on sama millainen maisema alapuolella siintää, alkaa pelin kuusi eri moninpeliympäristöä toistaa liian nopeasti itseään.

Edellisosan skirmish-pelitila on muutettu kakkosessa maksimissaan neljän pelaajan co-op-tilaksi. Myös tarinan tehtäviä pääsee yhteisvoimin pelaamaan. Yhteistyötilat ovatkin moninpelin kohokohtia, niiden onnistuessa sekä Livessä, lähiverkossa kuin samalla koneella.

Ensi kerralla paremmalla yrityksellä

Peli on graafisesti ihan kelvollista jälkeä, mutta ei aiheuta minkäänlaisia riemunkiljahduksia. Itse asiassa muutosta aikaisemmasta on perin vähän, mutta peli pyörii täysin sulavasti ja matalalentokohtaukset tuntuvat riittävän vauhdikkailta. Silti voisi odottaa vähän hohdokkaampaa jälkeä. Pelin runko kun on kuitenkin pysynyt jo pari vuotta samana, eli aikaa olisi pitänyt riittää reilusti graafisen puolen parantamiseksi. Äänien osalta peli menee myös samalla tasolla aikaisemman kanssa, eli koneet kyllä pörisevät ihan mallikkaasti ja ääniefektit ovat kunnossa, mutta voimaa puuttuu. Musiikkipuoli on melko valjua ja perinteistä sotamusiikkia. Ääninäyttely taas on yllättävän mallikkaasti toteutettu ja tuo entisestään piristystä välipätkiin, vaikkei dialogia riitäkään ihan kirjaksi asti.

Jos Ubisoft päättää vielä jatkaa sarjaansa kolmanteen osaan saakka, olisi syytä panostaa peliin hieman enemmän. Kakkososa ei ole muuttunut riittävästi ykkösestä, mikä jo omana aikanaan oli liian keskinkertainen menestyäkseen. Vaikka panostus tarinankerrontaan nostaakin Blazing Angels 2:n uudelle tasolle, voi odottaa Ace Combat 6:n asettavan uuden tason tämän sukupolven kevytlentelyille.

Ei Blazing Angels 2 täysin onneton tekele ole ja vähän pelaaville se saattaa olla juuri sopivan kokoinen paketti. Helppous tekee touhusta liian lyhytikäistä, vaikka muuten käsissä on ihan kelvollista viihdettä. Kun moninpelistäkään ei tule pelastajaa, kannattaa vähintään kokeilla pelin demoa, ennen kuin tekee ostopäätöksensä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi