7 Blades kertoo Jigoku Gokuraku-Marusta ja hänen rakastetustaan Pistol Oyurista. He ovat palkkionmetsästäjiä, jotka metsästävät rikollisia ammatikseen. Eräänä päivänä he törmäävät salaperäiseen kultaiseen lohikäärmeeseen, joka oli aikaisemmin tuhonnut Dejiman saaren (Dejima oli 1600-luvun Japanissa ainoa paikka, johon länsimaalaiset saivat rantautua ilman shogunin lupaa). Jigoku ja Oyuri alkavat selvittämään juttua. Tarinaan sekoittuvat lisäksi lentävät lautaset ja futuristiset ninjat.
Tarina jää hieman epäselväksi ja töksähtelee välillä, mutta koska pääosassa on tappeleminen eikä tarina, hieman pimentoon jääminen ei suuremmalti haittaa.
Pelissä on kaksi pelattavaa hahmoa, jotka taistelevat välillä yhdessä ja välillä erikseen. Pelin alussa valitaan pelaajan hahmoksi joko Oyuri tai Jigoku. Jigokun mukana kulkee Togizo, joka on hänen aseenkantajansa. Togizo ei osallistu taisteluihin, vaan välittää aina Jigokun haluaman miekan mestarilleen. Muutaman kerran sankarit joutuvat eroon toisistaan, jolloin Jigoku joutuu taistelemaan yhdellä ja ainoalla miekalla.
Jigoku on selvästi pelin kantava hahmo, sillä peli on nimettykin hänen miekkojensa mukaan. Oyuri taas taistelee pistooleiden ym. avulla. Pistoolineidillä on huomattavasti helpompi pelata jo senkin takia, kun voi ampua tyhmän AI:n ohjaamat vastustajat jo pitkänkin matkan takaa Jigokun joutuessa juoksemaan seitsemällä miekallaan listimään vastustajia lähietäisyydeltä. On miehellä kuitenkin hyviä puoliakin: tiukassa paikassa yli kymmenen vihollisen keskellä voi yhdellä miekan pyörähdyksellä niittää vihulaiset kertalaakista kumoon.
Vastassa on mitä moninaisimpia ninjoja, joiden lomassa ilmestyy aina välillä hieman vaikeampia välipomoja, jotka eivät kuitenkaan ihan aivan vedä vertoja omalle sankarille. Peli toistaa pitkälti samaa kaavaa: listi reilut parikymmentä ninjaa, välianimaatio, lisää tappelemista, listi hieman isompi välivastustaja, välianimaatio jne. Sama kaava jatkuu pelin loppuun asti.
7 Blades on suoraviivaista mätkimistä ja liikkumista taistelusta toiseen. Suojaus- tai torjuntaliikkeitä ei tunneta, joten menoa ei kovin monipuoliseksi voi kehua.
Kentät ovat suunnittelultaan hyvää keskitasoa; taloja, kujia, pieniä bambumetsiä (joissa saa miekalla katkottua bambuversoja). Pelihän julkaistiin Japanissa jo vuosi sitten, joka se näkyy pelin tekstuureissa ja hahmojen animoinnissa. Onneksi peliä ei ole yritetty dubata, koska se ei olisi toiminut kuitenkaan. Nyt alkuperäiset japanilaiset ääninäyttelijät hoitavat homman todella tyylikkäästi. Välianimaatiot ovat hienoja ja äänet ovat niiden veroisia, syy tähän löytyy ehkä siitä, että pelin on tuottanut ohjaaja Kaizo Hayashi.
Grafiikka on vuoden vanhaksi peliksi hyvää, vaikka sahalaidat pilkistävät ikävästi silmään. Taistelukohtauksissa ruudussa on hieman motion-blurria, mutta vaikka joukko miehiä pyöriikin ruudulla, ei ruudunpäivitys notkahda ainakaan huomattavasti. Suurissa kentissä raja-alueet sumutetaan välillä liiankin läheltä. Yleensä kamera seuraa sankaria nätisti olan takaa. Jos kameramies jää välillä jälkeen, voi olkanäppäimellä scrollata kuvakulmaa oikeaan asentoon.
Pelin äänimaailma koostuu erilaisista paukahduksista, huudoista ja muista taistelun äänistä. Paikoitellen äänimaailmaa maustetaan asiaan kuuluvalla musiikilla. Musiikki on rumpujen, lautasten ja kitaroiden yhteispeliä, joka välillä sopii asiaan, välillä ei. Onneksi se on joissakin osissa peliä jätetty kokonaan pois tunnelman säilyttämiseksi. Valikot ovat yksinkertaiset, säätömahdollisuuksia ei ole montaa. Vain huonosti tehty tallennussysteemi aiheuttaa päänvaivaa, sillä auto-save toimii vain video-pätkien aikana ja pelin tiimellyksessä tallennusta ei suoda.
Vihollisten tekoäly ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Tämä käy ilmi eri tavoin, esim. Oyurilla pelatessa rivissä seisovat vihollisninjat voi listiä kaukaa kuin Silent-Scopessa ikään. Jos kuitenkin menet liian lähelle (eli n.10 m etäisyydelle) viholliset huomaavat sinut ja tulevat kimppuun. Jigokulla pelatessa tekoäly temppuilee taisteluiden aikana, koska tyhmät ninjat eivät älyä, että jos tulisivat joukolla päälle niin tietenkin voittaisivat. Sen sijaan he vain odottavat kiltisti vuoroaan maistaakseen kylmää terästä.
7 Blades on heikohko esitys. Peli jää ja on jo jäänyt aivan varmasti Dynasty Warriorsin ja etenkin Onimushan jalkoihin. Pelistä olisi voinut tulla jotain vuosi sitten, mutta Konami-Europella oli varmastikin muuta tekemistä.
