Tekken oli Virtua Fighterin ohella ensimmäisiä kolmannessa
ulottuvuudessa tapahtuvia taistelupelejä. Aiheeseen suhtauduttiin
melkoisella varauksella, sillä 2D-mätkintöihin tottuneille uusi
ulottuvuus vaikutti hidastempoiselta ja kömpelöltä, mutta jollain
oudolla tavalla kuitenkin viehättävältä. Potti räjähti viimeistään
ensimmäisen PlayStationin ilmestyttyä, jolla Tekken oli suurmenestys
jota seurasi kaksi jatko-osaa samaisella alustalla. Lähestulkoon
samasta ideamuotista tupsahtanut PlayStation 2:n julkaisupeli, Tekken
Tag Tournament, toi sarjaan ainoastaan päivitetyt grafiikat ja
hahmokirjaston kokonaisuudessaan. Tätä seurannut Tekken 4 puhalsi
sarjaan uusia tuulia niin tarinamoodin kuin rankasti muutetun
pelattavuudenkin myötä. Joidenkin mielestä uudistukset olivat liiankin
rajuja, mistä johtuen Namco päätti palata Tekken 5:n kohdalla askeleen
taaksepäin juurille. Nyt ollaan juuri siellä missä pitääkin.
Nyt on piru merrassa
Edellisestä osasta tuttu tarinamoodi löytyy myös esikois-osasta,
pienillä muutoksilla höystettynä. Alku- ja loppuvideoiden lisäksi
hahmojen tarinaa setvitään nyt myös taisteluiden välillä.
Arcade-moodikin on käynyt plastiikkakirurgin vastaanotolla. Lievästi
Virtua Fighter 4:stä lainattu hahmokehitys moninkertaistaa pelitunnit.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan jokaiselle hahmolle voi kerätä erinäisiä
arvomerkkejä taistelemalla tasaisesti koventuvia vihollisia vastaan.
Suunta ei aina ole ylöspäin, sillä arvoalennuksia rapsahtaa liian
monesta turpaanotosta. Maskottihahmoasi voit sisäisen statuksen lisäksi
muuttaa myös ulkoisesti, tarjolla on kymmeniä peruukkeja, vaatteita ja
kaulakoruja.
Tavallisilta taistelutantereilta voidaan siirtyä seikkailun maailmaan
Devil Within -moodin myötä. Kyseessä on hyvin samankaltainen tila kuin
Tekken 3:sta tuttu Tekken Force -moodi. Tarkoituksena on selvittää
Jiniin tarttunutta demonimaista muotoa juoksemalla ympäri kyliä
kylmentäen samalla jokaisen vastaantulijan. Kuvakulma pysyy kolmannessa
persoonassa ja mahdollistaa kameran vapaan pyörittelyn sekä sulavasti
toimivan tasohyppelymäisen ohjattavuuden.
Sulavampaa kuin Flora kuumalla hellalla
Pelinopeuden kohdalla Namco tuntuu löytäneen sen kaikista
optimaalisimman. Tekken 5 on yltiönopeaa neljättä osaa aavistuksen
hitaampi, mutta silti sitä aikaisempia nopeampi. Uusille hahmoille,
Fengille ja Ravenille, on saatu tuore ja omaperäinen taistelutyyli
vanhoja sen kummemmin lainaamatta. Sen sijaan kolmannen uuden hahmon,
Asukan, taistelutekniikka on lähes suora kopio taannoisesta Junin
tyylistä. Taisteluiden kulku on entistä luonnollisempi ja
realistisempi, mutta aiempaa näyttävämpi. Mieltä kaivertamaan jäi
kuitenkin Namcon lupaus hankkiutua viidennen osan kohdalla eroon ns.
juggle-sarjoista. Vaikka tauti on saanut lääkettä, ei lopullista
rokotetta ole vieläkään löytynyt. Kaverilta voi yhä paukuttaa liki
kolmanneksen energiapalkista ennen kuin tämä ehtii edes nousta maasta.
Grafiikka on miltei parasta mitä PlayStation 2:lla on tähän mennessä
nähty. Värienkäyttö on hillittyä mutta näyttävää. Taustat ovat
vaikuttavia, mutta pääosa konetehoista on silti saatu kohdistettua itse
toiminnalle. Kaikki 60 kuvaa sekunnissa piirtyvät sulavasti eikä
pätkimistä esiinny koskaan. Hahmojen polygonit ovat menneet
hyötykäyttöön eikä kulmikkuutta juuri esiinny. Liikkeiden animointi on
käsittämättömän realistista ja niiden vuorovaikutteisuus
poikkeuksellisen inhimillistä. Hengen salpaa myös esirenderöidyt
välivideot, joita pelistä löytyy tusinoittain.
Audiopuoli ei ole juurikaan edennyt. Liikkeiden äänet ovat yhtä osuvia
ja oikein ajoitettuja kuin aiemminkin. Lisääntynyt ääninäyttely on
keskitasoa ja lievästi yliampuvaa, mutta silti toimivaa. Musiikki on
adrenaliinin virtaa nostattavaa, ajoittain mahtipontista kuten
ennenkin. Surround-tuki loistaa yhä poissaolollaan.
Merkitse kalenteriisi pitkä peliloma
Tekken 5 ei ole ainoastaan paras Tekken, vaan myös yksi parhaista
genrensä tuotoksista. Pelattavaa riittää kaiken mahdollisen keräämisen
ja salaisuuksien aukomisten jälkeenkin aina seuraavan osan julkaisuun
asti, kiitos sen uudelleenpeluun arvon. Parhaimmillaanhan Tekken 5 on
kaveriporukassa, mutta taitoja jaksaa kummasti kehittää myös
tietokonetta vastaan. Korkeimmilla vaikeusasteilla pelin läpipääseminen
on entistä haasteellisempaa - paitsi tavallisten rivivihollisten
tekoäly on kehittynyt, myös itse loppuvastus on yksi sitkeimmistä
paloista koko tappelupelien historiassa. Ainoa oikeasti suuri miinus
Tekken 5:ssä on online-tuen puute. Ehkä piste iin päälle lyödään
seuraavan osan kohdalla, sitten seuraavalla PlayStationilla. Tästä
huolimatta jos et ole aiemmin sarjaan tutustunut, on sen aika
viimeistään nyt. Tekken 5 on pakko-ostos kaikille taistelupelien
ystäville; se on löytänyt kultaisen keskitien Tekken-sarjassa neljännen
osan ja sitä edeltävien osien välillä.
