Katso kengurun loikkaa
Vaikka Nintendon DS-konsolille on tullut muutamia erittäin innovatiivisia pelejä, Locoroco osoittaa, että myös Sonylla hallitaan tarvittaessa aivan uudenlaisten pelien tuotanto. Tämä uusi julkaisu, josta PSP:n omistajat ovat syystäkin olleet innoissaan, tarkoittaa aivan uutta aluevaltausta Sonyn käsikonsolille. Enää alusta ei toimi keskinkertaisten PlayStation 2 -käännösten kokeilukenttänä, vaan kone viedään onnistuneesti aivan uusin sfääreihin.
Locoroco on useimpien parhaiden taskukonsolipelien tavoin hämäävän yksinkertainen. Peliä ei rasiteta turhalla tarinalla, vaan yksinkertainen taustajuoni jää sopivasti taka-alalle. Tärkeintä on hauskanpito. Kuutena eri värinä tulevia locoroco-otuksia ohjataan nimittäin vain L- ja R-olkapäänappuloilla. Vasemmanpuoleisesta painikkeesta maailma kääntyy vasemmalle ja oikeanpuoleisesta taas toiseen suuntaan. Tavoitteena on liukua toinen toistaan kekseliäämpien kenttien loppuun keräten samalla kaikenlaista pikkutavaraa. Painamalla molemmat olkapäänappulat pohjaan ja päästämällä sitten irti locoroco hyppää ilmaan. Näin mukaan saadaan myös tasohyppelyelementtejä. Reitit ovatkin täynnä erilaisia keinuja, trampoliineja ja kiikkulautoja, joiden avulla olisi tarkoitus keksiä reitti eteenpäin.
Pelaamisen riemua
Aina kentän alussa locoroco on pikkuruinen, mutta syömällä kentistä löytyviä kukkasia otus suurenee vähitellen. Joka tasossa on 20 kukkaa ja kaikki syötyään pelihahmo on jo melkoinen ihrapallo. Suuremman koon myötä myös eteneminen vaikeutuu, sillä erilaisten esteiden, kuten piikkien ja mustien moja-hirviöiden, väisteleminen on isompana huomattavasti haastavampaa. Ympyrää painamalla locorocon voi tosin halkaista moneksi yksittäiseksi otukseksi, mikä helpottaa etenkin tiukimmista paikoista ahtautumista. Peli ei ole vaikeustasoltaan kummoinen, mutta pelkästään lapsille peliä ei ole suunnattu. Labyrinteista löytyy jos jonkinmoista salakäytävää, jossa piileskelee ylimääräistä kerättävää. Uusintapeluuarvoa on runsaasti, sillä kaiken piilotetun etsiminen on yllättävän addiktoivaa puuhaa.
Värikkyys on yksi Locorocon vahvimmista puolista ja havaijipaidoista tutulla värimaailmalla koristeltuja 2D-kenttiä katselee mielellään. Myös äänimaailma jatkaa samalla linjalla, sillä jokainen locoroco-otus lallattaa suloisesti omaa tunnuskappalettaan. Kumipallot itsessään ovat todella suloisia ja niihin rakastuu ikihyviksi heti ensimmäisellä pelikerralla. Kaksiulotteiset pelit eivät ole koskaan näyttäneet näin hurmaavilta.
Maailmoja pelistä löytyy viisi erilaista, mutta niiden teemat ovat harmi kyllä täysin identtiset. Erityishuomio suuntautuukin kenttiin, joita löytyy noin kymmentä eri variaatiota. Lumitasoissa locorocot liukuvat maisemien läpi vauhdilla ja hautautuvat välillä puuterilumeen, kun taas suokentissä kahlataan polvia myöten mudassa. Pääpelin lisäksi valikosta löytyy erityinen turvatalo, jonne pelastetut muimui-otukset käyvät asumaan. Kämppä on asukkeja lukuunottamatta tyhjä, mutta sinne saa kerättyä esimerkiksi keinuja ja muita härveleitä. Tämä on tosin lähinnä mukava kuriositeetti, eikä muutamasta saatavilla olevasta minipelistäkään löydy sen enempää sanottavaa. Locoroco on tarkoitettu nautittavaksi yksin ja kaikessa rauhassa.
Ei kyynikoille
Isaac Newtonin painovoima- ja liikelakien perusteet on Locorocossa otettu hyötykäyttöön. Hupaisat esteradat ovat pullollaan esteitä, joista selviää vain järkeä käyttämällä. Fysiikkamoottori on jykevä, ja vaikka aivan Half-Life 2:n tasolle ei päästäkään, ponnahdusmallinnus on käsikonsolipuolella aivan omaa luokkaansa. Tärkeä osa tätä on se yksinkertainen tosiseikka, että pelaaminen on hauskaa. Kaikenlaistan kommellusten jälkeenkin locorocot jaksavat vain laulaa ja edetä hymyssä suin kohti maalia. Eteneminen on palkitsevaa ja uusien asioiden kokeilu palkitaan aina.
Locoroco on erinomainen peli, joka rikkoo rajoja ja voittaa varmasti puolelleen uutta yleisöä. Näin kesäisin se muistuttaa iloisuudellaan meitä ympäröivästä kauneudesta ja muina vuodenaikoina sen pariin voi paeta sateen tai pakkasen keskeltä. Locoroco on loistava käsikonsolijulkaisu ja mahtava piristysruiske uusien ideoiden puutteesta kärsivälle PSP:lle. Pakko-ostos, joka täytyy pureskella huolella.
