2006 FIFA World Cup

Beckham syöttää

Jokavuotiseen pelitarjontaan kuuluvat Electronic Artsin FIFA-palloilut, ja arvokisojen yhteydessä urheilusta saadaan nauttia tuplaten. Viimevuosina Pro Evolution Soccer –sarja on ajanut kuitenkin EA:n ohi, eikä tilanne näytä ihan lähiaikoina paranevan. 2006 FIFA World Cup on ihan mukava kisapallottelu, mutta kovin syvällistä pelikokemusta siltä on turha odottaa.

Viralliselle kisapelille tyypillisellä tavalla pelaajat pääsevät kokemaan taistelun pokaalista aina karsintoja myöten. Seurajoukkueita ei ole, eikä omia turnauksia voi räätälöidä, joten varsinaiset pelimuodot rajoittuvat MM-kisoihin ja näytösotteluihin maajoukkueilla, joita on iso kasa lisensoituna. Kokoonpanot eivät täysin ajan tasalla ole, sillä esimerkiksi juuri ennen kisoja debyyttinsä tehnyt Joshua Kennedy puuttuu kokonaan Australian miesvahvuudesta.

Hieman lisäsyvyyttä luo Global Challenge –tila, jossa on tarkoituksena käydä läpi oikeasti pelattuja otteluita ja täyttää niissä asetetut tavoitteet. Hyvä suoritus palkitaan kultamitalilla ja isolla nipulla pisteitä, joita voi tuhlata kaupassa. Ostettavissa on uusia palloja, legendaarisia pelaajia, pelipaitoja sekä pieniä lisämausteita mittelöihin, kuten esimerkiksi näkymättömiä seiniä kentälle. Valuuttaa saa myös, kun onnistuu suorittamaan erilaisia asioita matseissa. Näihin lukeutuvat muun muassa hattutemppu, jonkin tietyn joukkueen voittaminen, voittaminen lisäajalla ja niin edelleen.

Ronaldinho kikkaa

Jo ottelua edeltävissä valikoissa iskee aavistus, ettei kyseessä ole mikään simulaatio. Pelaajille on merkitty pelipaikaksi joko hyökkääjä, keskikenttä tai puolustaja, eikä esimerkiksi laitalinkkejä tai toppareita varsinaisesti ole eroteltu mitenkään massasta. Pelaajien todelliset erot eivät tule ilmi selvästi, sillä taitoja kuvataan pääasiassa epämääräisillä palkeilla. Kenttäryhmitystä rakentaessa ei pelaajien sijaintia voi vapaasti muokata, vaan on tyydyttävä valmiisiin muodostelmiin, mikä rajoittaa kaltaisteni strategisten nerojen työskentelyä huomattavasti. Vastaavasti puolustus- ja hyökkäyspäähän löytyy neljä erilaista taktiikkaa, joita voi vaihtaa lennosta ottelun aikanakin. Näiden muutosten todellinen vaikutus kenttätapahtumiin jää kuitenkin hieman hämärän peittoon.

Kontrollit voi valita neljästä vaihtoehdosta, ja sopivasti PES-veteraaneille löytyy huomattavasti kyseisen pelin oletusasetuksia muistuttava näppäinasetelma. Yleistuntumaltaan 2006 FIFA WC on napakka, ehkä hieman liiankin. Pallo pysyy pelaajien jalassa hyvin, ja haltuunotot ovat usein luonnottomankin hyviä. Toisaalta myös pallonriistot onnistuvat helposti varsinkin moninpelissä, eikä pilli soi ilman kunnon liukutaklauksia ainakaan hyökkääjien eduksi. Touhu onkin sangen vauhdikasta menoa päästä päähän, sillä rikkeitä tuomitaan arviolta kaksi per ottelu.

Hiukankin kokeneemmalle virtuaalipotkijalle vaikeustasoista ainut järkevä tuntuu olevan se haastavin eli World Class, sillä muuten tahtovat päättyä nöyryyttäviin jääkiekkolukemiin. Hieman kummallisesti kovempi tekoäly ei osaa rakentaa sen kummemmin paikkoja, vaikka palloa mahdottoman tarkasti syöttelee. Vastustajan joukkuetta pitää yleensä pystyssä maalivahti yliluonnollisilla reflekseillään, joiden avulla läheltä lähtevät tykitykset torjutaan kovalla prosentilla puhumattakaan kaukolaukauksista. Vastuu maalinteosta lepääkin superpelaajien harteilla, jotka on eroteltu tavallisista tallaajista tyylikkäästi tähdellä. Paikoin tuntuu siltä, että tilanteissa merkitsee enemmän, kuka palloa on potkaisemassa, kuin minkälainen laukaus todellisuudessa on. Tämä ei kokemusta ainakaan realistisempaan suuntaan vie.

Ronaldo maalaa

Kun karsinnat on kaluttu läpi ja MM-pokaali kannettu kotia, koittaa aika Global Challengen. Haasteita löytyy monta kymmentä kappaletta, ja täyden 1000 gamerscoren saavuttamiseen vaaditaan verta, hikeä ja aimo annos itsehillintää, sillä joukossa on pari tuskaisen hankalaa koitosta. Kaiken huipennuksena on vuoden 1954 MM-finaali, joka olisi käännettävä Ruotsin hyväksi Brasilian johtaessa 4-2, kun aikaa loppuvihellykseen on enää 10 minuuttia. Suurin osa otteluista on kuitenkin suhteellisen helppoa peruskauraa, ja pelitila on näin mukavaa ajanvietettä. Pienellä lisävaivalla siitä olisi kuitenkin voinut saada paljon enemmän irti, sillä esimerkiksi tarkempi taustatieto tapahtumista lisäisi niiden kiinnostavuutta huomattavasti. Syvyyttä syö myös se, ettei komeimpia maaleja voi tallentaa jälkipolville.

Jokaisen urheilupelin suola on kuitenkin moninpeli, joka kattaa 2006 FIFA World Cupin tapauksessa maksimissaan neljän pelaajan sessiot yhdellä koneella sekä kahden ihmisen ottelut netissä. Luonnollisesti meno on hauskaa niin kaveriporukassa kuin Livessäkin, mutta ongelmaton ei verkkopuoli suinkaan ole. Ensinnäkin kutsun hyväksyessä joutuu jostain kumman syystä katsomaan läpi pelin introt ja kaikki, minkä ansiosta kestää hyvän tovin, ennen kuin päästään itse asiaan. Tarjolla on kyllä jonkin sortin aulajärjestelmä, mutta sen tarkoitus taitaa rajoittua tekstitsättiin.

Ottelun asetuksiin ei voi myöskään vaikuttaa tarpeeksi laajalti. Tauoilla käytettävissä olevaa aikaa ainakin olisi mukava päästä säätämään, sillä nyt paikoin tahtoo tulla melkoinen hoppu. Kenties pahin moka on kuitenkin se, ettei revanssia voi ottaa kätevästi nappia painamalla matsin loputtua, vaan kutsujen kanssa on leikittävä uudelleen, ellei halua altistaa serveriään vieraiden hyökkäyksille. Pelin isäntähän ei tietenkään voi PESsistä tuttuun tapaan torjua haastajaansa. Lisäksi jopa suomalaisten välisissä otteluissa saattaa esiintyä näkyvää viivettä, joka tosin taitaa olla sama molemmille osapuolille.

Zidane pukkaa

2006 FIFA World Cupin ääniraita sopii hyvin tunnelmaan, sillä taustalla soi mukavan letkeää musiikkia, johon olisi ihan hyvin voinut kuulua Yleltä tuttu afrikkalaismainen tunnusbiisi. Selostuskopista kuuluu totutusti tylsähköä hapatusta, mutta kivana yksityiskohtana voittajan kansallislaulu kajahtaa ilmoille ottelun päätteeksi.

Visuaalisesti peli on näyttävä valikoita myöten. Yleisön täyttämä stadion on kauniin näköinen ilta-auringon paisteessa, ja pelaajat on mallinnettu yksityiskohtaisesti, mutta ihmiset sekä vaatetus ovat elottoman oloisia. Ylimiehekkään lihaksikkailla reisillä varustetut pallotaiturit näyttävät paikoin enemmän zombeilta kuin ihmisiltä, eikä muista urheilusarjoista tuttu vaatetuksen eläväisyys ole löytänyt tietänsä vielä futiskentille. Pelaajat eivät myöskään muistuta erityisen onnistuneesti esikuviaan. Yleisömäärän ansiosta peli myös nykiä nylkyttää ikävästi varsinkin erikoistilanteissa. Animaatiot puolestaan ovat mukavaa katsottavaa pelin nopeasta temposta huolimatta ja kikkailut ovat komeita. Mitään törkeää tökkimistä ei liikkeissä ilmene, vaikka pallo joskus maalivahdin käsiin varppaileekin.

Pahimmat tekniset ongelmat ovat kuitenkin käytettävyydessä, sillä peli muun muassa kyselee tallennuspaikkaa ja varmistuksia jatkuvalla syötöllä, ja silti näppäinasetuksia saa olla yhtenään säätämässä. Aivan bugittomaksikaan ei tätä tuotosta voi kehua, mikä hämmästyttää Konamin hiottuun laatutyöhön tottunutta. Yleisesti ottaen 2006 FIFA World Cup on hyvää viihdettä, mutta realistista näkemystä lajeista jaloimmasta se ei todellakaan tarjoa. Parempi vaihtoehto vauhdikasta menoa etsivälle on PES4, ja tällä hetkellä futispelien kuningas on saman sarjan viides osa, joka toimii mainiosti Microsoftin uudellakin konsolilla. Loppuvuodesta messias nousevan auringon maasta tekee debyyttinsä uudella sukupolvella. Kyllä siihen asti kannattaa odottaa.