Pojasta polvi paranee
Metal Gear Solid -sarja on jatkunut menestyksekkäästi kotikonsoleilla jo useamman version ajan, ja kun Sony ilmoitti tuovansa PSP-taskukonsolinsa markkinoille, monet odottivat sarjan peliä myös tälle uudelle alustalle. Julkaisuun saatiinkin Metal Gear Acid, joka oli kuitenkin uuden tyylinsä johdosta pettymys monille sarjan ystäville. Roolipeliksi vääntynyt seikkailu seurasi edelleen miehekkään Solid Snaken edesottamuksia, mutta tällä kertaa taistelut käytiin vuoropohjaisina erityisten toimintakorttien välityksellä. Kunnon Metal Gear Solid -seikkailu on luvassa PSP.lle myöhemmin tänä vuonna, mutta sitä ennen markkinoille ehti Metal Gear Acid 2, joka on nimensä mukaisesti jatko-osa kohtalaisesti myyneelle julkaisupelille.
Vaikka Metal Gear Acid -peleissä onkin mukana lähes koko isovelisarjan hahmokaarti, juoni ei juurikaan seuraa alkuperäisten versioiden käänteitä. Tällä kertaa etsitään vihjeitä Snaken menneisyydestä, sillä mies on kohtalon oikusta menettänyt muistinsa. Suurempana panoksena on tietenkin koko maailman kohtalo, joten tiedossa on toiminnalla höystettyä hiiviskelyä erilaisissa asevarastoissa ja muissa jo tutuksi tulleissa tapahtumapaikoissa. Tarinaa kuljetetaan tekstipohjaisen dialogin kautta, mikä on uutta, sillä Metal Gear Solid -sarjassa on totuttu pitkiin välianimaatioihin. Ratkaisu ei kuitenkaan välttämättä ole onnistunut ja paikoillaan kököttävien hahmojen kliininen sananvaihto kielii enemmänkin tekijöiden kiireestä saada peli valmiiksi kuin taiteellisesta ratkaisusta. Juoni on muutenkin melkoista huttua, mikä johtunee Hideo Kojiman puuttumisesta kehitystiimistä.
Takatukka on aina muodissa
Mielenkiintoisena yksityiskohtana pelissä tulee mukana eräänlainen pahvilaatikko, joka kantaa hienoa nimeä Solid Eye. Tämä apuväline laitetaan PSP:n päälle, jolloin pelistä saadaan osittain kolmiulotteinen. Testaamassani lehdistöversiossa Solid Eyeta ei valitettavasti ollut mukana, mutta kuulopuheiden perusteella laite ei toimi aivan niin kuin pitäisi. Hetken pelailun jälkeen silmiä nimittäin rupeaa särkemään ja pelattavuuden kannalta 3D-näkymällä ei ole liiemmin väliä. Mukava visuaalinen kuriositeetti Solid Eye kuitenkin on ja pelissä on jopa joitain bonusvideoita, joita pystyy katsomaan vain näiden lasien avustuksella.
Tätä lukuun ottamatta peli on uskollinen jatko-osa, eikä se tarjoa juurikaan uutta. Ainoa varsinainen lisä on uusi naispuolinen pelihahmo Venus, joka Snaken tavoin kärsii muistinmenetyksestä. Pelialueella liikkuminen tapahtuu edelleen vuoropohjaisesti ja jokaiseen suoritettavaan tekoon käytetään toimintapisteitä. Liikkua voi vain tietyn matkan kerrallaan ja sen jälkeen on suoritettava jokin toiminto. Useimmat läpäistävät alueet koostuvat perussotilaista, jotka pystyy teilaamaan ilman suurempaa vaivannäköä, mutta välillä joutuu myös hiiviskelemään ja taistelemaan loppuvastusten kanssa. Snakelta hoituvat kaikki perustoiminnot, kuten ryöminen, kulman takaa ampuminen ja kaiteilla roikkuminen. Solid-sarjan ystävät arvostavat näitä tuttuja elementtejä ja ne on myös animoitu hienosti. Suurin osa pelistä on kuitenkin huomattavasti taktisempaa etenemistä kuin välianimaatioin ja toimintakohtauksin ryyditetty Metal Gear Solid.
Toimintakortteja löytyy nyt yli 500 erilaista, joten vaihtoehtoja riittää. Näihin satoihin kortteihin kuuluvat liikkumiseen, hahmoihin, tavaroiden käyttöön, ansoihin ja aseisiin tarvittavat vaihtoehdot. Joitain erikoiskortteja pystyy käyttämään vain tietyissä ennalta määrätyissä tilanteissa, mutta muuten liikkuminen on kiitettävän vapaata. Uusia kortteja saa joko voitetuista taisteluista tai erityisestä kaupasta. Pelin edetessä käytettävissä olevien korttien määrä lisääntyy. Tämä lisää vaihtoehtoja, mutta samalla edettäessä on käytettävä enemmän harkintaa. Korttisysteemi on helppo oppia, vaikka ensimmäinen Metal Gear Acid ei olisikaan tuttu, mutta haastetta piisaa silti riittämiin. Tekemistä on kymmenestä tunnista ylöspäin riippuen siitä kuinka kauan uusia kortteja jaksaa keräillä.
Vain välipalaksi
Ulkoasultaan Metal Gear Acid 2 on tyylikäs ja sarjakuvatyyliset valikot toimivat mainiosti. Toiminta on sopivan liioiteltua, sillä toisin kuin edeltäjässä, värejä on käytetty runsaasti. Peli ei enää tunnukaan niin väkinäiseltä ja vakavalta kuin ennen. Pelaamisesta on tehty yksinkertaisilla graafisilla ratkaisuilla huomattavasti miellyttävämpää. Asiaa auttaa tietysti sekin, että useat edellisen osan ongelmat, kuten epätasainen ruudunpäivitys ja huonot kamerakulmat, ovat nekin jääneet historiaan. Äänimaailma ei tosin vieläkään säväytä ja seuraavissa julkaisuissa kannattaisi ehkä harkita siirtymistä Solid-pelien eeppiseen tunnelmaan.
Jos ensimmäinen Metal Gear Acid kelpasi, jatko-osa miellyttää varmasti. Peruselementit ovat yhä säilyneet samoina, mutta pienet kosmeettiset muutokset vievät peliä parempaan suuntaan. Täysiveriseksi Metal Gear -seikkailuksi Acidista ei vieläkään ole, mutta se tuskin on edes ollut tekijöiden tarkoituksena. Korttien lätkiminen tarjoaa mukavaa vaihtelua Metal Gear Solid Portablea odotellessa.
