Siinä missä PS2:n Formula One 2006 on kuin pikapesun ja vahauksen läpikäynyt Formula One 2005, on PSP-puolella tehty perusteellisempi remontti. Oikeastaan sopivampi metafora olisi, että viimevuotinen rotisko ajettiin lunastuskuntoon ja ostettiin tilalle uusi auto. Kyynisempi yksilö voisi huomauttaa, että PSP:n '06 on suoraan portattu PS2:n '06:sta. Itse vastaisin näille neropateille, että niin on, mitä sitten? Jos kaikkien käsikonsolikäännösten lopputulos olisi näin hyvä, olisi PSP:n pelitilanne heti kertaluokkaa parempi.
Mullon formula taskussa
Ensimmäinen PSP-formulahan nähtiin heti viime vuonna. Kyseinen räpellys oli selvästi joltain halpapuljulta alihankittu väännös, jotta on edes jotain myytävää upouuden ja kiiltävän käsikonsolin ostaneille autourheiluentusiasteille. Kuten niin valitettavan monen ensimmäisen sukupolven räpellyksen kohdalla kävi, oli tämäkin peli onnistuttu sössimään huolella. Kiikkerä ohjaus, kaikkien PS2-version vahvuuksien puuttuminen ja ylenpalttinen tylsyys pitivät huolen siitä, että tänä vuonna levyä esiin kaivaessani valmistauduin jo hakemaan täydennystä siihen laatikkoon, jossa pidän aina varastossa muutamaa seiskaa välimallin höttöjen arvosanoiksi.
Turha pelko oli tuo, sillä nyt asialla on ollut osaava jengi.
Itse asiassa on hiukan harhaanjohtavaa sanoa Formula One '06:tta käännökseksi, sillä selvästikin peli on alusta asti suunniteltu ja toteutettu PSP:lle. Vaikka kaikki valikkorakenteesta tönkköön suomennokseen on yksi yhteen PS2-version kanssa, ei käännöspeleille tyypillistä tuskastelua lataustaukojen ja grafiikkabugien kanssa ole havaittavissa lainkaan.
Ilman rattiakin voi pärjätä
Suurin yllätys pelissä on se, miten paljon paremmaksi ohjauksen voi PSP:llä saada. Viimevuotisesta heittelehtimisestä ei ole tietoakaan, sillä nyt jopa paljon parjatulla analogilevyllä saa auton pysymään radalla. Ero rattiohjattuun PS2:een ei ole läheskään niin radikaali, kuin mitä hätäisesti ajateltuna voisi kuvitella, ja sitäkin vähää kompensoidaan anteeksiantavaisemmilla aikarajoilla. Niinpä PSP-versiolla on jopa helpompi saada tallipaikka kilpailevana kuljettajana kuin isommalla pleikalla.
Ajaminen voikin olla ihan mukavaa niin kauan kuin radalla ei ole muita kuskeja. Valitettavasti luupäiset binäärisuharit osaavat tehdä kisasta kuin kisasta musertavan kokemuksen. Täyteen kisaviikonloppuun saa helposti menemään aikaa toista tuntia, vaikka itse kisan mitaksi olisi säätänyt kuusi-seitsemän kierrosta. Testiajoissa säädetaan auto kohdalleen, harjoituksissa opetellaan rataa, aika-ajoissa päräytetään ne kolme sairaan nopeaa kierrosta, että päästään lähtöruudukossa parhaaseen kymmenikköön, ja sitten kisassa ajetaan ensimmäisessä mutkassa rengasvalliin, kun ymmärtämätön vieruskaveri kilkkaa auton takapään sivuliikkeeseen.
Tapoja keskeyttää kisa ennen maaliin pääsyä on monia. Joskus auto lähtee käsistä, kun pitkässä ja nopeassa kurvissa edellämenevä auto päästää öljyt pihalle. Joskus takarengas puhkeaa, kun kilpakumppani ajaa jostain läheltä. Ja tietysti täysin mitätön ajovirhe kolmensadan kilometrin tuntinopeudessa voi viedä yllätystreffeille seinän kanssa. Jos vain pelin voisi tallentaa aika-ajojen ja kisan välissä...
Katkeransuloista elämää kilpa-autoilijana
Kuten PS2:lla, myös PSP-formulalla voi yksittäisten kisojen tai täyden kauden lisäksi ryhtyä kilpa-autoilijan uralle. Alter egon luomisen jälkeen pelaaja löytää sähköpostilaatikostaan viestin uudelta manageriltaan. Manageri on järjestänyt koeajot kolmen eri tallin kanssa. Kaikille voi käydä antamassa näytteen kyvyistään, jotkin tallit ovat epätoivoisempia kuin toiset, joten ainakin testikuljettajaksi pääsee edes johonkin näistä. Asema tallissa määräytyy sen mukaan, miten komeasti testikierroksen saa pyörähdettyä, ja tavoitteet kaudelle ovat tietysti erilaiset, jos tittelinä on ykköskuski kuin jos olisi joutunut tyytymään testailijan rooliin.
Kilpakuskin elämä on aika huoletonta. Kisaviikonlopun aikana ajellaan testejä, vapaita harjoituksia aika-ajoja ja tietysti itse kilpailu. Aika-ajoissa ja kilpailussa moottorin ärjynnän ja tallilta päin annettujen väliaikatiedotteiden lisäksi ääneen on päästetty myös oikeat formula-selostajat Oskari Saari ja Erkki Mustakari. Selostuksesta ei ole varsinaisesti mitään hyötyä, ja jatkuvasti samoina toistuvat kommentit alkavat nopeasti käydä hermoille.
Suorastaan typerryttäviä ovat sen sijaan tallilta tulevat viestit. Ensimmäisen kerran sijoituksesta kerrotaan heti lähtövalojen sammuttua. "Sinun pitää parantaa sijotustasi jos haluat päästä pisteille" tai "olet onnistunut parantamaan sijoitustasi" eivät auta mitään, kun lähtösuoraa kiihdyttäessä ei ole vielä saanut edes kolmosvaihdetta silmään. Ja kun myöhemmin kuulokkeista kuuluu "Kahdeksas. Olet kahdeksannella sijalla", ei voi olla ajattelematta, että tuokin varmaan toimii englanniksi paremmin.
Kilpailun jälkeen talli lähettää aina terveisiä. Jos lopputulos on ollut hyvä (mikä pohjasakkatalleilla tarkoittaa parempaa kuin 18. sijaa), suitsutusta sataa. "Koko tallihenkilökunnan motivaatio on kohonnut." Jos taas kisa päättyi keskeytykseen - kuten valitettavan usein käy - näkyy jo sähköpostien otsikoista, että ei hyvin mennyt. "Lohduton suoritus", "Surkea suoritus" ja muut yhtä rohkaisevat sanamuodot nostavat v-käyrää, etenkin jos keskeytyksen syy on ollut tunari kanssakuljettaja. Kuten valitettavan usein on.
Jos tykkää tällaisista peleistä
Tekoälyttömyyksistä huolimatta Formula One 2006 on huomattavasti parempi peli kuin viimevuotinen versio; ainoastaan grafiikassa on huomattavissa hienoista takapakkia, mutta kun kaikkea muuta on parannettu, ei joistain tekstuureista jaksa valittaa. Teknisesti suoritus on jouhea, sisältöä on aivan yhtä paljon kuin PS2:lla, ja kun ohjauskin on saatu vihdoin toimimaan, nousee F1'06 PSP:n autopelien laadukkaimpaan kärkikastiin.
Playstationeille on nyt siis tarjolla kaksi hyvää peliä, ja jos näistä kahdesta voisi hankkia vain toisen, en itse osaisi päättää, kumpi olisi parempi. PS2-puolella kehitys ei viime vuodesta ole ollut läheskään niin radikaalia kuin Sonyn käsikonsolilla, joten sen päivittämisen kanssa en pitäisi yhtä suurta kiirettä.
