GameCuben julkaisun yhteydessä kotipuzzleareenoille ilmestyi uusi tulokas, Super Monkey Ball. Peli oli idealtaan yksinkertainen: pyöriteltiin palloa monimuotoisten ja monitasoisten maailmojen läpi maaliin. Kilpailijoista se erottui siten, että itse pallon liikuttelun sijaan kallisteltiin koko pelimaailmaa. Ja olipa pallon sisällä banaaninhimoinen apina.
Apinapallo vieri kovaa vauhtia kohti menestystä ja pyöräytti siinä sivussa muutaman jatko-osan. Käännettiinpä se myös monille muille alustoille, mukaan lukien matkapuhelimet sekä N-Gage. Nyt palloapinat valtaavat myös PSP:n, kun uusi Super Monkey Ball Adventure on taipunut myös taskukonsolimuotoon.
Apinapallo pysyköön puzzleissaan
Adventure yrittää laajentaa apinapalloilun konseptia puzzlepelistä täysipainoiseksi seikkailuksi. Merkityksettömän tarinan varjolla kieritään halki erilaisten maailmojen viidakkomaisemista huvipuistoon tai valtavaan mekaaniseen koneistoon. Tehtävänä on levittää iloa maailmoihin, ja parhaitenhan se onnistuu suorittamalla muiden asukkaiden tehtäviä, kuten esimerkiksi keräämällä roskia, etsimällä kadonneita henkilöitä tai herättelemällä töissään nukkuvia vartijoita.
Maailmat ovat jossain kaikkeudessa leijuvia kokonaisuuksia, joten tippuminen kiikkerältä palkilta tyhjyyteen on helpommin tehty kuin sanottu. Rajattuja elämiä ei ole, mutta putoaminen katkaisee tehtävän, jonka suorittaminen on kesken. Jos tehtävää haluaa yrittää uudelleen, täytyy rullailla takaisin sen antaneen hahmon luokse. Toimenpide on yllättävän turhauttava erityisesti pitkissä ja vaikeissa tehtävissä, jotka eivät mene läpi niillä parilla ensimmäisellä yrityksellä. Maailmat on jaettu pienempiin alueisiin, jotka on erotettu puzzle-porteilla. Porttien avaamiseksi käydään selvittämässä tietty määrä alkuperäisten Super Monkey Ball -pelien tyylisiä puzzletasoja, eli pyöritellään pallo maaliin putoamista vältellen.
Pitkäveteisen seikkailumoodin lisäksi apinoita voidaan pyöritellä noin 50 perinteisessä puzzletasossa. Puzzletila onkin pelin paras osuus, mutta vain siitä syystä että se on ainoa osa-alue, jota ei ole pilattu mullistavilla uudistuksilla. Mutta, surullista kyllä, samaa on katseltu jo pari vuotta kotikonsoleilla paljon parempana versiona.
Kankea esitys
Super Monkey Ball voisi sellaisenaan olla ainoastaan keskinkertaisen tylsä viritys, mutta aivan ylikankea tekninen toteutus kiskoo sen reippaasti keskiarvorajan alle. Heti alkuun peli säväyttää latausajoillaan. Pelkkä varsinaiseen peliin pääsy kestää kunnon tovin, ja silloin hupi vasta alkaa kunnolla. Seikkailutilassa latailu alueiden välillä liikkuessa katkaisee ikävästi fiiliksen ja ruudunpäivitys tahmaa lähes koko ajan. Graafisesti huomattavasti yksinkertaisemmat puzzletasot taas tuntuvat toimivan ylinopeudella seikkailutilaan nähden.
Kokonaisuus tuntuu yksinkertaisesti äärimmäisen kankealta monien huonosti tehtyjen pikkuasioiden summana. Huonosta PS2-käännöksestä kielivät myös monet 4:3-kuvasuhteesta laajakuvaksi venytetyt lataus- ja valikkokuvat sekä osa käyttöliittymän kuvista, joita ei ole viitsitty tehdä PSP:lle uusiksi. Ja lisää turhautumista aiheuttaa jälleen kerran pelaajan liikkeitä turhan laiskasti seuraava kamera.
Pääasiallisen palloilun rinnalla on tuttuun tapaan muutamia minipelejä, kuten kilpa-ajoa tai maaliinlaskua, jotka ovat parhaimmillaan parin kolmen kaverin kanssa pelatessa. Jos nyt jollain ihmeen kaupalla saadaan kuitenkin houkuteltua muutama PSP:n omistava kaveri apinapalloilun ääreen, ovat latausajat taas hoitamassa hommaansa, eli pilaamassa sen pienenkin mahdollisuuden pelistä nauttimiseen. Ilman kavereita hommassa ei taas ole mitään järkeä, sillä tietokonevastustajat eivät oikein saa luotua kilpailufiilistä.
Keskinkertainen peli luokattomalla toteutuksella
Sentään edes musiikkipuoli toimii. Omaperäiset sävellykset luovat mukavasti tunnelmaa karmivan kieroutuneeseen huvipuistoon ja vehreälle viidakkosaarelle. Melkein kaikki ääniefektit ja puzzletasojen äänet kokonaisuudessaan ovat kuitenkin vain vanhan kierrätystä.
Jos pelisarja junnaa paikallaan, konseptin muuttaminen saattaa piristää sitä kummasti. Resident Evilin kanssa homma pelasi, Super Monkey Ball Adventure taas on reilu harppaus väärään suuntaan. Yrityksestä kehittää sarjaa on aina annettava tunnustusta, mutta PSP-version todella laiska toteutus saa yrityksen kompastumaan. Tällaisenaan tätä ei yksinkertaisesti voi suositella kenellekään. Jos apinapallottelua on aivan pakko päästä kokeilemaan, kannattaa suunnata katse kohti sarjan aiempia, puzzletasoihin keskittyviä pelejä, joita löytyy melkein takuuvarmasti markettien ale-koreista huokeaan hintaan.
