FreestyleGamesin debyytti B-Boy tuntuu tuoreelta, vaikkei pelillisesti sieltä freesimmästä päästä olekaan. Periaatteessa "kilpatanssin", tässä tapauksessa breakdancen virtuaaliversion vertailukohdiksi voisi ottaa kamppailun Tekkenien malliin, mutta ilman fyysistä kontaktia. Toinen puoli koostuu temppukikkailusta vähän Tony Hawk’s -skeittisarjan tapaan. Pelissä otetaan vuoropohjaisesti B-ihmisestä mittaa breakdance-askelein.
Lajityyppi on pohjimmiltaan rytmipeli, mutta kontekstin huomioon ottaen kumman irtonainen musiikista. Pelaajan rytmitaju näkyy vain siitä, miten ajoittaa näppäinpainallukset virtuaalitanssijaa kiertävien pallukoiden kanssa. Peliä voi siis hyvinkin pelata ilman ääniä, jotka puolestaan erottuisivat edukseen muiden, kovin keskinkertaisten osa-alueiden seasta. Musiikkipuoli yksinkertaisesti loistaa; breikatessa kuulee James Brownia muiden soul- ja funk-klassikoiden ohella sekä perinteistä hiphoppia muun muassa Cypress Hillilta.
Kun jäätymistä arvostetaan
Livin’ da Life -yksinpelitilassa astutaan aloittelevan tanssijan tossuihin ja ryhdytään vastamaan käsittämättömään määrään haasteita. Koitokset ilmoitetaan viesteillä, joista pääsee napinpainalluksella tanssipaikan päälle mittelemään. Ensiksi katsotaan, mitä kykyjä matsissa arvostetaan ja kumpi vetää settinsä ensimmäiseksi. Vuorolla ei ole hirveästi väliä - odottelemaan joutuu joka tapauksessa, koska vastapuolenkin esitys on katsottava. Oman hukin koittaessa tanssija astuu mahdollisimman näyttävästi yleisöstä esiin ja näyttää osaamisensa. Suoritukset arvostellaan yleensä viideltä kantilta, joihin kuuluvat muun muassa luovuus, perusliikkeiden hallinta ja freeze-asennot.
B-Boyssa b-pojat ja –tytöt kisailevat tanssitaidoillaan battleissä niin kaduilla kuin myöhemmin klubeilla ja turnauksissa. Myös vaatefirmat, etunenässä muuan kolmiraitainen verkkarivalmistaja, järjestävät näytön paikkoja, joista voi voittaa kasapäin sponsorin kledjuja hahmolleen. Varsinainen areena on paikasta riippumatta ruudukko, jolla voi liikkua neljään suuntaan, vaikkei tila oikeastaan ongelmaksi muodostu; miltei kaiken pystyisi suorittamaan paikaltaankin.
Noin minuutin pituisia tanssisuorituksia varten hahmot hallitsevat neljä breikkauksen perusliikettä. Näihin kuuluvat muun muassa six step -askeleet ja baby freeze -jäätyminen, jotka luonnistuvat nappia painamalla ja joista sitten nuolikomennoilla muodostetaan uusien temppujen kanssa sarjoja. Tilanteesta riippuen oikeat manööverit sekä pitkät ja sulavat kombot innostavat yleisöä, mikä nostaa mitalipisteytystä ja mahdollistaa erikoisempien liikkeiden käytön.
Tanssiminen on kelvollisesti toteutettu, minkä ansiosta peli on helposti lähestyttävä, mutta tarjoaa myös sopivissa määrin syvyyttä. Esimerkiksi erikoisliikkeitä saa kerrallaan 24 näppäinyhdistelmään. Järin koukuttavaksi pelaaminen ei silti koskaan muodostu, sillä kisat ovat liian yksipuolisia. Näin siis, vaikka luovuuden pitäisi olla arvossa. Joukkobattlet ja turnausfinaalit tarjoavat sentään hieman mielenkiintoisempia koitoksia.
Kun käsilläseisonta feilaa
Onko lukijoissa Tekkenien kameraongelmista kärsineitä? Niin arvelinkin. B-Boyta pelatessa ei voi kuin ihmetellä, miten näin oleellinen osa pelattavuutta ei toimi kunnollisesti. Jos peliin olisi otettu Tekkenin yksinkertainen mutta silti aktiivinen näkymä, seuraavilta ongelmilta vältyttäisiin. Koska rytmitaju ei riipu pelaajan musiikkikorvasta vaan kyvystä havainnoida tanssijaa kiertäviä pallukoita, on anteeksiantamatonta, kuinka usein tuo näköyhteys katkaistaan. B-Boyn kamera kaikkine zoomailuineen ja kikkakiertoineen on liian elävä ja itsepäinen - sitä kun ei pysty edes hallitsemaan itse. Yleisimpänä ongelmakäytöksenä kuvakulma päättää siirtyä kesken tanssiliikesarjan kuvaamaan yleisön selkäpuolia hetkeksi, jolloin on ymmärrettävästi sangen haastavaa ajoittaa napinpainallukset kohdalleen. Toisinaan kameran kiertelyn takia on myös hankala hahmottaa, missä rajatulla tanssilattialla on tilaa .
Näyttävyydessään B-Boy suoriutuu PSP:llä lähes tyylipuhtaasti. Toki pieniä grafiikkavirheitä ilmenee siellä täällä, kun välillä hahmojen raajat uppoavat ympäristöihin ja tekstuurit välkkyvät. Tiettyjen spottien värivalintoja oli myös voinut harkita pitempään, sillä joskus rytmipallukoita ei erota taustasta. Muuten ilme piristää ja tuntuu uskottavalta. Erityisesti huomio kiinnittyy hahmoihin, jotka kuuluvat PSP:llä nähtyjen yksityiskohtaisimpiin.
FreestyleGames on tehnyt kunnioitettavaa työtä näyttävän ulkoasun, tanssiliikkeiden ja tanssijoiden mallintamisessa, jotka eivät kuitenkaan riitä nostamaan tuotosta keskivertoa kovempaan kastiin. Kehuttavat ominaisuudet ulkoasun ohella jäävätkin aiemmin mainittuihin, kun pitkät lataustauot ja pelimekaniikan yksipuolisuus sekä hengettömyys nousevat aivan liikaa esiin. Loppumattomalta tuntuva tahkoaminen on myös osasyyllinen tähän; sisällön määrä ei B-Boyn kohdalla korvaa laatua alkuunkaan.
