Once upon a time in China...
Kessen II todistaa jälleen Matin ja Tepon väitteen todeksi: "Kaiken takana on nainen". Maailmanvaltauksesta innostunut kenttäilkimys Cao Cao päättää kidnapata sankarimme Liu Bein mielitietyn Diao Chanin koska tämä tietää liikaa. Ystävien vakuuttelun jälkeen Liu Bei aloittaa oman epätoivoisen taistonsa Cao Caon joukkoja vastaan pelastaakseen tyttönsä ja siinä sivussa maailman. Tämän juonikuvion päälle Kessen II sitten perustuu.
Kessen oli aikoinaan virkistävä ilmestys, kevyttä strategiaa ja hauskoja efektejä. Jatkoa rakennettaessa on mietitty asioita uusiksi ja muokattu koko peliä perinteisen "nyt 33 % enemmän kaikkea" -linjan sijasta. Tarina sijoittuu tällä kertaa muinaiseen Kiinaan. Taioille ja uskomuksille on annettu ratkaiseva rooli niin juonessa kuin pelissäkin. Mielestäni onkin hyvä idea ottaa fantasiaelementit mukaan alkuperäisen Kessenin tueksi.
Ensimmäiset häiriötekijät ovat englanninkielisen dubbauksen aiheuttamat lipsync-ongelmat, huulet kun tuntuvat elävän omaa elämäänsä verrattuna dialogiin. Esimerkiksi The Bouncerissa nähty ratkaisu, mahdollisuus säilyttää alkuperäinen ääniraita ja tekstitys esimerkiksi englanniksi, olisi ollut hauskempi. Nyt lopputulos on paikoitellen naurettavan koominen, kun puheanimaatio on jo loppunut ja ääninäyttelijä vasta havahtuu horroksestaan.
Jotain tuttua
Peli näyttää ja tuntuu heti alusta Kesseniltä, sillä valikot ovat pysyneet lähes ennallaan. Tarinaa kuljetetaan edelleenkin kartalla tapahtuvan kerronnan ja välianimaatioiden avulla. Välianimaatioiden taso vaihtelee kohtuullisesta mainioon, oppia on ilmeisesti haettu lievästi Squaresoftin puolelta.
Taisteluiden välissä olevaan strategiaosuuteen on tehty muutoksia. Neuvonantajat esittävät kolme vaihtoehtoa, jotka ovat tasoa "harjoita joukkoja", "värvää joukkoja" tai "kehitä aseistusta". Alussa peli aloitetaankin pienellä alivarustetulla armeijalla, jonka koko ja taso kehittyvät pitkin kampanjaa. Kessenistä tuttu vähäinen diplomatia on saanut kyytiä, mikä minusta on sääli. Peli tuntuu nyt vielä aavistuksen yksinkertaisemmalta kuin ennen, vaikka minusta kehitys olisi saanut tapahtua juuri päinvastaiseen suuntaan.
Suurimman osan ajasta peli kulkee ilman, että pelaajalla olisi vaikutusmahdollisuuksia, mutta välillä pääsee pelaajakin valitsemaan mihinkä taisteluun osallistuu itse ja mitkä jättää lakeijoiden huoliksi. Kun taistelun tarkoitus, aika ja paikka ovat käyneet selviksi, siirrytään taktiseen neuvonpitoon, jossa neuvonantajat esittelevät saamiaan tietoja vihollisen sijainnista taistelukentällä. Joissain taisteluissa pelaajalta kysytään mielipidettä joukkojen ja ansojen sijoittamisesta. Toisaalta välillä peli jättää koko neuvonpidon käymättä.
Itse taisteluissa on peli muuttunut eniten. Taisteluja tarkastellaan enemmän yksikkötasolla. Upseereita voikin nyt rajatuissa määrin komentaa, tosin komentaminen rajoittuu lähinnä upseerin liikuttamiseen sopivaan paikkaan erikoishyökkäyksen tekemistä varten. Upseerit voivat tehdä joukkueensa kanssa edellisestä osasta tuttuja erikoishyökkäyksiä, kuten rynnäköitä ja taikoja. Taioilla onkin nyt varsinaisia hyökkäyksiä suurempi merkitys koko pelissä, sillä lähes kaikki suuret tappiot aiheutetaan niillä. Erikoishyökkäyksillä nopeutetaan vastustajan tuhoamista joko tappamalla miehet tai luhistamalla taistelutahto. Taikomisen myötä erikoishyökkäykset ovat muuttuneet ylilyövemmiksi. Maagi ponkaisee hevosensa selästä leijumaan kolmenkymmenen metrin korkeuteen ja aiheuttaa jupisemalla ja käsillään huitomalla vyöryviä tulipalloja, jotka koituvat tuhansien vastustajien surmaksi.
Taistelua kuvataan joukkuetasolla maksimissaan viidensadan miehen kahakoina. Yksiköiden kokonaiskoko on pelin alkupuolella 5 000 miestä, loppupuolella 10 000 – 15 000. Upseerilla voi tehdä pienimuotoisia rynnäköitä vastustajan joukkueita vastaan keräämällä ensin omia miehiä mukaan. Rynnäköiden teho vain on hieman kyseenalainen. Nykyisin taistelutahdolla on enemmän merkitystä, samoin myös aivan normaalilla taistelulla saavutetaan nopeasti tuloksia.
Koska yksiköiden komentamisella tuntuu olevan entistä vähemmän merkitystä, tuntuu suurin osa pelaajan hommasta olevan taistelun ja erikoishyökkäysten katsomista kerrasta toiseen. Ruudulla vilistävät miehet ja erikoisefektit vain eivät ole järin upeita auttamaan urakan kestämisessä.
Teknisesti laahaava
Teknisesti Kessen II ei ole edennyt kovinkaan paljoa. THQ on kehittänyt takakannen mainoksen perusteella jonkun loistavan tekniikan näyttää 500 sotilasta kerralla ruudulla, mikä tosin ei ole järin riemastuttavaa. Animaatio on jäykähköä ja kauempana olevat sotilaat näytetään suoraan spriteinä. Erikoisefektit ovat nekin kohtuullisen huonoja, eikä peli näytä visuaalisesti kovin miellyttävältä muutoin kuin suurissa joukkokohtauksissa ja välianimaatioissa.
Äänet ovat kohtuullisen vaisuja, eikä niissä ole mitään kovin kummoista. Ääninäyttelijät tuntuvat klassiseen tapaan välillä unohtavan näyttelemisen ja lukevat tekstiä kuin lahnat, mutta sehän nyt on sääntö eikä poikkeus. Musiikki on pelissä hyvää ja tarinan tunnelmaan sopivaa silloin harvoin kun sitä kuulee.
Kontrollit ovat keskiluokkaa, kunnon selkäydinoppia ei pääse rakentumaan, mutta ohjaaminen on kohtuullisen nopeaa ja selkeää. Tärinää käytetään jälleen vain harvoin tehokeinona korostamaan asioita, mikä on hyvä. Valikkosysteemi on kuitenkin vähän ontuva, eivätkä asiaa ainakaan auta pelin kulkuun liittyvät ongelmat. Peli kun ei välillä tunnu osaavan päättää kerrotaanko pelaajalle jostakin tapahtumasta vai annetaanko hänen jatkaa pelaamista, ja tästä syntyy pidemmän päälle hermoja raastava eestaas-efekti.
Kessen II tuntuu olevan erilainen näkemys toteuttaa peli alkuperäisen Kessenin idealla, valitettavasti tulos vain tuntuu olevan jäänyt kesken. Parannuksia on toki tehty, mutta samalla paljon siitä vanhasta hyvästä on hukattu. Toivottavasti seuraava osa on parempi, jos sellainen tulee.
