Ei mitään henkilökohtaista
Massiivinen perheriita jatkuu, kun kieron Mishima-korporaation johtaja Heihachi saa selville kuolleista heränneen poikansa Kazuyan olinpaikan. Kazuya olisi tarkoitus pyydystää, jotta isäpappa saisi haltuunsa pojan ruumiissaan kantaman paholaisgeenin. Tällöin Heihachi voisi yhdistää pimeyden ruhtinaan voimat omiin geeneihinsä ja luoda ihka uuden pahuuden ruumiilistuman. Ongelma piilee siinä, että poika olisi ensin löydettävä. Kuinka ollakaan, Heihachi tekee ainoan loogisen ratkaisun mitä kuvitella saattaa: hän perustaa neljännen kerran maailmanlaajuiset Tekken-turnajaiset. Tällä kertaa voittaja saa palkinnokseen koko Mishima-korporaation. Tämä takuulla houkuttelee pakoilevan kersan pois piilostaan.
Vaikka taustatarina on aina ollut Tekken-peleissä vain tekosyy mätkinnälle, tällä kertaa tekijät ovat sentään panostaneet siihen totuttua enemmän. Aiemmissa osissa tarina kuitattiin yhdellä ohjekirjan sivulla, mutta nyt simppelit juonikuviot esitetään pelissä hienoilla sarjakuvilla ja renderoiduilla animaatioilla. Jokaisella hahmolla on oma omituinen motiivinsa osallistua turnajaisiin ja jokaisen tarina päättyy eri lailla. Jos juonesta tahtoo saada kaiken irti, peli on käytännössä läpäistävä jokaisella sankarilla. Se tietää parin päivän urakkaa, mutta tylsää se ei tule olemaan. Tarinamoodi tarjoaa jopa pari yllätystä ja monet hyvät naurut. Vaikka neljänneltä Tekkeniltä on turha odottaa vakavasti otettavaa draamaa, poikkeuksellisen värikäs tarina antaa jokaiselle hahmolle persoonallisuutta. Se tekee taisteluista henkilökohtaisia.
Palatakseni maan pinnalle, kukaan ei osta mätkintäpeliä tarinan vuoksi. Mitä uutta Tekken 4 sitten tarjoaa Tag Tournamentiin nähden? Eipä juuri mitään. Mukana on neljä uutta hahmoa ja kentille on rakennettu seinät. Uudet hahmotkin ovat enemmän tai vähemmän vanhoja tuttavuuksia uudella ulkonäöllä. Jos näitä uudistuksia ei lasketa, Tekken 4 on sitä samaa erinomaista mätkintää, kuin parin vuoden takaiset hippaturnajaiset. Kysymys kuuluu, jaksaako kukaan pelata periaatteessa samaa peliä vielä viidennen kerran? Minä ainakin jaksan ja hiton hauskaa onkin, vaikka karvas toiston maku alkaa jo tahmata kitalakea.
Uutta verta kehiin
Uusista tuttavuuksista mielenkiintoisin on brittinyrkkeilijä Steve Fox. Hän ei osaa pahemmin potkia, mutta erilaisia lyöntejä löytyy sitäkin enemmän. Koska Steven potkunapit toimivat kätevinä väistelynamiskoina ja hänen lukuisat iskunsa ovat mukavan hämääviä, hahmolla pelaaminen on lennokkaan vaihtelevaa. Steven lisäksi taistelijapoppooseen tuo uutta verta vankilasta päässyt jätti Graig Marduk. Koostaan johtuen Marduk on hidas mutta vahva mörssäri, jonka jakamat iskut painottuvat yläruumiiseen. Kyseiseltä taistelukoneelta löytyy myös iso kirjo kivuliaan näköisiä heittoja, joilla on ilo nöyryyttää kaveria. Capoeira-taituri Christine on suora kopio tutusta Eddystä ja kummallisen näköinen Combot-robotti ei osaa muuta kuin matkia muiden liikkeitä. Mishima-karatella jyrännyt Jin Kazama on vaihtanut taistelutyylinsä täysin.
Muita muutoksia hahmovalikoimaan ei ole tehty. Pelimekaniikka on ennallaan, joten Tekken Tagin parissa peukalonsa puhki kuluttaneet voivat alkaa pelaamaan saman tien. Täysin tyylipuhtaasti neljättä Tekkeniä ei silti voi hallita pelkällä kokemuksella, sillä monien tuttujen liikkeiden ajoitukseen tai vaikutuksiin on tehty hienosäätöjä. Tuttu ja turvallinen taistelusysteemi, jossa neljää raajaa vastaa ohjaimen neljä nappia, on kuitenkin täysin ennallaan. Onneksi tekijät eivät muuttaneet täydellistä systeemiään, sillä vuoren huipulle kiivenneen kaikki tiet johtavat alaspäin. Valitettavasti vain Tekken-konkareille ei jää juurikaan uutta harjoiteltavaa.
Aloitteleville mätkintäpeleistä kiinnostuneille Tekken 4 on toki painonsa arvoinen kullassa. Jos peli kolahtaa oikeaan hermoon, se tarjoaa viihdettä vuodeksi tai pariksi. Parhaiten peliin pääsee sisälle valitsemalla ensimmäiseksi hahmokseen joko Christinen tai Hwoarangin. Näillä kombohirmuilla pääsee hyvin alkuun pelkällä napin rämppäämisellä.
Hertsileijaa, mikä käännös
Tarinamoodin lisäksi Tekken 4:sta löytyy myös Arcade-pelimuoto. Kuten tarinamoodissakin, Arcadessa edetään taistelusta toiseen, mutta ilman välianimaatioita. Survival- ja Time Attack -pelimuodot ovat luonnollisesti mukana, joten kavereiden kanssa voi kilpailla sijoituksista listalla. Hahmojen liikkeitä voi opiskella parissakin eri harjoitustilassa. Niistä eksoottisemmassa toistellaan ennalta määrättyjä liikkeitä ja taistellaan kelloa vastaan. Nelosesta löytyy myös kolmosesta tuttu Tekken Force -minipeli. Siinä juoksutetaan valittua hahmoa suoraviivaisten, vihollisia pursuavien kenttien halki. Se tarjoaa viihdettä pieneksi toviksi, vaikka melko turha lisä onkin.
Kaikki muut pelimoodit kalpenevat erinomaisen hauskan kaksinpelin rinnalla. Kaverin nöyryyttäminen on mätkintäpelien ydin, joten jos lähistöllä ei majaile muita tekkenistejä, pelin voi suosiolla jättää kaupan hyllylle homehtumaan. Vaikka totuttu Tag-pelimuoto puuttuu jostain syystä, Tekkenin elinikä voi venyä hyvässä seurassa vuosiin.
Tärkein edellytys Tekken 4:sta nauttimiselle on kuitenkin 60 Hz -tilaa tukeva TV. Vanhemmalla pöntöllä 50 Hz -tilassa vääntäminen tuntuu tervassa ryömimiseltä, sillä hahmot liikkuvat hitaasti ja tahmeasti. Onneksi ruudunpäivitys ei sentään takkuile kummassakaan tilassa. Ihme sinänsä, sillä Tekken 4 on todella nätti peli ja kentät pursuilevat yksityiskohtia. Kymmenet sivustakatsojat juoksevat pois taistelijoiden tieltä, tai pahimmassa tapauksessa jäävät jalkoihin. Ikkunat ja pylväät tuhoutuvat ja vesi roiskuu kauniisti. Suurin osa rekvisiitasta tuhoutuu ryminällä kun vastustajan paiskaa sitä vasten. Vaikka peli ei ulkoisesti juuri eroa parin vuoden takaisesta Tekken Tag Tournamentista, on Tekken 4 silti PS2-peli siitä kauneimmasta päästä.
Ääni- ja tärinäefektit pitävät huolen siitä, että perille menneen iskun myös tietää menneen perille. Jopa ääninäyttelijät hoitavat hommansa kunnialla. Taustamusiikit koostuvat pääasiassa mitäänsanomattomasta teknosta. Jumputus pyörii taustalla ja saa pelaajat rauhattomalle tuulelle, vaikkei siihen kiinnittäisikään huomiota. Näinhän se on aina ollut Tekken-peleissä. Silti olisin pitänyt enemmän vaikka elokuvamaisen dramaattisesta vuodatuksesta.
Runttaan sut nurkkaan
Rajattomille liukuhihna-areenoille on heitetty hyvästit, eli kentillä on nykyään seinät. Mitä se sitten merkitsee peliteknisesti ajatellen? Nurkkaan ahdistettu taistelija on selvästi alakynnessä. Ahtaassa paikassa vastaanotettu iskusarja musertaa hahmon seinää vasten ja aiheuttaa tälle ylimääräistä tuskaa. Jokaisella sankarilla on myös heittoa muistuttava kiepautusliike, jolla nurkkaan ajettu urho voi vaihtaa paikkaa vihollisensa kanssa. Ennen vanhaan sivuaskeleet toimivat pelkkinä mainioina väistöliikkeinä, joita osasi hyödyntää vain ääritekkenistit. Nelosessa sivuttain liikkumista on helpotettu, sillä oikean aseman hakeminen on olennainen osa peliä.
Seinät tuovat peliin rutkasti lisää hohtoa. Kilpailevissa 3d-mätkinnöissä kenttien rajat ovat silti olleet mukana jo ammoisista ajoista lähtien. Oli siis korkea aika että myös Tekken pääsee ajan tasalle. Muita merkittäviä uudistuksia ei löydy. Tekken Tag -veteraanien on siis syytä miettiä, kannattaako pelkistä seinistä maksaa täyden pelin hintaa. Vai olisiko kenties viisaampaa kokeilla kilpailevaa mätkintäkuningasta, Virtua Fighter 4:sta.
Oli miten oli, minulle nelosen pikku uudistukset antoivat uutta intoa jatkaa Tekkenin hakkaamista. Vanha Tekken Tag Tournament pyöri lauantai-iltojen bilepelinä niin kauan kunnes levy lopulta hajosi. Uutta en jaksanut ostaa, sillä Virtua Fighter 4 paikkasi tyhjiön paremmin kuin hyvin. Mutta nyt kun uusi Tekken on täällä, täkäläinen mätkintäporukka kannattaa yksimielisesti paluuta rautanyrkin pariin. Niille, ketkä ovat kiinnostuneet mätkintäpeleistä, mutta eivät ole vielä tutustuneet Virtua Fighteriin tai Tekkeniin, voin sanoa että on loppujen lopuksi ihan sama kumman pelin ostaa. Tekkeniin pääsee vaivattomammin sisälle ja hahmoilla on persoonallisuutta (jos sitä kaipaa). Molempien pelisarjojen tuoreimmat edustajat tarjoavat kuitenkin haastetta ja harjoittelua vielä vuosienkin päästä. Nauttikaa.
Tekken 4:ssa esiintyvät hahmot:
Kuma / Panda
Hidasliikkeinen voimakarhu Kuma ja tämän identtinen kaksonen Panda taistelevat eläimellisellä raivolla. Vaikka nämä hahmot ovat mukana pääasiassa koomisina kevennyksinä, ovat ne käypiä ja tasapainotettuja tappokoneita siinä missä muutkin.
Hwoarang
Lennokkaasti potkiva Hwoarang karkasi armeijasta päästäkseen antamaan Jin Kazamalle kunnon selkäsaunan. Vain aika näyttää, saavuttaako hän tämän jalon tavoitteen.
Yoshimitsu
Manji-puolueen korentomainen johtaja Yoshimitsu on omistautunut auttamaan poliittisia pakolaisia kaikkialla maailmassa. Tällä kertaa entistä oudomman näköisenä.
Julia
Tämä hemaiseva intiaanin ekosysteemitutkimukset keskeytyivät ikävästi, kun Mishima-korporaation iskujoukot varastivat kallisarvoiset tutkimustulokset. Mikäpä muukaan neuvoksi, kuin osallistua turnajaisiin.
Lee / Violet
Violettiin vale-asuun sonnustautunut miljonääri-Lee väittää osallistuneensa turnajaisiin ihan vain ajankuluksi. Todellisuudessa hän tahtoo tutkia muita taistelijoita kehittääkseen täydellisen taistelurobotin.
Xiaoyu
Koulutyttö Ling Xiaoyun tylsä päivärutiini keskeytyi, kun hän sai nimettömän sähköpostin, joka varoitti Heihachin pahoista aikeista. Ling osallistui turnajaisiin saadakseen tietoja kadonneesta Jinistä.
Marduk
Tämä karhunkokoinen Vale Tudo -maailmanmestari vapautettiin vankilasta nimettömän hyväntekijän toimesta. Kotona odotti lentolippu ja Tekken-turnajaisia mainostava lehtileike.
Lei
Hämääviä ja odottamattomia liikkeitä viljelevä poliisimestari Lei Wulong osallistui Tekkeniin virkistääkseen lopahtanutta uraansa.
Kazuya
Pari päivää tulivuoren sisällä lämmitellyt epäkuollut Kazuya on Heihachin kateissa oleva poika. Vaikka Kazuya tietää, että uusin Tekken on vain halpamainen yritys saada hänet kiikkiin, hän osallistuu silti. Pitäähän nyt isäpapalle näyttää, kuka käskee.
Paul
Tehokkaasta Kuolonnyrkki-liikkeestään tunnettu Paul on yhä katkera, koska kukaan ei usko hänen voittaneen edellisiä Tekken-turnajaisia. Nyt on hänen mahdollisuutensa todistaa taitonsa.
Jin
Maan alla oleillut Jin Kazama, Kazuyan poika, inhosi Mishima-karatea niin paljon, että päätti vaihtaa taistelulajiaan täysin. Jin on siis mukana entistä ehompana.
Nina
Kylmä palkkamurhaaja Nina Williams on saanut tehtäväkseen "hoitaa" nyrkkeilijä Steve Foxin. Mutta Stevessä on jotakin, mitä Nina ei tiedä...
Steve
Kokonaan uusiin hahmoihin lukeutuva Steve Fox on pakomatkalla. Mafia on hänen perässään, ja koska takaa-ajaja saa hänet kuitenkin kiinni jonain päivänä, hän voi ihan yhtä hyvin nousta taas julkisuuteen.
Christie / Eddy
Eddy Gordon suora kopio tanssahtelee viholliset kumoon tyylikkäillä Capoeira-liikkeillä.
Bryan
Tämä Blade Runnerista karannut keinotekoinen ihminen inhoaa Mishiman nimeä henkeen ja vereen. Raaka voima ja nopeus lihaksista tiristen hän lähtee kostoretkelle...
Heihachi
Heihachi on Mishima-karaten kehittäjä ja mestari. Vaikka ikä alkaa jo painaa tätä upporikasta tappokonetta, se ei estä häntä punomasta kieroja suunnitelmiaan.
King
Sietämättömän tuskallisia heittokomboja vääntelevä tiikerinaamioinen King on painin kuningas. Hän liittyi viimeisimpiin turnajaisiin kostaakseen kouluttajansa kuoleman.
Law
Liiketoimissaan epäonnistunut ravintolanomistaja Marshall Law päättää näyttää maailmalle ja itselleen, että vanhassa on vielä puhtia jäljellä. On siis jälleen aika ulista ja heittää volttia. Wu-tah!
Combot
Combot on suunniteltu maailman voimakkaimmaksi tappelukoneeksi, joka osaa matkia muiden liikkeitä. Kuinka ollakaan, harmillinen bugi estää tätä käyttämästä enempää kuin yhtä taistelutyyliä kerrallaan.
