Rullaluistele tai kuole
Katu-uskottavien urheilupelien suosio on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Neversoftin kehittämä Tony Hawk's Pro Skater -sarja aloitti PSOnella lähes loppumattomalta tuntuvan erilaisten extreme-pelien tulvan ja vuosien saatossa tällä saralla on nähty useita enemmän tai vähemmän menestyneitä yrittäjiä. Tänään tässä peligenressä on havaittavissa selviä väsymisen merkkejä. Tony Haukka -pelit ovat muodostumassa vuosittaiseksi
traditioksi ja yksikään markkinoilla olevista hiljattain julkaistuista tämän lajityypin peleistä ei ole pystynyt tarjoamaan paljonkaan uusia ideoita genren elossa pitämiseksi. Paineet uusien ideoiden suhteen ovat siis kovat. Tällä
kertaa vaikean haasteen eteen joutui Yhdysvalloissa majaileva pelitalo Z-Axis, joka on tunnettu mm. BMX-pyöräilyn ympärille rakentuvasta Dave Mirra -pelisarjasta. Pitkähkön kehityskaaren jälkeen syntyi Chris Edwards Aggressive Inline Skating, joka monien yllätykseksi lunasti suurimman osan tekijöiden antamista suurista lupauksista.
Kuten pelin nimi jo vihjaileekin, Aggressive Inline on tiukan aggressiivisen katurullaluistelun ympärille rakentuva tuotos. Lisenssimaksujen avulla mukaan on saatu yhdeksän lajin aitoa harrastajaa suoraan maailman huipulta ja mukana ovatkin mm. Taig Khris, Jaren Grob sekä pelin kansikuvapoikana häärivä Chris
Edwards. Näiden lisäksi mukana on myös muutama kokonaan keksitty hahmo, joten pelaajien puutteeseen homma ei ainakaan kaadu. Näillä hahmoilla pääsee kokeilemaan taitojaan seitsemässä eri kentässä. Määrä voi tuntua aluksi varsin vähäiseltä, mutta Aggressive Inlinen tasot ovat uskomattoman laajoja. Sekä pituus- että leveyssuunnassa valtaviin mittoihin venyvät keksittyihin ympäristöihin sijoittuvat kentät interaktiivisine ominaisuuksineen luovat
hienon vapauden tunteen, joka kelpaisi varmasti mihin muuhun tahansa tämän lajityypin peliin. Näin ollen paperilla homma toimii erinomaisesti ja samaa voi sanoa myös muista osa-alueista.
Tekniikan ihmelapsi
Ulkoasultaan Aggressive Inline on laadukasta jälkeä. Kentät itsessään eivät välttämättä ole tekstuureiltaan kovin upeaa jälkeä, mutta se voitaneen antaa anteeksi ottaen huomioon niiden valtava laajuus. Mm. lentokenttä, elokuvateatteri ja museo tulevat pelin aikana tutuksi ja jokainen on täynnä erilaisia graafisia kikkailuja, kuten valoefektejä sekä erilaisia varjokikkailuja. Kentissä on havaittavissa tuttuja ongelmia tekstuurien välkkymisten ja antialiasoinnin puutteen muodossa, mutta kokonaisuus on kuitenkin hienoa jälkeä. Ruudunpäivitys laskee muutamassa kohdassa hieman, mutta suurimman osan ajasta se pysyy tasaisena, eikä pilaa pelinautintoa missään vaiheessa. Itse hahmot ovat hyvin animoituja ja esimerkiksi hahmojen paidan helmojen heiluminen tuulessa on syytä mainita mukavana pienenä lisänä.
Musiikillinen anti on jo tutuksi tullutta tavaraa. Katu-uskottavia bändejä on hääritty mukaan soundtrackille ja näistä tunnetumpaa osastoa edustavat esimerkiksi P.O.D. ja Hoobastank. Audiovisuaalinen osasto vaihtelee aina rokista hiphoppiin asti, joten pientä vaihtelua on siis havaittavissa. Kuuntelemiaan kappaleita voi Tony Haukan tai Dave Mirran omien tittelien tavoin vaihtaa kesken pelin valikoista ja muutenkin äänipuoli liikkuu varsin tutuilla poluilla. Efektiosastollakaan ei ole havaittavissa mitään peruskaavasta poikkeavaa, joten edelleenkin tarjolla on tutuksi tulleita nasevia tuskanhuutoja temppujen epäonnistuessa. Kaiken kaikkiaan graafinen ja audiovisuaalinen ulosanti ovat kuitenkin tasaista tavaraa, joka ei hämmästytä, mutta ajaa asiansa.
Pelattavuuden juhlaa
Tämän lajityypin peleissä ohjattavuus ei useimmiten koidu mitenkään ongelmalliseksi osa-alueeksi ja sama pätee myös Aggressive Inlineen. Helpot temput hoituvat käden käänteessä pienen harjoittelun jälkeen, mutta
vaikeampien liikkeiden suorittaminen vaatiikin hieman enemmän panostusta. Tony Hawk's Pro Skateria pelanneet tuntevat varmasti olonsa kotoisaksi myös tämän Z-Axisin uutuuden kanssa, ja kontrollit onkin hiottu juuri sopivan
nautinnollisiksi. Uudet tulokkaat ohjataan mukaan mainiolla harjoitusosiolla, jossa pelin pelattavuudelliset ominaisuudet tulevat hyvin esille. Kaikki tämä on kuitenkin nähty jo monet kerrat ennenkin, joten mukana ei ole mitään uutta ja mullistavaa uudenlaista hahmonkehitystä lukuun ottamatta. Tässä pelaaja pystyy kehittämään hahmon eri osa-alueita suorittamalla kentissä kyseisiä temppuja. Esimerkiksi jatkuva grindaaminen parantaa siis juuri tätä ominaisuutta, mutta esimerkiksi hyppyvoimaa se ei lisää. Näin ollen pelaajia rohkaistaan suorittamaan erilaisia temppuja, jotta kaikkien hahmojen jokainen osa-alue saadaan kuntoon. Tämä roolipelimäinen elementti on erinomainen lisä, sillä se tavallaan pakottaa pelaajan harjoittelemaan entistä ankarammin.
Moodien osalta tarjolla on tuttua peruskamaa: yksittäisen parin minuutin pelisession lisäksi mukana on vapaata rullaluistelua, hyvin toimiva kentänluontimoodi, kattava Tutorial pelin opetteluun, jaetun ruudun kaksinpeli sekä pelin sielu Career-moodi. Näistä muut ovat itsestäänselvyyksiä ja nähty moneen kertaan aikaisemminkin muissa peleissä, mutta uramoodiin on pystytty lisäämään muutama mielenkiintoinen uusi elementti. Jokainen Career-moodin tasoista sisältää valtavan määrän erilaisia haasteita, jotka on jaettu yhden ja kolmen pisteen arvoisiin suorituksiin. Kokemattomien pelaajien kannattaa aluksi hakea helppoja yksittäisiä pisteitä, mutta haastetta hakevat ovat kuin kotonaan vaikeahkojen kolmen pisteen suoritusten parissa. Uramoodissa läpäistyt kentät avautuvat pelattavaksi muihin moodeihin, ja aikaisemmin läpäistyjä tasoja rohkaistaan pelaamaan yhä uudelleen ja uudelleen lisähaasteiden sekä piilotettujen esineiden etsimistarkoituksessa.
On myös mukava huomata, että tiettyjen tehtävien läpäiseminen lisää tasojen interaktiivisuutta. Esimerkiksi erään ennalta määrätyn haasteen suorituksen jälkeen putoaa jättimäinen kivenlohkare keskelle tasoa. Tämä muuttaa maastoa ja mahdollistaa uusien, aiemmin liian kaukana olleiden lisätehtävien etsimisen. Vastaavia elementtejä on mukana useita joka kentässä ja ne ovatkin yksi Career-moodin parhaimmista ominaisuuksista. Pelin paras anti löytyy kuitenkin sadoista eri haasteista, joiden etsimiseen ja suorittamiseen kuluu tunti jos toinenkin.
Varteenotettava tuotos
Koska Tony Hawk's Pro Skater -pelit ovatkin jo pitkään hallinneet yksinvaltiaan elkein PlayStationin extreme-tittelien rintamaa, niin välillä on mukava saada kyseiselle pelisarjalle varteenotettava kilpailija. Aggressive Inline on juuri tätä ja vaikka se lainaakin paljon elementtejä muista vastaavan lajityypin peleistä, on peli silti omaperäinen ja kiinnostava. Valtavat kentät, toimiva pelattavuus ja erinomainen tekninen toteutus takaavat sen, että kyseessä on erinomainen lisä ostoslistalle.
Vaikka peli voitaisiinkin helposti tuomita pelkäksi Tony Hawk's Pro Skater -klooniksi, niin Aggressive Inlinen ja Tony Haukan samanlaisuudet vain korostavat molempien tittelien erinomaisuutta. Tekijänä häärinyt Z-Axis ansaitseekin ison taputuksen olalle, sillä se on pitkästä aikaa tuonut edes hieman uutta tähän jo hieman väsymisen merkkejä osoittaneeseen genreen, ja aggressiivisesta katurullaluistelusta pitämättömätkin saavat varmasti pelistä paljon irti. Toivoa vain sopii, että samaa tasoa pidetään yllä mahdollisessa jatko-osassa, sillä potentiaalia ainakin löytyy. Se vain pitää osata hyödyntää.
