David Beckham on omituinen ilmiö. Kohta kolmikymppisen Englannin maajoukkueen ja Manchester Unitedin keskikenttäpelaajan tekoja seurataan maailmalla ehkä tarkemmin kuin kenenkään muun urheilutähden. Oli kyseessä sitten loukkaantuminen, perhetapahtuma tai hiustyylin muutos, on varmaa, että kyseinen tapahtuma löytyy aina iltapäivälehtien etusivuilta. Kyseinen heppu onkin varmasti tienannut enemmän rahaa PR-työllä ja omaa nimeään kantavilla oheistuotteilla kuin varsinaisella leipätyöllään. Järkyttävin Beckham-hysteria vallitsee Japanissa, mikä todettiin useaan kertaan kesän MM-kisojen aikana. Valitettavasti myös Suomessa Beckham ja brittiläinen roiskimisfutis on ihmeellisen suosittua. Manchester Unitedilta löytyy varmasti enemmän "kannattajia" Suomesta kuin miltään Veikkausliigan joukkueelta. Kun kaapista löytyy jo David Beckham -aiheinen paita, ruokapöydästä muki ja sängyn vierestä tohvelit, voi hyvillä mielin lisätä pelikokoelmiin David Beckham Soccerin. Tai sitten ei...
Tukka kuntoon, muulla ei olekaan väliä
Jee, jee, taas uusi jalkapallopeli! Hyviä jalkapallopelejä ei koskaan ole liikaa, mutta huonoja taas on enemmän kuin muita urheilupelejä yhteensä. Siksipä uuden futispelin ilmestyessä yleensä kovasti toivotaan että vihdoinkin tulisi Pro Evolution -sarjalle vaihtelua. Vaikka David Beckham -nimi kannessa herättääkin vahvemman sortin epäilyjä, peli vaikuttaa aluksi lupaavalta. Erittäin sekavista valikoista löytyy mukava määrä kansainvälisiä turnauksia ja joukkueita. Pelattavana ovat Englannin, Ranskan, Saksan, Italian ja Espanjan liigat sekä Amerikan-, Euroopan- ja maailmanmestaruuskisat. Seurajoukkueita on yhteensä 150 ja maajoukkueita 50. Mukana myös hieman kummallisessa kokoonpanossa esiintyvä Suomi. Tässä "Keski-Euroopan" keskinkertaisen maan avauskokoonpanossa pelaavat mm. Petri Helin, Jarkko Wiss ja Jari Litmanen, joka on jostain syystä siirtynyt pelaamaan oikean laitahyökkääjän paikkaa. Ei kun siis Hilin, Wess ja Litmonin. Ragen saama lisenssi kattaa ilmeisesti vain Beckhamin nimen, sillä muut pelaajat ovat kokeneet nimensä puolesta pienoisen vääristymisen. Suomalaisten kannalta närää aiheuttaa myös se, että Suomen maajoukkue ei osallistu mihinkään pelin valmiista turnauksista. Eikä pelissä voi tietenkään pelata millään Veikkausliigan joukkueella.
Pelaaminen yhtä tuskaa
Mutta kuten niin usein käy, itse peli on kamala pettymys - ainakin sisällön tarjoamaan potentiaaliin nähden. David Beckham Soccerin näppäinkomennoissa on menty siitä mistä aita on matalin, eli tylysti kopioitu samat näppäimet kilpailijoilta. Eihän siinä vielä mitään, ainakin pelaaja oppii oikeat näppäimet nopeasti. Enemmän ahdistusta aiheuttaa kuitenkin kontrollien "löysyys". Pelistä ei missään vaiheessa tunnu saavan otetta. Pallo vain kimpoilee holtittomasti omien ja vastustajan pelaajien jaloissa päätyen lopulta ihan minne sattuu. Pallon kanssa pelaajat liikkuvat aivan liian ketterästi. Saa olla aikamoinen Pelé, jos aikoo oikeasti kääntyä pallon kanssa 180 astetta silmänräpäyksessä, kuten David Beckham Soccerissa tehdään.
Puolustuksessa pelaaminen taas tuntuu aivan mahdottomalta pelaajien vipeltäessä minne sattuu. Tekoälyn ohjaamat apurit eivät ainakaan auta asiaa jättämällä keskuspuolustuksen yleensä aivan avoimeksi. Parhaimpaan tulokseen pääsee rynnimällä vastustajan pelaajia päin rämpyttäen taklausnappia. Liukutaklausten käyttö on jo aivan liian vaikeata ja hyödytöntä. Ehkäpä juuri siksi rikkeitä otteluissa tulee hyvin vähän niin koneen kuin pelaajan osalle, koska tarvetta kovimpiin otteisiin ei ole. Vaikka pelaaminen tuntuu sairaanoloisen vaikealta, maaleja pelissä tulee silti paljon. Parhaimpaan tulokseen pääsee pelaamalla peliin sopivalla Flipperpool-taktiikalla, eli roiskimalla palloja puolustuksesta ja keskikentältä hyökkääjille. Tälle taktiikalle koneen puolustus ei tunnu koskaan pärjäävän.
Tässä vaiheessa kuuluisi luultavasti sanoa "paitsi vaikeimmalla tasolla" tai jotain sinnepäin. Mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, David Beckham Soccerissa ei ole eri vaikeustasoja. Erot tulevat eri joukkueiden tasoista, jotka muodostuvat pelaajien tähdistä. Pelaajia arvioidaan yhdestä viiteen tähteen ja kaikkien pelaajien keskiarvosta lasketaan joukkueen taso. Koneen ohjastamien pelaajien tekoäly ei myöskään oikein vakuuta. Pelaajat etenevät hyvin suoraviivaisesti, välillä jopa siinä määrin, että erehtyvät kuljettamaan pallon suoraan sivurajasta yli vaikka omia pakkeja ei olisi lähimaillakaan. Maalivahdit pelaavat kovin yksipuolista peliä. Veskarit torjuvat yli 90 % kunnon laukauksista, mutta eivät saa palloa pysymään hanskoissa kuin erittäin harvoin. Esimerkiksi kulmapotkutilanteet voivat tästä johtuen jatkua parinkymmenen erikoistilanteen verran. Harmittavasti oma molari tuntuu aina olevan konetta huonompi ja tuppaa päästämään taakseen todellisia lirumaaleja.
Erikoistilanteet hoidetaan aina yhtä mielikuvituksettomilla nuolisysteemeillä. Etenkin vapareissa, joita tosin tulee todella harvoin, potkut saa tähdättyä lähes jokainen kerta yläkulmaan ylitarkan systeemin takia. Mukava yllätys on, että puolustuspäässä muuria voi itse liikutella. Kone tosin tuntuu tumpeloivan vaparit muurista riippumatta. Niin vapaapotkuja kuin muitakin erikoistilanteita voi harjoitella Beckhamin kanssa kohtalaisen onnistuneessa harjoitteluosuudessa. Hyvillä suorituksilla saa avattua tylsiä bonuksia, kuten esimerkiksi lelumaahan sijoittuvan pelikentän.
Rumakin vielä
David Beckham Soccerin ulkokuoren voi kuitata yhdellä sanalla: huonoin. Jok'ikinen PS2:lle tähän mennessä ilmestynyt futispeli on näyttänyt paremmalta, jopa kaksi vuotta sitten julkaistu FIFA 2001. On makuasia pitääkö hirveimpänä osana järkyttäviä tekstuureita, törkeitä animaatioita vai pelaajia, joista hyvin harvat näyttävät esikuviltaan. Myös selostajat tekevät pohjanoteerauksen. Jalkapallopeleissä selostajat hyvin harvoin pääsevät edes lähelle aidon selostuksen intohimoa ja sanavaraston monipuolisuutta (ymmärrettävistä syistä), mutta David Beckham Soccerin selostajat ovat jotain sanoinkuvaamatonta. Selostajaparivaljakko koostuu kaikessa koomisuudessaan toistensa vastakohdista. Toinen herrasmies on hillitty, tylsä ja laukoo itsestäänselvyyksiä tyyliin "pallo on keskialueella". Toinen taas rääkyy yli-innostuneen kuuloisesti tökeröitä kommentteja sopimattomaan aikaan: "ooh, mikä fantastinen torjunta", kun puolesta kentästä laukaistu pallo lipuu vaivoin maalivahdin hyppysiin asti. Ja tietysti kaikki pelaajat ovat selostajille "hän" ja joukkueet "he". Vaikka jälkimmäisen torvelon toilailuista saakin hyvät naurut, kääntää selostajat silti mielellään pois päältä. Ainoa plussa audiovisuaalisuudessa on tasainen ruudunpäivitys, mutta sen tuoma ilo on aika vähäistä verrattuna kaikkiin niihin miinuksiin.
Katsoo David Beckham Socceria mistä kulmasta tahansa, ei siitä löydä muuta erityisen positiivista kuin laajan määrän joukkueita ja turnauksia. Ja senkin ominaisuuden hohtoa pilaavat väärät pelaajanimet, joita tämän tason pelissä tämän tason valikoilla kukaan tuskin jaksaa lähteä vaihtelemaan. Kun vaihtoehtona on niinkin loistava peli kuin Pro Evolution Soccer, täytyy kilpailijoilla olla jotain todella erityistä pystyäkseen edes kilpailemaan samassa sarjassa. David Beckham Soccerissa ei eniten häiritse edes epäaitous, niin kuin yleensä, vaan koko pelin huono toteutus ja vastenmielinen lisenssi. Mokoman muoti-ilmiön lisenssistä Rage maksoi monia miljoonia siinä toivossa, että joku oikeasti maksaisi 60 euroa pelkästä David Beckhamin nimestä. Näin ei kuitenkaan maailmalla ole käynyt ja Rage onkin joutunut taloudellisiin ongelmiin pelin tuottaessa pelkkää miinusta. Eikä mikään ihme, sillä tuskin edes pahimmanlaatuinen englantilainen pikkutyttö ostaa näin surkeaa peliä pelkän Beckhamin takia. Kaikkea hyvää Ragelle jatkossa. Yrittäkää päästä tämän buumin yli ilman uutta yritystä.
