Briteillä on kummallinen käsitys, että he ovat maailman paras jalkapallokansa. Siitä kun sieltä on viimeksi tullut hyvä jalkapallopeli on kuitenkin vähintään yhtä kauan aikaa kuin maan viimeisimmästä saavutuksesta jalkapallon MM-kisoissa. Valitettavasti David Beckham Soccer jatkaa samaa rataa ja todistaa, ettei Englannissa osata tehdä muita jalkapallopelejä kuin Championship Managereita.
Vain yksi supertähti
David Beckham Soccer pyörii nimensä mukaisesti Beckhamin nimen ja hiustyylin ympärillä. Samalla Beckham on pelin ainoa lisenssoitu pelaaja ja muiden pelaajien kohdalla pelitiimi on pistänyt mielikuvituksensa kehiin. Apuun tulee tässä tilanteessa ihan näppärä editori, jolla pystyy muokkaamaan lähes kaikkea. Lisenssittömyys tuntuu tietysti jalkapallofanille aika ikävältä, mutta eihän se vielä itse peliä pilaa. Tosin siinä DBS onnistuu itse muillakin osa-alueilla.
Pelin valikot ovat selkeät ja pelattavaakin on ihan mukavasti. On yksittäistä ottelua, viisi erilaista turnausta ja viisi liigaa, on arcade-otteluita sekä harjoitusmoodi. Kaikesta kuitenkin paistaa läpi viimeistelyn puute. Turnauksien ja liigojen loputtua, ja pelaajan voitettua, ilmoitetaan asiasta vain viestillä ja näytetään pokaalia, joka sitten siirtyy "palkintohuoneeseen". Huoneeseen, joka itseasiassa ei ole edes huone vaan pelkkä lista voitetuista kilpailuista. Ei videopätkää, ei hurmioitunutta juhlintaa, ei mitään.
Joku voisi miettiä, että tämänkö siitä ansaitsee kun voittaa maailmanmestaruuden? Arcade-otteluissa on pelattavaksi valmiiksi luotuja klassisia otteluita sekä "Beat Brazil" -moodi, jossa pitää voittaa Brasilia yli 20 eri maalla oman joukkueen aina huonontuessa. Lisäksi mukana on selviytymismoodi, jossa tavoitteena on voittaa eri joukkueita samalla joukkueella mahdollisimman usein. Jujuna tässä on se, että jokainen edellisissä otteluissa päästetty maali tulee aina ottelun alussa vastustajan maalisaldoon eteen. Harjoitusmoodissa pääsee harjoittelemaan mm. kulmapotkuja ja vapaapotkuja, käytännössä kaikkea mitä peli sisältää.
Potkupalloa
Pelattavuuden puute on pelin suurin ongelma. Ensinnäkään se ei toimi ja toisekseen peli on aivan liian helppo. Pelaajien kontrollointi on aluksi omituisen vaikeaa ja tappioita tulee. Heti kun tekoälyn heikkouden älyää, ei pelistä olekaan enää vastusta. Maaleja pelissä saa aikaan niin paljon kun vain jaksaa tehdä, kiitos maalivahtien. Tosin maalit tulevat yleensä kahdella tavalla, joko läpiajoista tai kulmapotkuista. Läpiajoja syntyy puollustuksen liikuntakyvyttömyyden takia usein ja maalivahdin vastaantulokaan ei toimi niinkuin pitäisi. Maalivahdista voi juosta helposti ohi, jonka jälkeen pallon saa pistää rauhassa maaliin. Jos haluaa välttämättä tehdä pelaamisesta vaikeampaa, voi koittaa laukoa tai nostaa maalivahdin yli, jotka nekin tosin useimmiten onnistuvat. Maalivahdeilla on lisäksi käsittämätön tapa työntää lähes jokainen kauempaa lähtenyt laukaus kulmapotkuksi, oli laukaus sitten kova tai huono. Kulmapotkuja tuleekin täten todella paljon ja valitettavasti myös niistä on naurettavan helppo tehdä maaleja.
Toki kun David Beckham on pelin henki ja veri, on vapaapotkuihin yritetty panostaa. Ne ovatkin ihan mukavasti tehty, joskaan eivät loista millään tavalla. Kun maalivahdeilla on näistäkin tapana hörpätä toisinaan säälittäviä roikkuja, mitään onnistumisen tunnetta ei pääse syntymään. Yksi yhteinen piirre kaikilla brittifutispeleillä tuntuu olevan, jota en ole ikinä ymmärtänyt. Miksi pelaajan kontrollin täytyy aina vaihtua palloa lähimpänä olevaan pelaajaan, vaikkei niin haluaisi? Myöskään kontrollin lukittaminen vain yhteen pelaajaan ei onnistu Beckham Soccerissa.
Taktiikkapuolella on sekä hyvää, että huonoa. Huonoa on pakollinen pitäytyminen valmiissa muodostelmissa, jotka ovat niin kankeita kuin ne nyt yleensä voivatkaan olla. Painostusasteita löytyy muutamia ja pelaajille saa säädettyä kiitettävän määrän omia toimintatapoja. Näiden toimivuudesta on kuitenkin vaikea mennä takuuseen, sillä vaikka kuinka määrittäisi pelaajan pelaamaan merkkauspuollustusta, jos tekoäly yleisesti ei osaa sitä hoitaa niin ilo loppuu siihen. Hyvä idea kaatuu huonoon toteutukseen, kuten yleensä. Naurettavinta tekoälyn toimivuudessa lienee se, että kun vastustaja syöttää keskeltä kenttää hitaan maata pitkin kulkevan pallon, joka menee oman pelaajan jalan edestä, tämä ei liikahdakaan. Myöskään omat pelaajat eivät hae syöttöjä vastaan, vaan odottavat niiden tulevan kuin Manulle illallisen.
Rumaa futista
Jottei Beckham Socceria pääsisi kehumaan, on myös pelin grafiikka aivan luokatonta Xboxille tai yleensäkään millekään nykyiselle konsolille. Grafiikka on rumaa ja epätarkkaa. Mitään hienouksia ei tunneta ja jopa lumihiutaleet näyttävät lentävän vaakasuorassa kun kamera liikkuu ottelun alussa poikittain. Kaukainen kuvakulma ottelun aikana peittää grafiikan heikkoutta, mutta lähikuvissa karu totuus paljastuu. Peli on varmaankin Xboxin tähän mennessä rumin peli. Lähikuvissa on myös toinen ikävä puoli. Scriptattuja pätkiä ei parhaimmillaan ole kuin yksi erilainen, joka sitten toistuu jokaisessa ottelussa. Erittäin ikävää, ja kertoo kyllä pelintekijöiden asenteesta jonkin verran. Oikeastaan ainostaan stadioneissa on tavoitettu jonkinmoista onnistumista, joskin peli jää niissäkin kilpailijoistaan. Ainakaan grafiikka ei hidastele, jos tätä nyt tällä enää voi pitää saavutuksena.
Äänipuoli ei loista. Selostus on nihkeää, itseääntoistavaa ja kamalan brittiläistä. Hirvein kohta taitaakin olla se, kun selostaja yrittää tavoitella Espanjan ja Italian kollegoiden tunnetta ja alkaa huutaa maalivirsiä. Muuten hyvä, mutta huuto kuulostaa siltä, kuin joku olisi iskenyt selostajaa seipäällä selkään. Latteuksia pelin selostuksesta löytyy aivan tarpeeksi. Pelinaikaiset äänet ovat ihan kelvollisia ja pystyvät ajamaan asiansa. Musiikkipuoli ei semmoisenaan ole kovinkaan hääppöistä, mutta onneksi valikoihin saa omat kappaleet soimaan.
Yritystä kaivataan
Ragella on vielä paljon parannettavaa, jos he aikovat tehdä Beckhamille jatkoa. Tosin nimellähän peli varmaankin myy Isossa-Britanniassa aivan tarpeeksi, jotta Rage saa ainakin omat rahansa takaisin. Mainoslausetta "Be like him" kannattaa kyllä muokata, sillä peli ei pääse lähellekään oikean Beckhamin taitotasoa. Oikeastaan on surullista, kuinka lisenssipeleistä tulee usein näin huonoja, sillä kyllä jalkapalloilun suurimmat ansaitsevat parempia pelejä kantamaan heidän nimiään.
Pelissä on joitain osia, joista se ansaitsee pisteensä, mutta kokonaisuutena peli ei yksinkertaisesti ole mistään kotoisin. Editori on hyvä lisä, mutta tätä peliä varten ei viitsi kuluttaa tunteja kirjoittaessaan pelaajien nimiä kovalevylle. Tekoäly tekee lopun siitäkin vähästä ilosta, jonka pelattavuus ja grafiikka jo raahasivat saunan taakse. Ja kun parempaakin löytyy, niin miksi vaivautua?
