Tulkoon mättö!
Gauntlet-pelisarja on varmasti monille tuttu ilmestys. Se on useille pelihalleissa aikaansa viettäville pelaajille jopa jonkinmoinen klassikko, johon jaksaa upottaa kolikoita kerta toisensa jälkeen. Myös konsolipuolella uutta Gauntlet-peliä näyttää pukkaavaan markkinoille tasaisin väliajoin ja tällä kertaa myös GameCube saa osansa tästä arcade-mätöstä. Tähän väliin voisikin mainita, ettei allekirjoittanut hirveämmin ole pelisarjaan aiemmin perehtynyt, mikä ainakin Gauntlet: Dark Legacy -pelin perusteella onkin ollut ihan viisas päätös. Ideanahan pelissä on selviytyä erilaisista sokkeloista listien samalla kaikki liikkuva, minkä lisäksi olisi kerättävä kenttiin ripoteltuja esineitä parempaan talteen. Mitään sen syvällisempää pelistä ei sitten irtoakaan, sillä Midway on pitänyt aiempien osien simppelistä peli-ideasta liiankin tiukasti kiinni.
Pelin juoni kertoo perinteisestä hyvän ja pahan välisestä kamppailusta, jossa lopulta pelaaja lähetetään tuhoamaan kahdeksaa eri maailmaa rienaava demoni, sekä hänen ties mitä örkkejä ja zombeja kuhiseva armeijansa. Suoraan sanoen tarinaan on panostettu juuri sen verran, että pelaajalla olisi edes jokin tekosyy raivata kentät tyhjiksi vihollisista ja niiden pesistä. Näitä erilaisia mörrimöykkyjä vastaan pelaaja voi valita omaan imagoonsa sopivan sankarihahmon, joihin lukeutuu niin velhoa, soturia, jousiampujaa kuin muitakin persoonia fantasiamaailman hahmogalleriasta. Jokaisella hahmolla on omat heikot sekä vahvat puolensa ja pelin edetessä voikin huomata pientä roolipelimäistä hahmokehitystä tapahtuvan. Pelaajan voimat, nopeus ynnä muut ominaisuudet nimittäin lisääntyvät jonkin verran kokemuksen kasvaessa.
Guardian Viper needs mental help badly!
Pelin lähdettyä käyntiin voi helpostikin luulla kytkeneensä vahingossa virran GameCuben sijasta vaikkapa ensimmäiseen PlayStationiin, sillä graafiselta tasoltaan Gauntlet: Dark Legacy muistuttaakin enemmän jälkimmäisen konsolin kieltämättä vanhentunutta pelitarjontaa. Alun rakeisia videopätkiä seuraa köyhän miehen efekteillä varustettu valikko sekä lopulta tietenkin itse peli. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa nähdessäni ensimmäistä kertaa varsinaisen pelin liikkeessä - hahmot eivät sisällä polygoneja nimeksikään ja kentät ovat suoraan sanoen yksityiskohdattomia. Valo- ja tuliefektit tuntuvat palavan säästöliekeillä, eikä kentissä ole juurikaan interaktiivisuutta muutamaa vipua lukuun ottamatta. Vaikka ruudunpäivitys on sinänsä melko tasaista, on hahmojen animaatio nykivää. Varsinkin suurempien vihulaisten kohdalla tämä ongelma on suorastaan surkuhupaisaa katseltavaa oman hahmon juostessa ympärillä kuitenkin suhteellisen tasaisesti.
Niin isoja kuin pienempiäkin vihollisia vaivaa myös tekoälyn puute, joka tulee ilmi monessakin kohdassa peliä. Suurin osa vihollisista nimittäin löntystää suoraan kohti pelaajaa välittämättä siitä, onko välissä este vai ei. Tämä vaikuttaa myös pelin vaikeustasoon, sillä ei ole homma eikä mikään lahdata seinää päin kulkevia otuksia vähän etäämmältä ja tätä taktiikkaa tuleekin aluksi käytettyä jonkin aikaa. Pian sitä sitten kuitenkin huomaa juoksevansa vihollisten ohitse iskuja vastaanottaen, sillä kyllästyminen tapahtuu nopeasti ja etenemiseen ei jaksa enää panostaa. Kirjepommin lähettämistä Midwayn suuntaan alkaa suunnittelemaan viimeistään siinä vaiheessa kun hahmo kuolee juuri ennen kentän loppua ja koko helahoito täytyy aloittaa taas uudestaan kentän alusta.
Jos pelin graafinen anti on ankeaa, samaa voi myös sanoa pelin äänipuolesta. Vihollishahmoista ei juuri pihahda muuta kuin kuolinörähdys, eikä omasta hahmostakaan meinaa sen enempää ääntä irrota. Noin viiden kentän välein vastaantulevat pomot saattavat heittää jopa kommentin tai parin, mutta muutoin dialogia kuullaankin vain pelin kertojan suusta. Tämä kyseinen heppu onkin varmaan pelin hauskinta antia naurettavan typerine "You need food badly" -kommentteineen, joiden kuulemisen jälkeen jopa lauantai-aamujen piirrettyjen tökerö dialogi kuulostaa ruusuiselta. Gauntletin musiikillinen anti on sitä samaa harmaata massaa, mitä monissa muissakin peleissä ollaan kuultu. Vaikka joissakin kentissä melodia sopisikin ihan mukavasti ympäristöön, ei samaa voi sanoa sen hitaasta rytmistä. Pelatessa tulee nimittäin välillä erittäin ristiriitainen tunnelma, kun mörköjä lahdatessa soi hidastempoista hissimusiikkia.
Kaverin kanssa aina hauskempaa, vai?
Koska Gauntlet on etupäässä tunnettu arcademaisuudestaan, täytyy pelissä siis olla moninpelikin. Mikäli saat lahjottua kolme kaveriasi testailemaan Dark Legacyä kanssasi, voi pelistä hupia jonkin verran irrotakin. Itse sain yhden kaverin raahattua paikanpäälle ja kyllähän kaverin kanssa homma innostaa hiukan enemmän. Tosin moninpelissä on myös omat ongelmansa, joista suurin on kamera. Useasti toinen hahmo jää jonkin esineen taakse jumiin, toisen painellessa päättömänä vaaroja kohti. Tätä tapahtuu usein, sillä kyllästyminen iskee loppujen lopuksi myös moninpelissäkin melko nopeasti. Jotta pelissä voisi taas edetä, on toisen hahmon palattava sen verran taaksepäin, että kamera näyttää tien toisen pelaajan luokse. Koska tämä seikka ärsytti paljon jo kahden hengen kesken, en edes uskalla kuvitella ongelman laajuutta neljän pelaajan pelissä.
Kontrollit ovat osa-alue, josta ei ole hirveämmin valittamista. Mukaan onkin ympätty vaikka mitä nappuloita, mutta suurimmassa käytössä ovat kuitenkin etupäässä ohjainsauva ja perushyökkäyksen suorittava A-nappi. Mikäli kuitenkin haluaa hyökkäykseen enemmän voimaa, on turvauduttava Y-nappiin, joka onkin huomattavasti tehokkaampi ja samalla myös huomattavasti hitaampi vaihtoehto. Myös taikojen käyttö onnistuu X-napin turvin, mikäli niitä sattuu varastossa olemaan. Tiukoissa paikoissa voi myös suojautua B-napin avulla tai lähteä juoksemaan L-olkanäppäintä pohjassa pitämällä, kun taas turhan oloinen hiiviskely hoituu toisella olkanäppäimellä. Matkan varrella mukaan tulleita esineitä voi selailla ja ottaa käyttöön ristiohjaimen avulla.
Gauntlet: Dark Legacy on siis varsinainen rahastusyritys, eikä peliä tohdi edes suositella aiemmista osista pitäneille. Väkisinkin rupeaa ihmettelemään, mitä pahaa pelikansa on tehnyt ansaitakseen tämänkaltaisen tekeleen keskuuteensa? Miksi Midway edes vaivautuu kehittämään pelin, joka on ruma, tylsä ja erittäin lyhytikäinen? Lyhyiden pelituokioiden jälkeen pelin pariin ei tee mieli lähiaikoina palata, kun markkinoilta löytyy roppakaupalla tätä tekelettä parempia pelejä. Dark Legacy ei edes yritä tuoda mitään uutta tähän vanhaan kuluneeseen pelisarjaan, mikä ilmeisesti onkin ollut tarkoitus. Miksi muuttamaan aiemmin toimivaksi osoittautunutta kaavaa? Nyt kuitenkin eletään 2000-lukua ja Midwayn todellakin kannattaisi suunnitella jo pikkuhiljaa uusiakin ideoita vanhojen kierrättämisen sijasta.
