Madden NFL 2002 on uusin painos EA:n joka vuotuisessa NFL-sarjassa. Se oli myynnissä heti Gamecuben julkaisussa, mutta ei saavuttanut suuria myyntilukuja. Peli on portti PS2-Maddenista, vaikkakin grafiikkaan on tehty pienoista hienosäätöä.
Pelin ensimmäisen kerran aloittaessaan kiinnittää huomiota hienoon grafiikkaan. Pelaajien kypärät kiiltävät aidon näköisesti ja muutenkin kaunista katseltavaa riittää. Yleisö on perinteiseen tapaan 2D-ukkeleita ja ikävä kyllä joka toisella katsojalla on valkoinen paita ja joka toisella kotijoukkueen paita mikä näyttää todella hölmöltä. Kentän reunuksilla olevat linjatuomarit ja vaihtopelaajat onneksi ovat 3D:tä, mutta jostain syystä reunuksilla myös olevat lehtimiehet ovat jätetty 2D:ksi. Tämä on varmaankin osaltaan PS2-porttauksen aiheuttamaa. Maddenin parasta antia on pelaajien liikkeiden animointi. Alussa tuli hämmästeltyä, kuinka upeasti pelaajat kaatuvat taklauksista. Taklauksia voi tulla useammasta kulmasta ja silti tuntuu, että pelaaja kaatuu todella realistisesti. Hämmästyttävää oli myöskin se, että taklauksissa pelaajat eivät juurikaan ”lävistä” toisiaan kuten yleensä urheilupeleissä. Toisinaan kyllä näyttää, että pelaajat liukuvat näkymättömällä levyllä. Sääolot ovat hienosti toteutettuja. Sade näyttää tyylikkäältä samoin kuin lumisade. Lumisateella näkee kuinka pelaajien hengitys huurtuu ja todella tuntuu, että pelaisi talvella. Pelaajien asut sotkeutuvat pelin tiimellyksessä mikä osaltaan tuo aitouden tuntua. Madden ei töki vaan pyörii sulavasti koko ajan tapahtui ruudulla sitten mitä tahansa, mutta valikoita selaillessa voi pahimmillaan olla jopa viiden sekunnin latausaikoja.
Uusinnat ovat todella hienoa katseltavaa, sillä voit itse päättää mistä kulmasta uusintaa katsot esimerkiksi voit lukittua katsomaan yhden pelaajaan liikkumista kentällä ja muuttaa kulmaa mistä häntä katsot ihan miten haluat, koska voit pyöritellä c-tikulla kuvakulmaa mielin määrin hidastuksen rullatessa. Analogisilla L- ja R-napeilla voit hidastaa ja nopeuttaa hidastuksen rullaamista. Ensimmäisissä peleissä tuli vain katseltua hidastuksena, kuinka upeasti pelaajat reagoivat taklauksiin. Pelattavuus on aikalailla paras mahdollinen. Pelaajat tuntuvat vastaavan hyvin komentoihin. Silloin tällöin urheilupeleissä pelaajat vastaavat komentoihin, kun on liian myöhäistä, mutta sitä huolta ei ole. GameCuben ohjain soveltuu peliin erinomaisesti. Kaikki napit tuntuu olevan juuri niin kuin pitääkin ja on mukaan ahdutettu sellainenkin kummallisuus, että nappeja voi muuttaa, mikä ei yleensä konsolipeleissä ole mahdollista. Pahiten häiritsee kunnollisen tuulen puute. Joko Amerikkalaiset insinöörit ovat vaan niin neroja, että he osaavat rakentaa stadionit niin, että ikinä ei tuule pelikentän suunnan mukaisesti vaan aina on sivutuuli tai sitten on kyseessä on bugi.
Pelin huonoin osa on äänet. Pelaajien äännähdykset taklauksissa tuntuvat hieman liioitelluilta. Varsinkin hidastuksissa nämä örinät häiritsevät, kun tuntuu, että joka ikinen äännähdys kuuluu kristallin kirkkaana. Yleisön äänet on onneksi saatu melko hyviksi. Yleisö kannustaa aina omaa joukkuettaan erilaisin kannustushuudoin ja kuulostaa todella hyvältä, kun yleisön kohina kiertää stadionilla touchdownin jälkeen. Selostus on urheilupeleille tuttuun tapaan melko kankeahkoa. Selostajana toimii Pat Summerall ja kommentaattorina tietenkin John Madden. Pat Summerall kuulostaa yhtä kiinnostavalta kuin peruna ja John Madden tyytyy vain toistelemaan itsestäänselvyyksiä. Mikä pitemmän päälle on melko rasittavaa, kun hän parhaimmillaan toistaa 3 kertaa saman fraasin kahden minuutin sisällä.
Pelimuotoja on useita kuten practice, franchise, season, exhibition, tournament, custom league ja situation. Franchise-moodi mahdollistaa 30 kauden putkeen pelaamisen, mutta kyseinen moodi vie kylläkin koko muistikortin. Kausien välillä tulee tietysti draftit ja sen sellaiset, mutta halutessaan draftaamisen voi jättää koneen hoidettavaksi. Situation-moodissa voi itse määritellä tilanteen. Esimerkiksi voi laittaa, että matkaa maaliin on 20 jaardia ja aikaa on 30 sekuntia.
Hieno asia Maddenissa on sen erinomainen tekoäly. Tekoäly ei huijaa ja muutenkin se pelaa realistisen tuntuisesti esimerkiksi se yrittää parhaansa mukaan kuluttaa aikaa, jos on vaikka 2 minuuttia aikaa ja se johtaa 3 pisteellä. Mikäli tekoäly ei miellytä niin sitä voi kustomoida mielensä mukaan. Voi vaikka säätää, että se ei taklaa niin hanakasti tai, että sen syötöt ei mene niin varmasti perille ja sitä rataa. Tietysti voi pelata kaveria vastaan, jos konevastustaja kyllästyttää. Moninpeli onkin pelin paras osa. On todella hauskaa lannistaa kaveri nappaamalla hänen syöttönsä juuri, kun hän on tekemässä touchdownin. Franchise- ja Season-moodeja voi myöskin pelata moninpelinä. Jokainen valitsee vain oman joukkueensa ja kausi alkaa. Näin onnistuu vaikka 32 ihmispelaajan kausi.
Suomessa Madden 2002 ei varmaankaan tule löytymään monestakaan kodista, mutta suosittelen peliä vahvasti vaikka ei amerikkalaisesta jalkapallosta tietäisikään mitään. Mikäli urheilupelit kiinnostavat, niin Madden on erinomainen valinta. Itse en ollut oikeastaan aikaisemmin missään tekemisissä lajin kanssa. Siksi ensimmäiset pari päivää meni sääntöjen opettelussa, mutta onneksi sitä varten pelissä on practice-moodi. Kokonaisuutena peli on erinomainen ja varmasti lajinsa kirkkainta kärkeä. Uskon, että pelillä on pitkä elinkaari, sillä on aina mukava nähdä minne sitä ensi kaudella sarjassa sijoittuu ja moninpeli tulee varmasti viehättämään pitkään.
