Strategiaa kasvimaalla
Nintendo on tuonut tähän mennessä GameCube-konsolilleen jatko-osia ja muita tutuilla nimillä kulkevia pelejä. Siksi onkin hienoa huomata, että laitteen ensimmäinen omaperäisyydellään loistava peli onnistuu täysin. Firman kultasormella Shigeru Miyamotolla on tietenkin ollut näppinsä pelissä ja Pikmin henkii sitä laatua, jota Nintendolta on opittu odottamaan. Kyseessä on helposti omaksuttava strategia- ja pulmanratkontapeli, jossa nautitaan enemmän tekemisen ilosta kuin vaivataan päätä. Päähahmo on myös hauska ilmestys tämän pikmin-ystävistä puhumattakaan. Kapteeni Olimar pääsee soveltamaan tutkimusmatkailijan vaistojaan vieraalla maaperällä. Avaruutta kiertävän Olimarin alus ajautuu tuntemattomalle planeetalle ja hajoaa kappaleiksi. Dolphiniksi nimetyn aluksen osaset ovat levinneet ympäri pelialuetta, jonka haravoiminen koituu Olimarin tehtäväksi. Ilman perusteellista paikkausta Dolphinissa ei riitä potkua kotimatkan varalle. Astronauttiparalla on 30 päivää aikaa kerätä yhtä monta raketistaan irronnutta vempainta. Kaikki näistä eivät ole yhtä tärkeitä, joten lähtöä voi yrittää keskeneräiselläkin aluksella.
Planeetan luontokappaleiden joukosta löytyy Olimarin pikminiksi nimeämä laji. Pikminit asustavat sipuleiksi kutsutuissa härveleissä ja vasta sipulien löydyttyä pelaaja saa avukseen erisorttisia pikminejä. Lajikkeita on kolme, joista punaiselle on ominaista menestys taisteluissa. Keltainen räjäyttää löytämillään hohtavilla kivillä niin vihollisia kuin ympäristön esteitäkin. Ilman kolmatta pikmin-lajiketta vesialueiden ylityksestä ei tulisi mitään, sillä siniset pikminit ovat ainoita uimataitoisia. Eriväristen pikminien muut kyvyt tulevat esiin pelin kuluessa ja ilman niiden monipuolista hyödyntämistä pulmia onkin mahdoton selvittää.
Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa
Pikminien sipulit nousevat Olimarin Dolphin-aluksen tapaan viettämään yön yläilmoissa, sillä pedot ovat virkeimmillään yöllä. Sipuleilla on pelissä tärkeä rooli, sillä pikminien vietyä saalista sipulin luo sylkee tämä uusia pikminejä kasvamaan maahan. Pikminit eivät lopeta kehitystään Olimarin kiskottua ne maasta, vaan siinä missä lehtipäiset ovat hitaita yksilöjä, kukan päälaelleen kasvattaneet ovat tehokkaampia työläisiä. Samanaikaisesti ruudulla voi olla vain sata pikminiä, mutta niitä kannattaa tuottaa varastoon sipuleihinsa, sillä monesti joutuu uhraamaan pikminin jos toisenkin vihollisten suihin. Mitä älynlahjoihin tulee, niiltä ei kannata odottaa liikoja, vaan pikminit juoksevat veteen ja hukkuvat, ellei edessä satu olemaan siltaa.
Saalis, jota pikminit raahaavat pesäänsä, on kaikkea petojen ruhoista nappuloihin, joihin merkitty numero kertoo kuinka monta pikminiä se tuottaa. Olimar ei itse osallistu raskaaseen työhön vaan usuttaa riittävän määrän pikminejä kantamaan saalista sipuliin, jonne pikminit osaavatkin itse suunnistaa. Pikminit kantavat myös löytyvät Dolphin-raketin palaset paikoilleen. Jotkut Dolphiniin tehtävät korjaukset auttavat myös pelin kulkua, kuten tutka, jonka avulla voi paikantaa seuraavan avaruusalukseen kuuluvan osan.
Olimar on uudessa ympäristössään voimattoman näköinen, kun kukatkin kasvavat monta kertaa häntä pidempinä. Pikminejä lukuunottamatta planeetan muihin elukoihin ei parane tutustua lähemmin, monet niistä kun mielellään popsisivat Olimarin poskiinsa. Maastosta pitää löytää kulkureitit pikmineille esimerkiksi laittamalla ne murjomaan tien tukkivaa muuria matalemmaksi tai räjäyttämään se. Pikminit voi myös laittaa rakentamaan siltaa lammikon tai kuilun yli.
Pelaajan paratiisi
Äänimaailma ei yllätä, vaan musiikki on leppoisaa orkesterin yltyessä pauhuun vasta pelin jännittävimmissä kohdissa. Graafisesti peli on niinikään yksinkertaista jälkeä, mutta kuvallinen anti palvelee peliä lähes täydellisesti. Kaikki hirviöiden sylkemästä tulesta maastoa peittäviin vesialueisiin on esitetty niin vakuuttavasti, että pelimaailmaan uppoutuu miettimättä teknistä toteutusta sen kummemmin. Viholliset ovat näyttäviä ja todella isoja pelihahmoon ja tämän apureihin verrattuna, joten taisteluista muodostuu kiihkeitä Olimarin johdattaessa pikkuisia pikminejä petojen kimppuun väistellen samalla itse pahimpia iskuja. Kuuleman mukaan itsensä Miyamoton pihamaalta kaapatuin tekstuurein sommiteltu maasto on taitavasti rakennettua pelialuetta eikä upean grafiikan voi sanoa haittaavan pelaamista.
Ohjauksen kanssa ei tule ongelmia, sillä Olimar seuraa uskollisesti kursoria, joka kohdistetaan vaikkapa niiden pikminien päälle, joita halutaan käskyttää. B-napilla puhalletaan pilliin ja pikminit asettuvat siisteihin riveihin johtajansa viereen. C-tikulla voi suunnata pikmin-joukon esimerkiksi vihollisen kimppuun tai raketin palasta kantamaan. X-napin painalluksesta pikminit jättävät Olimarin ja ryhmittyvät väriensä mukaan, jolloin mukaansa voi komentaa tietyn värisiä pikminejä. Kamerakulmia tulee käänneltyä vähän väliä ja Z-näppäin vaihtaakin näkymää ylhäältä sivuviistoon. L-liipaisin pyörittää kameraa Olimarin perässä ja R:llä tarkennetaan kuvaa tai katsellaan tapahtumia kauempaa. Opastusta tulee ruudulle etenkin alkuvaiheessa runsaasti, joten pelin makuun pääsee ohjekirjaa selailematta.
Vaikka peliin sisältyykin perinteisemmille strategiaväännöille ominaisia piirteitä, ei Pikmin vaadi sen kummempaa syventymistä. Kun vuorokausi on pelissä vartin mittainen, sopii se kiireiseenkin aikatauluun. Valikoiden selaaminen jää vähiin Pikminin ollessa itse asiassa erittäin vauhdikas peli. Päivän kääntyminen illan puolelle kuluttaa välillä hermoja kiireen yltyessä. Pikminien on aloitettava tehtävänsä alusta seuraavana aamuna mikäli se jää kesken. Varsinaisen seikkailun lisäksi haastemoodissa pyritään kasvattamaan apurilaumaa mahdollisimman monella pikminillä päivän aikana.
Kuten mikä tahansa hyvä peli, Pikmin loppuu lyhyeen. Muutamaksi illaksi riittää kuitenkin tutkittavaa eikä luontoa opi koskaan täysin ymmärtämään. Pikmin on pienimuotoinen, mutta valloittava kokemus ja monesti pelaajalla on pää vähintään yhtä pahasti pyörällä kuin kapteeni Olimarilla. Pelin ei voi sanoa sopivan paremmin lapsille kuin aikuisille tai toisinpäin, vaan sen parissa viihtyvät varmasti kaikki avoimin mielin peleihin suhtautuvat. Jos Super Smash Bros. Melee on erityistä herkkua moninpelaaville GameCuben omistajille, tuo Pikmin riemua yksinpelituokioihin.
