Tappelupelien genre on harvojen valittujen hallitsema, eikä uusilla tulokkailla ole siellä helppoa. Dead or Alive on yksi näistä valituista ja sarjan kolmas osa oli hitti Xboxin julkaisun yhteydessä. Nyt Tecmo on ottanut erilleen pelin naishahmot, luonut lomaparatiisikehyksen ja keksinyt käyttää rantalentopalloa pelin ideana. Peli on julkistuksestaan asti saanut osakseen erilaista kiinnostusta joka suunnalta. Monissa mielissä pelistä on toivottu Segan Virtua Tenniksen kaltaista, pelattavuudeltaan loistavaa urheilua. Toisaalta samalla on saanut pelätä, että Tecmon mielessä pyörii vain dollarit ja peli jää pelkäksi kuorrutukseksi kakun päälle.
Naisia, shoppailua ja... rantalentopalloa.
DoA3:n turnauksen jälkeen Zack meni kasinolle moninkertaistamaan voittamansa rahat ja osti voitoillaan oman paratiisisaaren keskeltä aavaa merta. Yksin saarella luulisi kuitenkin olevan kohtalaisen tylsää, joten Zack päätti kutsua kaikki turnauksen naisosallistujat saarelle DoA4 -turnaukseen. Perille saavuttuaan naiset havaitsivat ettei mitään turnausta olekaan, mutta aikaa oli senkin edestä. Pitäisi siis saada kaksi viikkoa kulumaan, mitä teet? Tytöillemme tämä ei tuntunut tuovan ongelmia, vaan aika saadaan kulumaan mukavasti rantalentopalloa pelaten ja auringossa maaten. Tällä pohjalla on varustettu Xtreme Beach Volleyball jonka ainoa heikkous ei ole laho kehys, vaan DoAXBV tarjoaa myös itse pelattavaa varsin niukasti. Varsinaisen tarinamoodin lisäksi on mahdollisuus vain yksittäisiin otteluihin, joita voi pelata yksin tai kaverin kanssa. Jostain ihmeen syystä pelissä ei ole laisinkaan neljän pelaajan tukea, vaan moninpeli rajoittuu kahden hengen peleihin. Alunperin olisi kuvitellut juuri rantalentopallon sopivan neljän hengen peliksi täydellisesti. Pelaaja joutuukin nyt tyytymään tekoälyn avustaman kaverin seuraan. Moninpeli kaverin kanssa on kyllä hauskaa puuhaa, muttei sekään parhaiden moninpelien rinnalle yllä.
Tarinamoodi on sekoitus lentopalloa, treffipeliä ja pelaajien keräilyhimojen täyttämistä, jota pääsee toteuttamaan kahdeksalla eri naishahmolla. Mukana ovat tietysti kaikki DoA3:sen tytöt sekä uusi tulokas sarjaan, amerikkalainen pörssihai Lisa. Lomailun peruskaava on seuraava: Lahjo itsellesi kaveri. Pelaa kaverin kanssa rantalentopalloa. Osta voittamillasi rahoilla uusia uimapukuja, lahjoja muille hahmoille tai kaikennäköistä keräilyroinaa. Ja pelaa lisää rantalentopalloa. Pelin itseääntoistavuus ja yksinkertaisuus tuntuvatkin olevan aivan omalla tasollaan, mutta joitain addiktiivista keräilyssä kuitenkin on. Jos tätä keräilyintoa ei löydä itsestään, on vaikea keksiä muuta syytä pelin pelaamiselle paria kertaa pidempään. Ellei sitten ole pehmopornon vankkumaton kannattaja. Tytöille on tarjolla satoja erilaisia toinen toistaan paljastavampia uimapukuja, ja kaikkien hankkimiseen jokaiselle hahmoille menee varmasti enemmän aikaa kuin arvostelijaparalla on käyttää.
Jos lentopallo ei nappaa, voi saarella vain makoilla eri paikoissa ja pyöritellä kameraa hahmon ympärillä. Alkuun ihan kiva idea, joka kiinnostaa kuitenkin vain hetken verran. Pelistä löytyy oheisharrastuksiksi yksi minipeli, jossa hypitään uima-altaalla kelluvilta laatoilta toisille tavoitteena ylittää allas kastumatta. Minipelin tarkoitusta pelissä on käsittämättömän vaikea ymmärtää, mutta ilmeisesti Tecmo suunnitteli pistävänsä niitä peliin enemmänkin. Pelin paras oheisosuus on ehdottomasti hotellilta löytyvä kasino, johon pääsee tuhlaamaan vaivalla ansaitut rahat hetkessä. Tarjolla on rulettia, pokeria, blackjackia ja kahdeksan erilaista hedelmäpeliä. Kasino on tyylikkäästi toteutettu ja selkeä plussa pelin köyhässä oheistarjonnassa.
Niin se palloilu
Itse rantalentopallo on viety yksinkertaisuuden äärirajoille. Pelaaja ohjastaa omaa hahmoansa tekoälyn hoitaessa kaverin toimintaa. Kontrollien opetteluun ei juuri aikaa kulu, kun toisella napilla pelaaja lyö pallon toiselle puolelle ja toisella syöttää. Erilaisia avaussyöttöjä on muutama erilaista ja vastustajan iskuja voi yrittää torjua verkolla. Kaiken perustana on ajoituksen osuminen kohdalleen. Paina nappia väärään aikaan ja hahmo lyö pallon verkkoon, kun oikea-aikaisesta iskusta on seurauksena kunnon murskalyönti. Kontrollien ainoa positiivinen puoli lienee se, että moninpeliä pelatessa kaveritkin pääsevät heti mukaan pelaamiseen.
Tekoälykaverin peliin vaikuttaa selkeästi mielentila eli huonotuulinen kaveri ei kovin hyvin pelaa. Tätä varten astuu treffipeli taas esille ja kaverille pitää ostella lahjoja säännöllisesti. Tietysti sekin auttaa, että tiimi marssii voitosta voittoon. Tarpeeksi monen peräkkäisen häviön jälkeen partneri vaihtaa nopeasti maisemaa, jolloin pitää taas etsiä uusia pelikumppaneita. Hyvällä tuulella ollessaan hahmot pelaavat hyvin, ja otteluista muodostuukin välillä melkoisia palloralleja joissa jokaisen pisteen eteen saa pelata ihan kunnolla. Varsinkin moninpelin puolella ottelut saattavat venyä pidemmiksi kuin alkuun uskoisi. Loppujen lopuksi peli toimii, mikä on ihan hyvä saavutus sekin.
Silmänruokaa?
Grafiikka on nättiä, joskaan se ei herätä mitään ihmeellisiä tunteita. Peli näyttääkin paljolti DoA3:lta, mikä tietysti vielä tänä päivänäkin riittää melko pitkälle. Hahmoissa lienee tapahtunut vähiten muutosta, kuten voi olettaa. Pelin eri kentät, joita ei kovin montaa ole, puolestaan näyttävät kaikki samoilta lukuunottamatta viidakkokenttää, mutta voiko tuosta moittiakaan kun yleensä rantalentopalloa pelataan rannalla ja hiekka on aina hiekkaa. Grafiikasta hehkuu mukavan lämmin tunnelma kotisohvalle asti muuten kovin hengettömässä ilmapiirissä. Saarella ei tapahdu näet mitään. Zackiakin näkee vain alku- ja loppuvideossa. Videoissa, jotka ovat DoA3:n tyyliin tyylikkään näköisiä, joskin joissain pätkissä on menty jopa taaksepäin laadullisesti. Alku- ja loppuvideota lukuunottamatta pelissä ei muita videoita olekaan, mikä oli lievä poikkeus. Tämä poislukien muutamat mainokset, pelivideot DoA-sarjan aiemmista osista sekä mainio Ninja Gaiden -traileri.
Äänipuolelta löytyy lisää mitäänsanomattomuuksia. Pääasiassa pelinaikaiset äänet koostuvat vain tyttöjen kiljunnasta, joka toisaalta onneksi on japaninkielistä. Toistavuudesta lienee turha edes mainita, mutta repliikkejä olisi saanut olla reilusti enemmän. Meren kohina ja vastaavat luonnnonäänet puolestaan noudattavat grafiikan kanssa ihan mukavaa fiiliksenluontilinjaa. Musiikkipuoli muodostuu paristakymmenestä pop-biisistä, mutta onneksi pelistä löytyy tuki omille soundtrackeille. Ibiza-levyt kannattaakin pistää soimaan taustalle, jolloin tunnelma ottaa taas harppauksen ylöspäin.
Hypensä arvoinen peli?
Dead or Alive Xtreme Beach Volleyball tarjoaa vähemmän kuin mitä moni toivoi. Se on periaatteessa hyvä paketti, josta puuttuu peli. Pelkkä rantalentopallo ei jaksa innostaa tässä yksinkertaisessa muodossaan yksinpelinä kovinkaan kauaa ja moninpelissä on unohdettu nelinpeli pois jolloin pelistä ei oikein ole illanistujaisiin kaveriporukan partypeliksi. Yksinkertaisten kontrollien ansiosta kaksinpeli on kuitenkin ihan mukavaa ja nopeaa hupia. Visuaalinen puoli pelistä on kunnossa ja sillähän tätä peliä on alusta asti myytykin. Pelissä on kuitenkin DoA:n faneille omaa puoleensavetävyyttä tarpeeksi ja jos kiinnostusta keräilyyn löytyy, riittää pelistä myös hupia omaksi hetkekseen.
