Muoti-ilmiö?
Toiseen maailmansotaan sijoittuvia pelejä, tv-sarjoja ja elokuvia on viime vuosina tehty taas enemmän kuin aikoihin. EA:n Medal of Honor, Eidoksen Commandos ja nyt LucasArtsin Secret Weapons Over Normandy ovat kaikki laadukkaita pelejä, jotka eri genreistään ja tekijöistään huolimatta omaavat saman laadullisen tason. Kyseessä onkin ilmeisesti muoti-ilmiö, jonka sisältö on kerrankin monille tärkeämpää kuin ilmiöllä nopeasti rahastaminen.
SWON istuttaa pelaajan nousevan amerikkalaisen eliittilentäjän paikalle, joka kutsutaan brittien kansainväliseen eliittilentäjien joukkoon, Battlehawksiin. Kansainvälisyys näkyy lähinnä lentäjämme ja brittiläisen toverinsa välisenä kilpailuasetelmana. Propagandatuotetta SWON:ista ei ole tehty, vaikkakin liittoutuneet perinteisesti esitetään hyvinä poikina. On se pahan ruumiillistumakin saatu peliin mukaan saksalaisten eliittilentäjien Nemesis-lentueen johtajan muodossa.
Battlehawks hoitaa vaikeimmat tehtävät ja sen mukaan saa lennettäväkseen parhaat koneet mitä liittoutuneilla on käytössä. Jostain syystä tehtävien vaikeus ei näy pelissä, vaan kampanja kulkee kuin juna eteenpäin. Pelattavaa riittää vuosien 1940 – 1944 välillä päättyen Normandian maihinnousuun 6. kesäkuuta. Tehtäviä kertyy 15, joista suurin osa sijoittuu Manner-Eurooppaan, mutta pikavisiittejä tehdään myös Tyynellämerellä, Afrikassa, Norjassa sekä Brittein saarilla. Mukana ovat niin Battle of Britain, Battle of Midway kuin Normandian maihinnousu, joskin kukin hyvin suppeasti. Suurin osa ajasta jahdataan natsien erikoisteknologiaa, kuten ensimmäisiä suihkukoneita, ydinaseita ja kantoraketteja. Paikoin pelaaja asetetaan myös ilmatorjuntatykin tai B-17 pommikoneen ampujan paikalle, mikä tuo hyvää vaihtelua muutoin tasaiseen pelaamiseen.
Tehtävät koostuvat kolmen tyyppisistä suoritusvaatimuksista, joista ensisijaiset täytyy suorittaa läpäistäkseen tehtävän ja toissijaisista saa jotain mukavia bonuksia tehtävän jälkeen. Bonusmaalit puolestaan ovat pelaajalle tuntemattomia ensimmäisellä pelikerralla, mutta kerran tehtävän läpäistyään nämä saa tietoonsa ja sen jälkeen niiden suorittaminen on helppoa. Suurin osa bonusmaaleista tulee muutenkin tehtyä jo ensimmäisellä pelikerralla jos vain kuuntelee radioliikennettä ja ei lennä suoraan ensisijaisista vaatimuksista toiseen. Kun bonusmaalitkin on suoritettu, ei kampanjalla ole enää mitään tarjottavaa pelaajalle, eikä tähän mene kovinkaan kauaa. Liven omaaville on onneksi tarjolla ladattavaksi muutamia lisätehtäviä, kuten myös lisäkoneita ja maalipintoja. Moninpeli onnistuu vain 2 pelaajan voimin perusräiskintänä sekä kilpailuhenkisissä tehtävissä. Pelaamiseen SWON ei tue Liveä, mikä kummastuttaa ainakin allekirjoittanutta. Tämän tyyppisen pelin luulisi erityisesti sopivan nettipelaamiseen. Instant action olisi muutenkin kaivannut lisää pelimuotoja, perusräiskintänä sitä tuskin jaksaa kovinkaan kauaa.
Mersuja ilmassa
Lennettäviä koneita löytyy yhteensä 25, joista osa tosin on käytössä vain Instant Action pelimuodossa. Tarjolla ovat kaikki perinteisimmät ja kuuluisimmat koneet kuten brittien Hurricane ja Spitfire, saksalaisten Messerschmitt BF-109 ja Focke Wulf FW-190, amerikkalaisten P-38 "Lightning" ja P-51 "Mustang", venäläisten IL-2 "Sturmovik" sekä japanilaisten Mitsubishi Zero. Harmittavasti pelissäkin esiintyvää B-17 pommikonetta ei pääse itse lentämään. Erikoisuutta peliin tuovat prototyyppiasteen koneet sekä sodan aikana uutta teknologiaa edustaneet suihkumoottorikoneet kuten Messerschmitt Me-262 sekä rakettikone Messerschmitt Me-163. Osa prototyyppikoneista tosin vaikuttaa suunnittelupöydällä siltä, etteivät ne oikeasti lentäisi metriäkään. Pelikokemusta ne eivät kuitenkaan onnistu pilaamaan, sillä epärealistisen oloisia prototyyppikoneita on häviävän pieni määrä. Koneisiin tarjotaan pelin edetessä erilaisia päivityksiä, jotka parantavat suorituskykyä, panssaria, lennettävyyttä tai koneeseen saatavien ammusten määrää. Polttoainetta ei pelissä määritetä ollenkaan, mikä tekee mm. Me-163:sta paremman koneen kuin oikeasti. Normaalisti sen polttoaine loppui jo pienen pyrähdyksen jälkeen.
Myös aseistuksen puolella on esillä modernimpaa teknologiaa kuten ensimmäisiä kameralla ohjattavia raketteja. Perusaseistus on kuitenkin pääroolissa. Jokaiseen koneeseen saa 2 asetta, joista konekiväärit ovat aina pääaseena ja rinnalle voi valita pommeja, torpedoita, raketteja tai raskaampia konekivääreitä. Aseissa noudatetaan peruslakeja, eli isoja pommeja saa siipiin vähän ja pienempiä enemmän. Pelaaja saa tehdä valinnan itse, joskin peli tarjoaa valmiita suosituksiaan. Pommittaminen on tehty sopivan realistisesti. Aina kun pelaajalla on pommeja koneessa, maassa näkyy oma tähtäinristikko, jonka koko riippuu pelaajan korkeudesta ja koneen asennosta. Syöksypommitukset tosin onnistuvat helposti, ja muutenkin pommittaminen on loppujen lopuksi turhan helppoa käsittämättömän heikkotehoisen ilmatorjunnan takia. Edes 80mm ilmatorjuntatykeistä ei ole vastusta vaikka pelaaja lentäisi suoraan niitä kohti.
Pelin yleisestä arcademaisuudesta johtuen realismifanien ei kannata hakea peliltä hienoja erityyppisiä lentomalleja, vaan jokainen kone käyttäytyy enemmän tai vähemmän samalla tavalla. Konsoliräiskinnäksi peli on helppo oppia ja ohjaimen napit riittävät mainiosti kontrollien hallitsemiseen, mutta toisaalta yksinkertaistaminen vie ilon uusien koneiden lentämiseltä. Kontrollit ovat perusasetuksillaankin hyvin suunnitellut. Vasemmasta tatista ohjataan konetta ja oikeasta säädetään moottorin tehoja. Kavereille voi antaa ohjeita ristiohjaimella, joskin mahdollisia käskyjä on vain 3. Kaverin voi ohjeistaa hyökkäämään pelaajan kohteeseen, avaamaan tulen kaikkea vihollistoimintaa kohtaan tai puolustamaan pelaajaa. Yksinkertaista, mutta helppo oppia. Kavereiden tarpeellisuudesta tosin voi olla montaa mieltä, useimmiten niitä ei edes huomaa taistelujen lomassa, jonka takia pelaaja saa itse tehdä suurimman osan työstä.
Pelissä on myös mukana trendinapiksikin jo kutsuttava ajan hidastaminen, joka toimii käytännössä samalla tavalla kuin kaikissa muissakin peleissä joissa se on, paitsi että SWON:issa sitä voi käyttää vaikka koko tehtävän alusta loppuun. Tämä helpottaa jo valmiiksi helppoa urakkaa entisestään, eikä sitä peli-ilon takia tullut käytettyä kuin kokeilumielessä. Toisissa peleissä hidastus on hyvä lisä ja toisissa ei, SWON kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan.
Kamera roikkuu vakiona pelaajan takana ja toimii ihan hyvin. Tämän lisäksi pelaaja saa käyttöön myös ns. pommikameran, jota käytettäessä kuvakulma asettuu hieman koneen yläpuolelle. Pommikamera helpottaa pommikuvion näkemistä kohteessa, vaikka pelaaja olisikin korkealla. Kameran voi myös lukita vasemmalla liipaisimella kohteeseensa, joskaan ominaisuudesta ei ole paljon apua.
Karuselli
Vihollinen luottaa määrään eikä älykkyyteen. Tekoälyn heikkous tulee ilmi parhaiten ilmataisteluissa, joissa pelaajaa vastaan saa asettaa lukumäärältään noin 5-kertaisen vihollismäärän, ennen kuin vastusta saadaan aikaiseksi. Maajoukot ovat lähinnä seisovia maalitauluja jopa heikoimmilla koneilla lentävälle pelaajalle, eikä kiivaan sodan tuntua synny missään vaiheessa. Ilmataistelut menevät usein pyörimiseksi, jonka jälkeen pelaaja pääsee viholliskoneen perään ja pudottaa sen helposti taivaalta. Koneet, niin vihollisen kuin pelaajankin, eivät kestä kovaa kuritusta vaan perässä roikkuvat viholliset pitää karistaa pois nopeasti. Toisinaan oli pakko jopa luopua edellä loistavasti tulilinjalla olevan koneen jahtaamisesta kun takaa-ajaja meinasi viedä hengen. Kuitenkin jonkin verran enemmän osumaa pelaaja voi ottaa kuin tekoälyn koneet, eikä törmäämisestä ilmassa ole käytännössä minkäänlaista vaikutusta. Myös mm. puiden läpi voi lentää, joskin törmäys maahan tai rakennukseen sentään vie hengen. Pelialueet ovat muutenkin yksinkertaisen oloisia, pois lukien virkistävän erilainen Norja, jossa vuonojen keskellä lentämisessä on mainiota vauhdin tuntua.
Grafiikka pelissä on nättiä ja ajan henkeen sopien karua. Visuaalisesti peli täyttääkin odotukset mainiosti, etenkin koneet ovat mallinnettu hienosti. Luodinreikiä ei sentään synny runkoon, mutta räjähdykset sekä koneiden tuhoutumiset ovat melko hienosti toteutettuja. Sen sijaan maan tasossa olevat kohteet ovat melko laatikkomaisia, mutta ajavat asiansa ja mm. kylät ovat toteutettu ihan kohtalaisesti. Grafiikka on nopeaa, enkä havainnut hidastumista missään vaiheessa. Myös latausajat on saatu pysymään alhaisina. Välivideot on toteutettu lähinnä kuvakollaaseina sekä pelimoottorilla tehdyillä pätkillä ja sopivat sulavasti kokonaisuuteen.
Äänipuolella koneiden moottorit kuulostavat aidoilta, ja niissä on myös eroja. Isompien koneiden jylinä on mielekästä kuunneltavaa. Dialogi sen sijaan on yksinkertaista ja näyttelijäntyö melko tunteetonta. Kokonaisuutena ääninäyttely kuitenkin sopii peliin eikä aiheuta suurempia negatiivisia tunteita. Onneksi sentään dialogeihin ei ole alettu kirjoittaa mitään saippuaoopperan aineksia. Musiikkipuolelle on sävelletty pino klassista musiikkia, joka sopii teemaan huomaamattoman loistavasti. Valitettavan harvoin siihen tulee kiinnitettyä huomiota, mutta musiikki kuitenkin elävöittää ja tahdittaa toimintaa hienosti.
Unohdettu genre?
Secret Weapons Over Normandy on harvinaislaatuinen peli Xboxilla. Samaan genreen kuuluvia pelejä on nähty tähän saakka vain kourallinen, joista Star Wars: Jedi Starfighter oli yksinkertaista avaruusräimettä ja Deadly Skies ei jaksanut kiinnostaa kehnon pelattavuutensa takia. Ehkä juuri siksi SWON tuntuukin niin raikkaalta ja on sääli kun se loppuu niin nopeasti kesken. Pelin lyhytkestoisuuteen ei löydy apua suppeista moninpelimuodoistakaan, jotka tuovat vain hieman lisää elinaikaa pelille. Peli olisi todella kaivannut Live-tukea. Viimeinen videopätkä yhdistettynä pelin aikaiseen loppumisajankohtaan lupaileekin ehkä jatko-osaa samasta aiheesta?
Simulaattorifanien on vieläkin parasta pysytellä PC-puolella, realisminnälkää tällä pelillä ei tyydytetä. Muuten peli on kuitenkin laadukasta konsoliräiskintää maustettuna hienoilla koneilla ja alusta loppuun kasassa kestävällä tarinalla.
