Fire in the hole!
Jos pitäisi mainita PC:n paras nettiräiskintä, mieleen tulee auttamatta Counter-Strike. Peliä päivitettiin ahkeraan tahtiin ja se alkoi kiriä puheita kaupallisesta versiosta konsoleilla. Alun perin Counter-Striken ensimmäinen kaupallinen versio piti nähdä Dreamcastilla, jonka idea sittemmin kuoli hiljaisuudessaan. Muutama vuosi myöhemmin tuli tieto Xboxin Counter-Strikesta.
Counter-Strikesta luvattiin paljon, mutta totuus piti korttejaan loppuun asti. Karvas pettymys odottaa pelaajia, jotka hankkivat pelin yksinpeliä varten, sillä yksinpeli osio on olematon. Se käy pikemminkin moninpeli-kamppailun harjoituksesta, kuin yksinpelistä. Yksinpelillä ei ole mitään selkeätä päämäärää tai erityistä tavoitetta, eikä pelaajaa palkita suoriutumisesta mitenkään. Siispä onkin suotavaa, ellei pakollista, omistaa Live edes ajatellakseen pelin hankkimista Xboxille.
Rahastusta?
Onkin varsin vaikea puoltaa peliä, joka maksaa uuden pelin verran, mutta on PC:llä ilmainen. Karttoja on yhteensä 20 joista kaksi on ladattava Livestä. Kuten Wolfensteinissakin tehtiin, kartat eivät ole itsessään ladattavia, vaan Livestä täytyy ladata niin sanottu avain, joka avaa pelissä jo olevan kartan. Tämä ei varsinaisesti ole huono asia, mutta olisi toivonut kehittäjiltä enemmän panostusta karttojen määrässä. Näistä 20 kartasta seitsemän ovat Xbox-yksinoikeuksia, muutama Condition Zerosta ja loput noukittu PC:n Counter-Strikesta. Vaikka karttoja onkin kiitettävästi, olisi suurempaa määrää toivonut, etenkin kun peli keskittyy 100% Live-pelaamiseen.
Ulkoasullisesti Counter-Strike on sangen erikoinen. Graafisesti peliä ei ole suuremmin päivitetty PC:n versiosta ja se näkyy, mutta silti se ei ole ruma. Paatuneimmat grafiikan perään vetistelijät voivat olla eri mieltä, mutta allekirjoittaneen silmät eivät moiseen haksahtaneet. Jonkinlaista päivitystä visuaaliseen antiin olisi tietenkin kaivattu, mutta tällaisenaankin Counter-Strike on ihan kelvollista katseltavaa.
Täysosuma
Laimeasta ulkoasusta huolimatta Counter-Strike on äärettömän addiktiivinen Live-kokemus. Se tarjoaa jotain, mitä muut pelit eivät ole pystyneet. Tiimipohjainen deathmatch ja lipun kaappaus ja vastaavat kopiot ovat koettu, nähty ja tehty. Pelaaminen tapahtuu eliminaatio-periaatteella, eli kun kuolet, pääset pelaamaan uudestaan vasta seuraavalla kierroksella. Tämä jos mikä pistää mietityttämään strategioita uudestaan, sillä ketään tuskin kiinnostaa viettää lähes koko kierrosta vaihtopenkillä sivustakatsojan roolissa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Counter-Strike tarjoaa pommin purkamista ja panttivankien vapauttamista. Yksinäiset sielut menestyvät yhtä hyvin kuin kanan lento, sillä ilman kunnon tiimityöskentelyä pelaamisesta ei tule juuri mitään, jos vastapuoli pelaa saumattomasti yhteen. Yksinkertaiselta kuulostaa ja sitä se onkin, mutta se mikä tekee asiasta hankalan, ovat vastustajat. Jo yksi erinomainen pelaaja voi muuttaa joukkueen tappiokierteen voittoputkeksi. Putkeen menneen pelisession pysäyttääkin useimmiten väsymys yön pikkutunneilla.
Live-puoli on tehty varsin mallikkaasti tekniset rajoitukset huomioon ottaen. Klaanilaiset haikailevat nimimerkin vaihdon perään, joka nähtiin Wolfensteinissa, kuuluttaakseen muille klaaneille itsestään. Yksinpelaajat eivät tästä kostu ja heidän kannalta asia onkin mutkattomampi. Hakuehtoja servereille löytyy todella laajasti. Voi valita näyttääkö pelit jotka ovat ylläpidettyjä, kirjataanko pelien tulokset Liven tilastoihin ja sitä rataa. Pelaajien ylläpitämiä servereitä löytyy lähestulkoon ympäri vuorokauden, joissa viive on ihanteellisen alhainen. Maksimissaan yhdessä pelissä voi olla 16 pelaajaa, joka on kenttien koot huomioon ottaen sopiva määrä. Suurempia pelaajamääriä olisi tietenkin toivonut, mutta silloin suurin osa kentistä olisi ylikansoitettuja.
Ongelma selvitetty
Huijareita pelistä ei toistaiseksi ole löytynyt, kämppereitä lukuun ottamatta. Eritoten purnaa ja porua pelaajien kesken herättää pelaajat, jotka eivät osaa käyttäytyä tai pelaajat jotka eivät puhu kieltä jota kaikki ymmärtäisi. Kämppereiksi kutsutut pelaajat nyhjöttävät tietyssä paikassa, joka on mahdollisimman hämärä ja näkyvyyden ulkopuolella. Tällaista pystyy harrastamaan se joukkue, jonka vastustajat hyökkäävät aggressiivisesti. Ärsyttävin tapa hävitä kierros, onkin juuri tulla kämpperin tappamaksi.
Aseita on jokseenkin kehnon puoleisesti. Takakannessakin hehkutettu 22 asetta kuulostaa lupaavalta, mutta tosiasiassa tämä kattaa kaikki ostettavat esineet – panssarit, kranaatit ja pomminpurkamistarvikkeet. Aseet ovat lähestulkoon samat puolesta riippumatta, paitsi halvin konekivääri, yhtä pistoolia ja muutamaa kivääriä. Esimerkiksi Vastaterroristien FA-MAS ja M4 ovat Terroristeilla AK-47 ja Kalashnikov. Käsittämättömästä syystä, aseiden nimet eivät ole oikeita, toisin kuin PC:n Counter-Strikessa. Muun muassa Desert Eaglen nimi on muutettu Night Hawkiksi. Eroja aseista löytyy varsin mukavasti, rekyyli on mallinnettu aseesta riippumatta vasemmalla kädellä. Pitkiä sarjoja seiniin ampumalla ei pitkälle pötkitä, sillä mitä pidempi sarja, sitä heikompi tarkkuus. Jokaisella aseella pystyy toki voittamaan, mutta eniten merkitsee alue, jonne sillä ampuu. Mistään realismin huipentumasta ei puhuta, sillä juostessa osuu vähintäänkin yhtä hyvin kuin paikaltaan kyykyssä.
Pelaajien aliarviointia
Pelistä löytyy valitettavasti omituisia ja jokseenkin surrealistisia ongelmia ja bugeja. Yhdessä kentässä pääsee katosta läpi, muttei takaisin alas. Yhdessä kentässä pommin pystyy laittamaan siten, ettei sitä enää voi purkaa mitenkään. Useimmissa kentissä pystyy ampumaan seinien ja ovien läpi, tämä ongelma on varsin ikävä Miami kentässä, kun luodit viuhuvat seinien läpi tappaen panttivangin jos toisen. Half-Lifen erikoinen fysiikkamoottori paistaa läpi, sillä jos seinässä on esimerkiksi valonkatkaisija, pystyy sen päälle hyppäämään ja seisomaan. Ärsyttävyyden huipentuma on kuitenkin valokranaatit. Vaikka kuinka yrittäisit kääntää pään pois niistä päin, aina tulet sokaistuksi. Valokranaatteja kannattaakin viskellä vain kulmien taakse. Toisen kärhämän aiheuttavat normaalit kranaatit, jotka ilmeisesti arvuuttelevat vahingon määrän D&D-säännöillä. Toisinaan siihen kuolee välittömästi täysillä energioilla ja suojilla, välillä se vie vain murto-osan energioista ja suojista, riippumatta miten lähellä sitä on.
Live-viihteeksi Counter-Strike on Xboxin kärkikastia, mutta yksinpelitarkoituksessa sillä voi heittää vesilintua. Pelitilastojen pisteytystäkään ei lasketa tavalla, jonka ihminen voisi käsittää. Esimerkiksi kärkipelaajia voi hallita henkilö, joka on kuollut kaksi kertaa useammin kuin on tappanut ja hävinnyt useamman erän kuin on voittanut. Aseiden erot ovat liian olemattomat, mutta silti oma suosikkiase erottuu muista tottumuksien johdosta. Sangen hieno äänimaailma ei voisi olla parempi, sillä pelaaja pystyy kuulemaan muiden askelien äänet ja DD5.1:n omistajat pääsevät hahmottamaan suunnan. Pelistä ei löydy ymmärrettävästä syystä valikkojen lisäksi musiikkeja, mutta peli tukee omien kappaleiden soittamista. Hyödyllisyys on lähinnä makuasia ja eritoten allekirjoittanut piti ominaisuudesta. Koska Livessä Counter-Strike on huomattavasti parempi kuin yksin, on pelille annettava sen mukainen tuloskin.
Moninpelinä
Yksinpelinä
