Autoilun huumaa
Autoja, autoja ja vielä kerran autoja! Suomalainen mies ei autourheilua
kaihda edes videopeleissä. Brittiläinen pelitalo Codemasters onkin
tullut monelle suomalaiselle tutuksi monista autopeleistään, joista
tunnetuimmat lienevät Toca ja Colin McRae Rally -sarjat. Xboxin ensimmäinen
Toca-sarjan edustaja, Toca Race Driver, väritti autopelien harmaata massaa
juonen mukana etenevällä uramoodillaan, mutta muuten peli ei oikein
kyennyt erottumaan massasta edes myöhemmin julkaistun Live-version turvin.
Autopelien kovatasoinen ja laaja tarjonta on herättänyt Codemastersinkin
kilpailemaan tosissaan. Uunituore Toca Race Driver 2 ei tavoittele vähempää
kuin autopelien ykkössijaa. Tarjonnan niukkuudesta peliä ei ainakaan
voi syyttää, sillä Codemasters on varustanut pelinsä 15
autoluokalla ja puolensadalla radalla, joita on yli 30:stä eri kohteesta
ympäri maailman. Mukana on esimerkiksi F1-kisoja seuranneille tutut Hockenheim,
A1-Ring sekä Nürburgring ja muista luokista tunnetut Laguna Seca,
Road America sekä Surfer's Paradise. Muutamia mielikuvitusratojakin on
mukaan ympätty.
Lisensoituja autoja ei ole aivan yhtä vakuuttava määrä
kuin ratoja, mutta silti aivan riittävät 35 kappaletta. Pelin 15 autoluokkaa
tarjoavat menopelejä aina formuloista ralliin, rekkakisoihin, jäärata-ajoon,
GT-autoihin kuin myös Saksan DTM:ään ja Australian V8 Supercars
-luokkaankin. Autojen väritystä ja sponsoreita voi vaihdella käytettävän
tallin mukaan, joten radalla on ihan riittävästi vaihtelua autojen
ulkonäössä, vaikka peräti 21 kilpuria kiitäisi pikinauhaa
pitkin samanaikaisesti.
Simulaattorien simulaattori?
Toca Race Driver 2:n realistisuudesta Codemasters on jaksanut puhua monien
mainoslauseiden kautta. Peliä on esimerkiksi hehkutettu aloittelijoille
sopimattomaksi. Todellisuudessa peli on kuitenkin tasapainotettu melko hyvin
simulaatiomaisten ominaisuuksien ja Xboxin padilla sujuvan ohjattavuuden välille.
Realistisuuden puolesta puhuu muun muassa se, että jarrujen lukkiutumista
on yritettävä välttää, eikä mutkista voi tulla
ulos hanat auki, ellei halua tehdä lähempää tuttavuutta
ratojen turva-alueisiin. Pelissä piilevät ajonvakauttimet puolestaan
huomaa siitä, että auto ei edes kiihdytystilanteessa lähde kovinkaan
helposti vispaamaan puolelta toiselle, vaikka tattia miten vemputtaisi.
Pelin laaja autoluokkavalikoima on tuonut mukanaan omat ongelmansa. Pelissä
käytetty fysiikkamoottori toimii uskottavasti vain muutamien, sponsoreineen
kaikkineen virallisesti lisensoitujen luokkien kohdalla. Näihin hyviin
luokkiin kuuluvat esimerkiksi DTM ja V8 Supercars. Enemmän tai vähemmän
vakavia ongelmia tulee, kun siirrytään normaalista rata-autoilusta
poikkeaviin luokkiin, kuten formuloihin tai rekkakisoihin. Pelaajan pahin painajainen
kurvaa kuitenkin ojan kautta eteen. Codemasters olisi saanut jättää
rallin pelistä kokonaan pois, sillä se yksinkertaisesti ei toimi.
Kontrollit ovat kauheat, eikä mitättömän lyhyissä radoissakaan
ole oikein hohtoa.
Xboxin ohjaimen ominaisuuksia olisi voitu hyödyntää tehokkaammin
kuin Toca Race Driver 2:ssa on tehty. Ohjaus ainakin renkaiden liikkeiden mukaan
näyttää jokseenkin kulmikkaalta, eikä ralli ole ainoa luokka,
jossa koko kontrollimallin herkkyys pistää sapen kiehumaan. Lisäksi
varsinkin pompuissa oudon kevyiltä näyttäviin autoihin ei saa
yhtä hyvää näppituntumaa kuin esimerkiksi Project Gotham
Racing 2:ssa, koska tärinäefektit ovat lähes olemattomat. Tärinällä
olisi hyvä viestittää pelaajalle informaatiota renkaiden pidosta
ynnä muusta sellaisesta, mutta kun ei niin ei.
Alkuperäisen Toca Race Driverin vahinkomallinnus oli aikanaan yksi pelin
kehutuimmista ominaisuuksista, eikä vaurioita ole hylätty jatko-osassakaan.
Valitettavasti vain vauriot eivät enää näytä yhtä
musertavilta, eikä niillä ole niin suurta vaikutusta auton käyttäytymiseenkään.
Aivan holtittomasti ei kuitenkaan kannata ajaa, sillä vaikka auton ohjattavuudessa
vahingot eivät tunnu, auton teho kyllä laskee selvästi. Kovimmista
kolareista kisa voi jopa keskeytyä kertalaakista, mutta tätä
tuskin tapahtuu tahattomasti.
Uraa rakentamaan
Toca Race Driver 2 jatkaa uskollisesti edeltäjänsä viitoittamalla
tiellä, ja uratilaa kuljettaa eteenpäin tälläkin kertaa
kevyt taustajuoni. Suurin ero aikaisempaan on se, että nyt pelaaja itse
on päähenkilö, eikä astu keksityn hahmon ajohaalareihin.
Juoni on autopeleissä vielä sen verran harvinainen ominaisuus, että
se on jonkinlaiseksi plussaksi laskettava, vaikka tässä tapauksessa
tarina ei ole kovinkaan kummoinen. Pelaaja aloittaa pienistä luokista tavoitteenaan
tähtiin nouseminen. Matkan varrella vastaan tulee yksi jos toinenkin kilpaileva
lupaus, jotka pitäisi päihittää mikäli mielii korkeampiin
sarjoihin. Juonta kannattelevat videot ovat myös hutaistun oloisia, sillä
niissä esiintyvät hahmot ovat paikoin jopa typerästi animoituja.
Onneksi ääninäyttely sentään toimii.
Uramoodissa on yhteensä yli 30 eri mestaruussarjaa, joiden välillä
hypitään hyvinkin taajaan. Yksi sarja koostuu muutamasta kilpailusta,
joissa ennalta määrätyt tavoitteet täyttämällä
pääsee seuraavaan sarjaan. Vaikka toisinaan pelaaja voikin valita
ajettavan sarjan parista vaihtoehdosta, ura etenee muuten suoraviivaisesti sarjasta
sarjaan. Esimerkiksi DTM:ään ei voi yksistään keskittyä,
vaikka mieli tekisi. Sarjojen jatkuva vaihtelu johtaakin siihen, että mihinkään
sarjaan ei ehdi paneutua kunnolla. Toisaalta hyvänä puolena tässä
on se, että sarjoihin ei myöskään ehdi kyllästyä.
Kilpailu-ura Toca Race Driver 2:ssa jää varsin pintapuoliseksi. Jos
sarjojen vaihtelun vielä sietää, todellista harmia onnistuu tuottamaan
aika-ajojen ja autojen virittelymahdollisuuksien puute. Yksittäisissä
kisoissa aika-ajoja pääsee kuitenkin ajamaan. Autojakin voi säätää
aina jousituksesta maavoimaan, renkaisiin ja polttoainekuormaan. Aika-ajojen
puute etenkin syö miestä, kun joutuu starttaamaan ennalta määrätystä
ruudusta, vaikka käytännössä yltäisikin eturivin paikoille.
Ärsyttävintä tämä on silloin, kun voitettava kilpakumppani
lähtee paalulta, ja itse aloittaa taistelunsa 10. ruudun huonommalta puolelta.
Peräpäästä lähdettäessä kiirettä pitää
kuin Räikkösellä konsanaan, sillä ohituspaikkoja ei ole
varaa hukata vain muutamaan kierrokseen rajoittuneissa kisoissa.
Toca Race Driver 2:ssa tekoäly on onnistunut erittäin hyvin. Toisin
kuin Project Gotham Racing 2:ssa, tekoäly pystyy haastamaan pelaajan ilman
takapuskurin kolkuttelua jarrutuksissa. Tekoäly ajaa myös inhimillisesti,
sillä virheitä sattuu aina silloin tällöin. Joskus tekoälykuskit
kisaavat keskenäänkin niin tiukasti, että se johtaa lopulta suuremman
luokan kolareihin. Tekoälyn ohjelmoijille lähtevät kiitokset
kuorruttaa vielä se tosiseikka, että kuminauhamaisuudesta ei ole tietoakaan,
joten kierroksella jäänyt vastustaja ei viimeisellä kierroksella
kiri koko porukkaa kiinni.
Kaveriporukalla kaksin verroin hauskempaa
Toca Race Driver 2 on ehdottomasti parhaimmillaan moninpelinä. Valitettavasti
verkotta eläville ei tarjoilla muuta kuin kuivahko kahden pelaajan split-screen-tila,
mutta System Linkin tai Xbox Liven omistajat pääsevät nauttimaan
mehukkaasta 12:sta ihmispelaajan välisestä kilpailusta, johon saa
kaiken kukkuraksi vielä tekoälyautoja mukaan. Eri autot ovat sen verran
hyvin tasapainotettuja, että vakiokalustollakin pärjää,
jos uramoodissa ei jaksa kaikkia autoja avata.
Moninpeli Xbox Livessä on toteutettu teknisesti ihan kivasti, eikä
ainakaan kotimaisissa peleissä häiritsevää viivettä
esiinny. Joskus autot saattavat hieman hyppiä radalla, mutta omaan ajoon
se ei useinkaan vaikuta. Eniten Livessä häiritsee tietyillä radoilla
onnistuva shikaanien törkeä oikominen, mikä ei rehelliselle pelaajalle
tee kunniaa. Tästäkin ongelmasta tosin pääsee eroon, jos
valitsee peliseuransa huolella.
Tekniikka pelaa
Graafisesti Toca Race Driver 2 on onnistunut peli. Se rullaa järkkymättömästi
50 ruutua sekunnissa, vaikka ruudulla pyörisi samanaikaisesti kymmeniä
autoja. Ainoastaan uusinnoissa esiintyy lievää nykimistä, ja
split-screen-tilassa ruudunpäivitys on lukittu puolet alhaisemmalle tasolle.
Visuaalisesti pelin parasta antia ovat yksityiskohtaiset autot ja hyvin toimiva
varjostus. Autot heijastavat ympäristöään ja auringonvaloa
realistisesti, ja niiden pinnalle piirtyy aidonnäköisesti varjoja
ympärillä olevista objekteista. Lisäksi autot tietysti jättävät
oman varjonsa tiehen.
Rataympäristöt ovat jonkin verran autoja yksinkertaisempia, mutta
pienien yksityiskohtien puute ei hirvittävästi kokonaisuutta pahenna.
Sopivan vauhdikkaasti kulkevien autojen ratissa ei ehdi maisemia syynäämään.
Piirtoetäisyyskin pysyy jatkuvasti hyvänä, eivätkä
rataobjektit hypi silmille.
Autojen äänet ovat oikeista esikuvistaan äänitettyjä,
ja ne kuulostavat monikanavaisella äänentoistolaitteistolla hyviltä.
Hienona yksityiskohtana autojen ääni muuttuu selvästi niiden
kerätessä vaurioita. Muutamien autojen äänitehosteet ovat
keskimääräistä heikompia, mutta ne kuuluvat muutenkin pelin
valitettavaan roskaosioon, eikä niitä täten tule juurikaan käytettyä.
Musiikkia pelistä löytyy vain valikoista, joihin rauhalliset elektroniset
kappaleet sopivatkin ihan hyvin. Mikäli kisoissa haluaa kuunnella muutakin
kuin moottorien ulinaa, renkaiden valitusta ja tallipäällikkö
Scottyn hehkutusta, pitää Xboxin kiintolevyltä kaivaa omat soittolistat
käyttöön.
Ehkä sittenkin
Toca Race Driver 2 on kunnianhimoinen projekti, joka ei aivan kykene nousemaan
lupauksiensa tasolle. Codemastersin olisi ehkä sittenkin kannattanut keskittyä
pienempään määrään autoluokkia ja kasvattaa jäljelle
jäävien luokkien sisältöä uusilla autoilla sekä
radoilla. Myös Xboxin ohjaimen ominaisuuksiin olisi voitu paneutua hartaammin.
Nykyisellään peli on hyvää autoiluviihdettä, joka tarjoaa
hupia pitkäksi aikaa varsinkin Xbox Livessä, mutta muutamat surkeasti
toteutetut luokat kuraavat potentiaalisen paketin kylkeä turhaan.
