Halo 3 vie tuon kuusi vuotta sitten alkunsa saaneen trilogian päätökseensä ja tarjoilee siinä sivussa lisää huippusuosittua verkkopeliä.
Pelisarjan kehittänyt Bungie on luvannut, että kaikki kahden ensimmäisen osan herättämät kysymykset saavat vastauksen kolmannessa osassa. Ja jos totta puhutaan, jo siinä on monille faneille riittävästi syytä 60 euron investointiin.
Kerran vielä, ja tunteella
Halo 3 jatkaa siitä mihin toinen osa tarinan jättää. Master Chief on yksin palaamassa Truth-profeetan perässä maahan, tekoäly Cortanan jäätyä Gravemindin vangiksi. Master Chiefin tehtävänä onkin paitsi estää koko ihmiskunnan varma tuho, myös pelastaa hyvä ystävä suuren uhan lonkeroista.
Peli ei paljon lämmittele tarinan aloituksen kanssa, vaan pelaaja putoaa keskelle roihuavaa taistelua. Bungien näkökulma on selvä: aikaisempia tapahtumia ei selitellä, vaan tällä kertaa luotetaan siihen, että pelaaja tietää missä mennään. Ensimmäistä kertaa Haloon koskeville kolmososan kampanja voikin tästä syystä jäädä hämäräksi, jopa suoranaiseksi pettymykseksi. Halo 3:n kohdalla on lisäksi hyvä muistuttaa, että jos sarja ei ole aiemmin sytyttänyt, ei kolmososa riko tuttua kaavaa. Tarjolla on nimittäin pohjimmiltaan sitä samaa muukalaisjahtia kuin kahdessa edellisessäkin osassa, mutta moninkertaisesti hienommalla kuorrutuksella.
Toki muutoksiakin on tapahtunut. Päällimmäisenä erona tarinankerronta on aikaisempaa elokuvamaisempaa, ja juonta kuljetetaan ahkerasti eteenpäin myös kenttien välisten videopätkien ulkopuolella. Helpommilla vaikeustasoilla alle kymmenessä tunnissa ohi kiitävä tarina on intensiivinen paketti, jossa ei pidetä paljoa hengitystaukoja. Mikä tärkeintä, juoni pysyy lujasti kasassa koko pelin keston ajan.
Maailman pelastamista helpottamaan asepajoilta on kaivettu uutta tykkiä kakkososaa runsaammin. Kaikki vanhat tutut ovat toki mukana, mutta tällä kertaa Brute-sotilaiden aseistus on aikaisempaa keskeisemmässä roolissa. Kranaattivalikoimaan on myös ilmestynyt pari uutta vaihtoehtoa, mutta nyt mukaansa saa vain kaksi kappaletta kutakin mallia. Täysin uutena juttuna pelisarjaan tulevat X-napin takaa käytettävät vekottimet, kuten trailereissakin nähtävä kuplasuoja. Suurta mullistusta lisukkeilla ei saada aikaiseksi, mutta ne lisäävät kieltämättä hauskoja ratkaisukeinoja taisteluihin.
Ajoneuvojen puolelta löytyy niin ikään uutukaisia, mutta mielenkiintoisinta on valtavien Scarabien näkyminen taistelukentillä. Kun pelaaja vielä voi tuhota kaiken liikkuvan, myös Covenantin maihinnousualukset, peli saa reilun annoksen aitouden tunnetta ja sitä kuuluisaa Hollywood-tunnelmaa. Parasta Halo 3:n taisteluissa on kuitenkin joukkojen lukumäärä, sillä parhaimmillaan kentällä tapahtuu enemmän kuin aikaisemmissa osissa yhteensä.
Kuorrutus kunnossa
Toiminta tykitetään ruudulle jouhevasti ilman ruudunpäivitysongelmia, vaikka ulkoasu on kokenut huomattavia parannuksia sitten kesäkuisen beta-version. Lieneekö kyse vain moninpeliä koreammasta yksinpeligrafiikasta, vai onko Bungie paiskinut julkaisua edeltävät kuukaudet unettomia öitä? Joka tapauksessa Halo 3 ei kärsi niistä teknisistä epätasaisuuksista, jotka olivat kakkosessa läsnä.
Taistelua tahditetaan edelleen Marty O'Donnelin eeppisillä musiikeilla, joissa tuntuu tällä kertaa olevan astetta enemmän potkua. Kyse voi toki olla vain pelin edellisosia dramaattisemmasta näkökulmasta. Halo 3 pysyy vahvasti juurillaan, eikä sen äärestä tee mieli poistua ennen viimeisenkin salaisuuden paljastumista.
On vaikea kuvitella, että peli jättäisi yhtään sarjasta kiinnostunutta kylmäksi. Toisaalta muille hypemammuttia ei varauksetta uskalla suositella pelkän kampanjan perusteella. Mutta kuten kakkososa todisti, Bungie osaa myös tehdä moninpelipuolella rajoja rikkovia toteutuksia. Tämän pariin palaamme piakkoin KonsoliFINissä pelin lopullisen arvostelun merkeissä.
