Ennen FlatOut Ultimate Carnagea pidin suomalaiselle romurallisarjalle osoitettua kiitosta lähinnä suomalaisten toverihenkenä – kyllähän sitä nyt suomalaista peliä pitää kehua. Kun kuitenkin uskaltauduin Hakson hehkutusten ansiosta Ultimate Carnageen tutustumaan ja pelin lopulta hankkimaan, olin todellakin positiivisesti yllättynyt pelin tasosta.
FlatOut on Xbox 360:lla jäänyt joka tapauksessa jo unholaan. Muut pelit ovat auttamatta jyränneet mainion romurallirassin yli, Burnout Paradise näistä tuoreimpana. Ei sillä, että nämä uudemmat nimikkeet olisivat jotenkin parempia tekeleitä, mutta medianäkyvyys- ja seksikkyys on esimerkiksi juuri Burnoutilla aivan toista luokkaa.
Koin erittäin tärkeäksi missioksi nostaa hieman tämän legendaarisen hyvän moninpelin päätä järjestämällä ainakin vielä yhdet FlatOut-sessiot Xbox Livessä viime sunnuntaina. Onhan tämä edelleen pirun maukasta rallia. Kun konepeltikuvakulmasta näkee pölyn, romun sekä autojen pyörivän, lentelevän ja pomppivan vaarallisen läheltä omaa kopperoa, ei voi kuin hymyillä. FlatOut tarjoaa täydellistä sunnuntaiviihdettä. Siinä ei ole tärkeintä voittaa (vaikka totta kai kilpailumieltä pitää olla), vaan joskus voittaminen saattaa jopa harmittaa. Jos pääsee liian pitkälle karkumatkalle, jää yleensä paljosta paitsi. Parhaimmillaan FlatOutin kisat ovat tapahtumarikkaita koitoksia, joissa tilanteet vaihtelevat ja tapahtuu paljon. Naamalla voi hyvinkin olla levä virne, vaikka itse raahautuisi viimeisenä maaliin.
Ei se sijoitus, vaan se meininki. Tämä käy toivottavasti ilmi videosta, jonka viime sunnuntain sessioista vääntelin. Metalli on ikuista! Tämä otetaan uusiksi varmasti vielä jossain vaiheesssa.
FlatOut osoittaa myös kunnioitusta perinteelle, jonka katson olleen aikaisemmin tärkeässä roolissa peleissä. Liian usein pelaajaa nykyään tervehtivät peliä käynnistäessä vain tylyt firmojen mainokset. FlatOutissa homman potkaisee käyntiin kaupallisten tiedotteiden sijaan räväkkä intro, joka saa pelaajan valmiiksi hyviin fiiliksiin. Tällaisen videon voi katsoa vaikka joka kerta, kun pelin konsolinsa uumeniin tökkää. Älkää kehittäjät hyvät missään nimessä aliarvioiko hyvän intron vaikutusta ja merkitystä. Varsinkin tällaiseen rymistelyyn se sopii kuin nappi silmään.
Hyvä Bugbear!
