Muokattavuus
Ennen Pleikkarin teematukea olin tyytyväinen XMB:n ulkonäköön, mutta se mielipide muuttui varsin nopeasti. Kun kaikki ikonit saa vaihdettua ihan millaisiksi haluaa, tulee käyttöliittymästä heti paljon elävämmän näköinen. PS3:een saa kuka tahansa tehdä teemoja vaikkapa Sonyn tarjoamalla ilmaiselle editorilla, ja netistä löytyykin tuhansittain käyttäjien itse väsäämiä teemoja. Myös PlayStation Storessa on ladattavana kymmeniä ilmaisia teemoja.
X360:nkin ulkonäköä saa muokattua, mutta turhan usein Marketplacelta löytyvät teemat ovat maksullisia. Kumpaankin konsoliin voi toki laittaa vapaavalintaisen taustakuvan, mutta ilmankin pärjää oikein hyvin. Käyttöliittymän muokkauksen lisäksi X360:n ulkonäköä on mahdollista personoida faceplate-kuorilla, mutta käytännössä kai aika harva ostaa parinkympin muovinpalan. Eikä ole Microsoftkaan niistä ääntä pitänyt sitten laitteen julkaisun...
Toinen customoitavuuteen liittyvä seikka on custom-soundtrackit. Oman musiikin soittaminen pelin aikana minkä tahansa X360-pelin aikana toimii hienosti ja tukee niin mediajakoa kuin ulkoisia medioitakin (esim. USB-kiintolevy tai mp3-soitin). Niinpä pystyn myös pelatessani kuuntelemaan iTunes-kirjastoni parhaita paloja, jos pelin omat musiikit alkavat käydä hermoille. PS3-peleistä vain aniharva toistaiseksi tukee oman musiikin soittoa, ja niissä muutamissakin valikoima on rajoittunut PS3:n omalla kiintolevyllä oleviin kappaleisiin ja soittolistoihin. Tuollekin rajoitukselle löytyy tietysti workaround; kopioi biisit ennen pelaamista Pleikkarille. Ei niin kätevää, mutta toimii kuitenkin.
Niputan myös kiintolevyn vaihdon muokattavuusväliotsikon alle. Sony antoi käyttäjille vapauden vaihtaa PS3:een kiintolevyn helposti ja takuun raukeamatta. MS puolestaan tarjoaa vain omia epästandardilla liittimillä varustettuja levyjään, joiden hinnat ovat suoraan sanottuna sikamaiset. Verkkokaupan halvimman 120-gigaisen 2,5 tuuman kiintolevyn saa tällä hetkellä hintaan 40,90 e. Samaan aikaan X360:n yhtä isosta levystä joutuu köyhtymään peräti 149,90 euroa. Se on aika paljon, varsinkin jos vertaa vaikkapa Western Digitalin 320 gigan limppuun, joka maksaa hieman päälle 90 euroa.
Ja arvatkaapa, paljonko maksaa X360:n piskuinen 20 gigan kiintolevy tätä nykyä: 88,90 e! Ja pelkästä 64 megatavun muistikortistakin täytyy pulittaa neljättäkymppiä. Onhan Arcade-malli kyllä halpa, mutta nopeasti sille tulee lisähintaa, jos siitä haluaa oikeasti käyttökelpoisen. Toki boksiinkin voi väkertää kiinni tavallisen kiintolevyn, mutta jälki ei ole kauhean esteettinen, eikä operaatio muutenkaan ihan joka jampalta onnistu.
Joka vanhoja muistelee, sitä ilotikulla silmään...
Taaksepäinyhteensopivuudestakin mielipiteitä riittää, mutta hauskaa on ollut seurata, kuinka Sonyn ja Microsoftin näkemykset ovat heittäneet kuperkeikkaa. PS1- ja PS2-yhteensopivuus oli yksi iso rummutuksen aihe ennen PlayStation 3:n julkaisua, ja jopa Sonyn nokkamiehet piikittelivät MS:n ratkaisua antaa X360:lle vain osittainen taaksepäinyhteensopivuus alkuperäisen Xboxin pelien kanssa.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Eurooppaan saatiin karsituilla PS2-sisuskaluilla varustettu versio, joka luotti osittain softapohjaiseen emulaatioon. Sen seurauksena osa peleistä ei toiminut ollenkaan ja monien kanssa oli isompia taikka pienempiä ongelmia. PS1:n ja PS2:n pelit sentään skaalataan 1080p:ksi asti, ja jonkinlaisen pehmennysefektin kuvaan saa pahimpien sahalaitojen silottamiseksi. Lopulta 40 gigan PS3-mallin ilmestyttyä PS2-yhteensopivuus kuitenkin heivattiin mäkeen ja PS2-emulaatiotiimi lähetettiin "tuottoisempiin" tehtäviin. Yhtäkkiä "BC" ei ollutkaan Sonylle enää tärkeää.
X360:n tuki Xbox-peleille sen sijaan päivittyy kai edelleen. Prosentuaalisesti Euro-PS3 varmaan toimii useampien PS2-pelien kanssa kuin X360 Xbox-pelien, mutta siitä huolimatta esim. Ratchet & Clank 3 ei tule todennäköisesti koskaan pyörimään sulavasti PS3:llani. Vaikka suurin osa 60+ PS2-pelistäni toimiikin ongelmitta, jättävät R&C3:n ja molempien God Of Warien tapaiset huippupelit puutteellisella emulaatiollaan aavistuksen happaman maun. Positiivista on, että PS2:n muistikorttien datat saa siirrettyä (maksullisella) adapterilla PS3:n kiintolevylle "virtuaalimuistikorteiksi". Ja toisin kuin X360:llä, on PS1/PS2-pelitallennuksia mahdollista siirtää samaisella adapterilla myös takaisin fyysiselle muistikortille.
Tämä meni kuitenkin nyt Sony-painotteiseksi jorinaksi, pahoitteluni siitä. Kokemukseni X360:n taaksepäinyhteensopivuudesta ovat suoraan sanottuna lähes olemattomat. Haloa ja Jade Empireä nopeasti testanneena huomasin, että näemmä Livestäkin kirjaudutaan ulos, ja Dashboard ei ole käytössä Xbox-pelien aikana. Itse pelit näyttivät silti kiitettävän skarpeilta, etenkin Halo vaikka sillä on ikää jo melko lailla. Kuvasuhdetta ei valitettavasti PS3:n tapaan saanut pakottaa 16:9:ksi. (Puristit varmaan sanovat, ettei 4:3-suhdetta saakaan venyttää laajakuvanäytölle sopivaksi. Valitsen silti mieluummin koko ruudun peittävän kuvan kuin isot mustat palkit kuvan reunoilla.)
PSN-verkosta irtaantumisen lisäksi Pleikkari jostain kumman syystä "katkaisee" yhteyden ohjaimeen PS2-nimikettä käynnistäessä tai sieltä poistuttaessa. Eihän se tietenkään aiheuta kuin yhden ylimääräisen napinpainalluksen, mutta ärsyttää silti ihan pikkaisen.
Vaikka Xbox Originalsien valikoima Marketplacella ei suuren suuri olekaan, on sinne valikoitunut pääasiassa hyviä pelejä. Euroopan PlayStation Storen PS1-pelivalikoimakaan ei järin kummoinen ole, ja sekaan on mahtunut Reel Fishingin kaltaisia kökköpelejäkin. Japanin Storesta PS1-julkaisuja on reilusti päälle sata, mutta siellä lisensointiasiat ilmeisesti hoituvat helpommin. Toki Japanian peleistä melko suuri on länsimaissa täysin tuntematonta huttua.
Huomenna luvassa lopultakin asiaa varsinaisesti peleistä ja pelaamista sekä tietysti pieni yhteenveto. Sinnitelkää mukana!
