Kaameita kapuloita ja muita ohjausvälineitä
Konsolien ohjaimat jakavat vahvasti mielipiteitä, mutta en silti aio työntää omaa tottumustani esiin faktana. Minulle Dualshock on ollut aina kaikissa inkarnaatioissaan Se Oikea Ohjain. Tunnustan kuitenkin, että Sixaxisin kohdalla Sony munasi ja kovaa.
Melkein vuosi kului tärinättä ennen kuin tilasin Dualshock 3:n*. Siinä oli sentään mukavasti massaa ja se pörisi käsissä niin kuin kunnon konsoliohjaimen pitääkin. Silti siinä säilyi Sixaxisin myötä tullut moka, eli kuperat "liipaisimet". Ongelmaan on halpa ja yksinkertainen ratkaisu: Giotech Real Triggers. Niiden kanssa Pleikkari-ohjaimessakin on lopulta kunnon liipaisimet. Aiheesta toveri designed kirjoittaa enemmänkin omassa blogahduksessaan.
X360:n ohjaimen liipaisimet on melko röyhkeästi ripattu Dreamcastin ohjaimesta, mutta ei sen väliä, koska niin hyvin ne toimivat. Ja kun boksin ohjaimesta päästiin puhumaan, on sille pakko antaa tunnustusta pieniin kätösiini sopivasta muotoilusta ja kunnon värinästä. Ristiohjaimesta tulee valitettavasti pitkä miinus, enkä ole tässä muutamassa kuukaudessakaan vielä päässyt kunnolla sinuiksi "Bumber-nappien" kanssa.
Kunnon liipaisimet ja vakiona tuleva värinä eivät jää boksin ohjaimen ainoiksi vahvuuksiksi. Akkukestossa se nimittäin riepottelee Pleikkarin ohjainta mennen, tullen ja palatessa. X360:n ohjain myös fiksusti sammuttaa itsensä 10 minuutin idlailun jälkeen, joten akkua ei kuluteta turhaan. Pleikan ohjain ei vieläkään osaa noin yksinkertaista asiaa. Sonyn puolustuspuheena tosin sanottakoon, että siinä missä Sixaxis/DS3:n voi ladata tavallisella mini-USB-johdolla melkein missä vaan, "vaaditaan" boksin omistajaa ostamaan parinkympin hintainen Play & Charge -paketti. Toki X360:n ohjainta voi käyttää tavallisten paristojenkin kanssa, mutta mielestäni perinteiset paristot kuuluvat korkeintaan kaukosäätimiin ja vibr...
Ah, kaukosäätimistä päästäänkin sujuvasti seuraavaan vertailukohtaan. Kummankaan konsolin mukana ei tullut vakiona minkäänlaista perinteistä kaukosäädintä, mutta molempiin sellaisen saa erikseen ostettua. (Ilmeisesti X360 Pro -mallissa tulee/tuli jokin pikkukapula. Kiitokset huomiosta Paaville.) X360:n kaken sain 20 euron HD DVD -aseman (edelleen täysin käyttämättä) oheisena, ja Pleikkariin tilasin kapulan netistä about parillakympillä.
PS3:n kaukosäädin näyttää ja tuntuu tyylikkäältä. Lisäksi siinä on hyvä tuntuma. Huonona puolena mainittakoon taustavalon puute. Pleikkaa ei voi yleiskaukosäätimellä ihan helposti käyttää, koska PS3 käyttää myös kaukosäätimessään Bluetoothia. Hyvä puoli siinä on se, ettei se vaadi näköyhteyttä vaan toimii vaikka toiselta puolen asuntoa. Boksin kaukosäätimellä pitää osoittaa just eikä melkein konsolin suuntaan - ainakin kun edessä on TV-tason lasiovi.
En myöskään pidä boksin kaukosäätimen näppäimien tuntumasta ja asettelusta. Suoraan sanottuna käytän X360:llä median ohjailuun mieluummin tavallista ohjainta. Hiiren ja näppäimistön suhteen Pleikkari ja boksi ovat melko lailla eri eläimiä. PlayStation 3:een voi liittää lähes minkä tahansa USB- tai Bluetooth- näppäimistön ja/tai hiiren, kun taas Xbox 360 tukee pääasiassa vain USB-näppiksiä, eikä ilmeisesti ollenkaan hiiriä. Hiiret ovat varsinkin pelikäytössä pelkkä kuriositeetti, ja Pleikan parempi hiirituki selittyneekin lähinnä Linux- ja selainkäytöllä.
X360:n kiva yksityiskohta on suoraan ohjaimeen liitettävä n. 30 euron virallinen mininäppäimistö. Siitä tosin puuttuvat skandinaaviset merkit, mutta noin muuten sillä hoituu satunnainen Mesettely ja muu kirjoittelu varsin kivasti. Pleikkarille olen hankkinut Logitech diNovo Edgen, joka on törkeän kallis, mutta toisaalta eleganttiudessaan hintansa väärti. Ja on täysimittaisen näppäimistön esiin kaivaminen oma operaationsa, joten siinä mielessä boksin ohjaimeen liitettävä nakuttelulauta on kätevämpi. * Dualshock 3:sta tulee myös Euroopassa PlayStation 3:n vakio-ohjain elokuun 27. päivä julkaistavan 80 gigan mallin myötä.
Päivittelyä ja päivityksiä
Kauppapaikkojen latausnopeuksien välillä ei oikeastaan ole eroa, sillä kummastakin kalaa valuu n. 1,5 megatavua sekunnissa. Liekö pullonkaulana lähettävä pää vai WLAN-yhteys, mutta nopeus on joka tapauksessa ihan riittävä. Pelipäivityksissä PlayStation Network iskeekin sitten silmään, keuhkoon ja muihin ikäviin paikkoihin. Pahimmillaan pelin "päivitys" on todellisuudessa koko pikkupeli uudestaan ladattuna ja tiedostolle kertyy kokoa useampia satoja megoja.
Ja jostain ihmeellisestä syystä nämä päivitykset tulevat uskomattoman hitaasti verrattuna kaikkeen muuhun nettiliikenteeseen. Siinä missä X360:n pelit ovat ladanneet päivityksensä muutamassa sekunnissa, olen useammankin PS3-pelipäivityksen kanssa oikeasti joutunut tuijottamaan latauspalkkia 15-20 minuuttia. Ja sinä aikana ei Pleikalla voi tehdä mitään muuta. On siinäkin meillä kahdeksan ytimen supertietokone Cell, joka mainoksien mukaan osaa tehdä piljoonaa asiaa yhtä aikaa...
Itse konsolin päivityksien suhteenkin Sony ja MS ovat valinneet erilaiset lähestymistavat. Xbox 360 saa käytännössä vain kahdesti vuodessa yhden isomman päivityksen. Boksin päivitykset ovat inkrementaalisia, eli päivityksessä ladataan vain käyttöjärjestelmän muuttuneet tiedostot. Inkrementaalisuuden ansiosta päivitystiedostojen koot ovat suhteellisen pieniä, ja päivitysoperaatio on nopealla verkkoyhteydellä ohi noin minuutissa. PlayStation 3:lle päivityksiä ilmestyy pahimmillaan / parhaimmillaan jopa kerran kuussa. PS3:n firmware-tiedosto on aina n. 130 megatavun kokoinen mötikkä, jonka lataaminen nopeammallakin yhteydellä kestää useamman minuutin, varsinkin jos päivityspalvelimella on ruuhkaa. Sen jälkeen edessä on vielä parin minuutin mittainen asennus.
Isompia päivityksiä Euroopan julkaisun jälkeen on tullut peräti 8 kappaletta ja pienempiä korjauspäivityksiäkin 9, jos Wikipediasta oikein laskin. X360:n edellisestä isosta päivityksestä on kulunut sen verran pitkä aika, että tässä muutaman kuukauden aikana boksi on vain kahdesti ilmoittanut haluavansa uutta versiota sisuksiin; ensimmäinen tuli ostopäivänä (luonnollisestikin) ja kevään aikana täytyi asentaa jokin "valmisteleva päivitys".
Sonyn nopea päivitystahti ärsyttää monia, ja on osa noista pienemmistä päivityksistä tuntunut itsestänikin turhalta. Toisaalta on ollut ilahduttavaa nähdä, kuinka Pleikkarin ominaisuudet ovat kasvaneet ja monipuolistuneet suhteellisen lyhyessä ajassa aika radikaalistikin. Version 2.41 myötä PS3 otti jälleen ison askelen lähemmäksi X360:tä Trophy-tuen ja ns. In-game XMB:n myötä. Ihan sama vaikka molemmat ominaisuudet on melko lailla suoraan boksilta kopioitu. Etenkin kun molemmat featuret olisi pitänyt olla Pleikkarissa jo alusta asti.
Päivityksien viimeinen ero löytyy muutoslogeista: Microsoft tarjoaa X360:n isoista käyttöjärjestelmäpäivityksistä aina todella yksityiskohtaisen muutoslogin. Pleikan muutoslogi on hyvin ylimalkainen, vaikka lähes joka kerta ilmoitettujen uusien ominaisuuksien lisäksi on tehty pientä hienosäätöä. Pienten "stealth fixien" löytäminen jääkin sitten tällaisten kaltaisteni pilkunviilaajien löydettäväksi. Kolmas osa tarinasta olkoon tässä. Lisää tulee vielä huomenna ja perjantaina on luvassa eeppinen antikliimaksi yhteenvedon muodossa.
