Paluu dinosaurusten planeetalle
Nintendo 64 -seikkailujen jälkeen koittanut suvantovaihe on ruostuttanut Star Fox -tiimin parhaan terän. Lylat-tähtijärjestelmän sankarijoukkio on siirtynyt muihin hommiin. Fox McCloud on kyllä entisensä, mutta pilotin palveluista maksavia asiakkaita ei tunnu löytyvän. Vanha ystävä Falco Lombardi ei sen sijaan ole jäänyt odottamaan uusia työtilaisuuksia, vaan on lähtenyt etsimään niitä toisaalta, eikä hänestä ole sen koommin kuultu. Taistelulentäjän urat turvallisempiin ammatteihin vaihtaneet Peppy-jänis ja Slippy-sammakko ovat tyytyväisiä oloihinsa, joskin tarpeen vaatiessa he ovat valmiita puolustamaan Lylatia Star Foxin nimissä. Kutsu käykin ennen niin rauhaisalle dinosaurusplaneetalle, jota Scales-niminen sotapäällikkö tyrannisoi.
Yhtenä Super Nintendon legendaarisimmista peleistä mainetta niittänyt Star Fox on saanut nyt jatkoa molemmilla japanilaisen konsolijätin sittemmin julkaisemilla kotikoneilla. Starwinginä täällä päin maailmaa tunnettu saagan aloitus häikäisi kolmiulotteisella grafiikallaan laitteella, jolla ei moista oltu nähty. Lylat Wars -nimellä Nintendo 64:llä esiintyneellä pelillä ei taas ollut mitään uutta tarjottavanaan. Vaikka tarina nyt jatkuukin GameCubella, saavat ensimmäisten osien kaltaista avaruusräiskintää kaipaavat odottaa ensi vuoteen, jolloin ilmestyy Namcon tekemä Star Fox Armada. Tämä Raren suunnittelema eepos kun on eri maata.
Alkujaan yksinkertaisella nimellä Dinosaur Planet tunnetun projektin oli määrä olla Nintendo 64:n viimeisiä merkittäviä pelejä, mutta GameCube-suunnitelmien selkiintyessä se siirtyi uuden konsolin julkaisulistalle. Pelin pitkän valmistelun aikana kokemista muutoksista suurin oli pääosia esittäneiden uusien tuttavuuksien vaihtuminen Star Fox -hahmoihin. Vaikka Rare on tunnustettu pelialan taitavimpien porukoiden joukkoon, on sen syytetty turvautuvan menestyksekkäiksi todettuihin kaavoihin uudistavan otteen sijasta. GameCuben Star Fox Adventuresin myötä jättävä brittikehittäjä jatkaa vanhojen hittien häikäilemätöntä jäljentämistä myös viimeisimmässä työssään. Tällä kertaa Zelda-pelit ovat olleet näkyvin esikuva. Ocarina of Timensä läpi pelanneet luultavasti jakautuvat Star Fox Adventuresin ystäviin ja vihamiehiin.
Jotain vanhaa ja jotain lainattua
Link on lainannut saappaitaan Fox McCloudille, joka jättää tällä kertaa lentämisen vähemmälle jalkautuessaan ratkomaan dinosaurusplaneetan kohtaloa. Apunaan ketulla on paitsi entiset siipimiehensä myös Tricky-niminen pikku sarvikuono, joka onnistuu lapsellisuudellaan raivostuttamaan opastettavansa vähän väliä. Valitettavasti Tricky on kuninkaallista sukua, joten Fox ei voi hukuttaa häntä suohon tai jättää muuten hunningolle. Sitäpaitsi Trickyllä on muutamia hyödyllisiä kykyjä. Tonkimalla maata hän saattaa löytää käyttökelpoisia esineitä, eikä jään sulattavasta tulihönkäyksestäkään ole haittaa taipaleen matkanteon etenemisen kannalta. Vaivanpalkaksi on tosin saalistettava Trickylle sieniä syötäväksi.
Vähintään yhtä tärkeä tuttavuus on Foxin mukanaan raahaama keppi. Ensitilassa sillä voi huitoa Scalesin armeijan edustajia loitommalle, mutta vasta latauduttuaan täyteen taikavoimaa pääsee se oikeuksiinsa. Keppi käy muun muassa tuliaseesta ja voipa sen turvin esiintyä valeasussakin, kunhan on ansainnut kyseiset keinot. Jokainen erikoistoiminto kuluttaa taikaenergiaa, jota taas löytyy kerättäväksi talteen milloin mistäkin. Keräämisestä puheenollen, Raren pelien pelätyimpiin piirteisiin kuuluva tavaramäärä on saatu kuriin eikä jo läpikoluamilleen alueille yleensä tarvitse palata kokoelmistaan puuttuvan aarteen toivossa.
Hyppynappia ei ohjaimesta löydy, mutta se ei ole estänyt kenttien täyttämistä rotkoilla ja kallionkielekkeillä. Fox ponnistaa vasta tarpeen vaatiessa ja muut liikkeet käyvät A:sta painamalla. Rankasti rajattuihin kontrolleihin tottuu helposti, mutta vaikeampi käsiteltävä on C-tikulla selattava valikko. Sen eri sivuille ilmaantuvat kaikki aina Trickyn käskyttämiseen vaadittavista komennoista repusta löytyviin esineisiin. Tikkua tulee väänneltyä liiankin kanssa, mutta muuten meno onkin sitten sujuvaa. Taistelut ovat melkoista pakkopullaa eikä yksi kerrallaan hyökkääviä Scalesin miehiä selättäessä nokka kauaa tuhise. Isommat hirviöt ovat kyllä kokemisen arvoisia tapauksia, mutta niitä tallustelee vastaan harvakseltaan.
Vanhaa sotaratsua eli Arwing-alusta ei ole täysin unohdettu telakalle, vaan planeettaa kiertäville irtonaisille maakappaleille pääsee vain räiskimällä tiensä läpi meteorisateiden ja miinakenttien. Pelintekijät eivät ole juurikaan vaivanneet päitään lento-osuuksien suhteen. Kultarenkaiden läpi pujoteltavat tasot toistavat itseään eikä haastetta ole nimeksikään. Ohjauskomentoja raketti kyllä tottelee mallikkaasti eikä toteutuksesta ole moitteen sanaa, mutta sisältönsä puolesta lentämisen olisi voinut jättää kokonaan syrjään. Maittavampaakin menoa on vauhdinnälkäisille tiedossa vaikkapa pahisten haastaessa Foxin kilpa-ajoon.
Lupaukset sadan tunnin mittaa lähentelevästä peliajasta voi unohtaa pikimmiten, sillä varsin tavallista on läpäistä Star Fox Adventures parissakymmenessä tunnissa, ellei nopeamminkin. Tiiviin kokemuksen luominen on ilmeisesti vienyt sen verran aikaa, ettei uusintakertaan houkuttelevia salaisuuksia tai vaihtoehtoisia reittejä ole ehditty peliin montaa piilottamaan. Kaiken lisäksi peli on erittäin helppo, joten joystickiä pidempään käsitelleet veteraanit saattavat pettyä sen antiin. Tärkeässä roolissa olevat puzzlet ovat kiinnostavia, mutta kunhan pitää silmänsä auki ja herättelee välillä hoksottimiaan, ei niihinkään jämähdä.
Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku
Rare on aina Super Nintendon Donkey Kong Country -sarjasta lähtien erottunut kilpailijoistaan taidollaan hyödyntää pelialustan mahdollisuudet viimeiseen saakka. Ikävä kyllä GameCuben saloihin perehtymiseen sijoitetut varat eivät tuota voittoa Raren keskittyessä jatkossa Xboxiin, mutta Star Fox Adventuresia on työstetty samalla tinkimättömällä otteella, josta firma on tullut tunnetuksi. Aivan virheetön esitys ei ole esimerkiksi ruudunpäivityksen osalta, mutta hakee edelleen vertaistaan. Runsaat yksityiskohdat ja pelimaailmaa elävöittävät tehosteet ovat paikoin liian raskaita GameCuben pyöritettäväksi. Silminkantamattomiin ulottuva piirtoetäisyys ja olemattomiin kutistetut lataustauot korvaavat pienet puutteet. Laajakuvatuki ja Pro Logic II -järjestelmän turvaama äänimaisema takaavat edellytykset GameCuben teknisesti hienoimmalle suoritukselle.
Sään muuttuminen tyynestä myrskyyn tai päivän kääntyminen yöhön ovat efekteinä omiaan tempaamaan pelaajan Fox McCloudin tamineisiin. Alueittain vaihtuvaa musiikkia ei pidä sitäkään unohtaa, kun kerran kehuja jaetaan. Orkesteripauhu yltyy taistelun syttyessä ja palaa taustamusisoinnin asteelle tilanteen rauhoittuessa. Ääninäyttely on niinikään kerrassaan loistavaa jälkeä. Puheenparsi ei tosin muistuta samaa, mitä Lylat Warsissa kuultiin, mutta ehkä parempi niin. Dinosaurusplaneetan asukkaat eivät turhaan murahtele tai ärjy, vaikka liskoilta ja mammuteilta moista voisi kuvitellakin kuulevansa. Ne puhuvat ihmismäisesti ja englanninkieltä vahvasti murtaen.
Star Fox Adventures kiilaa GameCube-pelien kärkikaartiin näyttävällä ulkoasulla ja mahtavalla tunnelmallaan. Juoni ei ole ehkä mikään ikimuistoinen, mutta vyöryttää kiitettävällä tahdilla uusia käänteitä ruudulle. Pelin saama ristiriitainen vastaanotto johtunee säästelemättä hyödynnetyistä Zelda-vaikutteista. Jatkoa alkuperäiselle sarjalle nähdään vasta ensi vuoden puolella, mutta vaikka vähän kloonilta tuntuukin, kelpaa Star Fox Adventures mainiosti lievittämään odotuksen tuottamaa tuskaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se pärjäisi omillakin avuillaan. Star Fox -hahmot ovat kuin kotonaan Raren pelissä. Ainoa asia, joka pelin tiimoilta jääkin harmittamaan, on, etteivät ketun seikkailut tule jatkumaan ainakaan saman pelitalon toimesta.
