Vuonna 2008 julkaistun kolmososan jälkeen vaihtopenkille juuttunut FIFA Street -sarja on tehnyt paluun. Perinteiseen kuningas jalkapalloon otetaan etäisyyttä viemällä potkupallo nurmikentältä urbaaniin ympäristöön kikkailua painottaen. Tärkeintä ei ole niinkään voitto vaan vastustajan puolustuskaluston täydellinen nöyryyttäminen.
Poikamme maailmalla
Nimestään huolimatta asfalttiviidakko ei ole ainoa tarjolla oleva pelikenttä, sillä valittavissa on myös futsal sekä muutamia kouluvuosien välituntihöntsäilyn vähemmän tunnettuja pelimuotoja niin sisä- kuin ulkotiloissakin. Yksittäispeleissä on mahdollisuus tutustua pelimuotoihin ennen varsinaisen kampanjan aloittamista, mutta tarpeellista se ei missään nimessä ole. Valmiiden pelien ohella voi myös luoda omien sääntöasetusten mukaisen pelin, mutta hämmästyttävänä ominaisuutena futsal ei ole tällaisena optiona ollenkaan tarjolla. Muutoin niin maalivahdit, pelaajien määrä, pallon kovuus kuin puoliaikojen pituuskin ovat säädettävissä. Ottelut jäävät silti lyhyiksi, sillä puoliskojen pituus rajoittuu kahden ja viiden minuutin välille. Ainoa selvä vahvuus muihin pelimuotoihin on mahdollisuus pelata lisensoiduilla joukkueilla. Valikoima tarjoaa kiinnostavia porukoita varsin riittämiin, joskaan Veikkausliigan supertähdet eivät syystä tai toisesta ole mukaan mahtuneet.
Yksittäispelin lisäksi pelipaketin sielu on maailmankiertue, jossa luodulla joukkueella lähdetään valtaamaan maailmaa. Omaan jengiin voi enimmillään kuulua kymmenen pelaajaa, joiden lisäksi matkan varrella on mahdollista liittää valmiitakin hahmoja. Eteneminen neljään alueeseen jaetulla maailmankartalla perustuu haasteiden suorittamiseen, jotka esittelevät erilaiset pelimuodot varsin tehokkaasti. Tehtävät ovat paitsi eri pelimuotojen yksittäishaasteita, myös turnauksia alkulohkoineen ja kuolemanpeleineen. Turnauksista kerättävien pisteiden riittäessä alueen parhaiden joukkueiden tasolle aukeaa paikka alueen finaalissa, jossa kahdeksan parasta joukkuetta mittelevät paremmuudestaan. Yli 30 eri tehtävän suorittaminen palkitaan avautuvilla vaatteilla, pelikentillä, pelaajilla sekä joukkueilla. Jokainen haaste on pelattavissa millä tahansa kolmesta vaikeusasteesta, joten vaikeimmalla menestyessä saa palkkiokseen enemmän lisukkeita kuin helpoimmalla tahkoava.
Oman jengin tyyli pukeutumisineen on mahdollista luoda varsin monipuolisesti. Erilaisia vaatteita, aurinkolaseja, nappulakenkiä sekä muita lisukkeita on tarjolla jo ennen avattavien pukujen saamista varsin runsain mitoin, joten virtuaaliminästään saa riittävän uniikin näköisen. Enimmilläänkin kentällä on kuitenkin vain kuusi ukkoa per joukkue, joten ihan koko puulaakitiimiään ei tarvitse luoda pilkuntarkasti. FIFA Street sisältää myös pienimuotoista hahmonkehitystä, mutta se jää turhan pintapuoliseksi. Pelatessa saatavilla pisteillä on ostettavissa kykypisteiden lisäksi uusia harhautuksia, erikoiskikkoja sekä ilmaiseksi aukeavia tuuletuksia. Tärkeimmät kykypisteet saa täyteen aivan liian nopeasti, jotta kehittämiseen riittäisi kiinnostusta hetkeä pidemmäksi aikaa. Toinen syy tähän on kertakaikkisen kammottava kehittämisvalikko, sillä käyttöliittymä pelin ja hahmonkehityksen välillä on tallennustaukoineen hidas ja raivostuttava.
Rabonalla yläpörsään
Perinteisempien maalintekoon perustuvien pelimuotojen lisäksi tarjolla olevista pelimuodoista pannassa sekä freestylessä tarkoituksena on pelata mahdollisimman tyylikkäästi harhautellen. Barcelonamaiset syöttökuviot eivät pistetiliä korota, joten ainoa mahdollisuus isoihin pistepotteihin aukeaa yksi yhtä vastaan tapahtuvissa harhautustilanteissa. Liipaisimien ja tatin yhteistyötä hyödyntävä kikkailu sisältää useita erilaisia variaatioita ohjattavan hahmon taitotasosta riippuen. Valitettavasti tekoälyä vastaan pelatessa monipuolisuudelle ei kuitenkaan ole minkäänlaista tarvetta, sillä pikkuvippejä kummoisempia temppuja ei tarvitse pelin aikana käyttää. Samaa kikkakuviota voi myös hyödyntää läpi ottelun vailla pelkoa vastapuolen reagoimisesta liialliseen toistoon. Jo alkurynnistyksessä ratkenneisissa peleissä pallon liikuttelu tekoälyn längistä alkaa maistua, sillä saahan siitä enemmän kokemuspisteitäkin kuin helpommista kikoista. Vaikka matka maailman huipulle ei onnistu herättämään suurta urheilujuhlan tuntua, toimii se varsin hyvänä opasteena FIFA Streetin pelimuotoihin sekä harhautuskuvioihin. Lisähaastetta tarjoaa myös mahdollisuus pelata turnaukset verkon puolella, mikä on erittäin onnistunut lisäys muutoin turhan itseään toistavaan yksinpelikampanjaan.
Oppimiskykyä lukuun ottamatta vierasjoukkueen tekoäly on varsin onnistuneella tasolla. Erilaiset harhautukset lähtevät monipuolisesti eikä pallon karvaaminen ole puolustustilanteissa aina kovinkaan helppoa. Omien tovereiden kehuminen onkin sen sijaan huomattavasti vaikeampaa, sillä suurin haaste syöttökuvioiden hyödyntämiseen tulee auttamattoman tyhmistä joukkuetovereista. Vaikka peli yrittääkin painottaa harhauttelun merkitystä maalipaikkojen luonnissa, ei silti olisi liikaa vaadittu edes jonkin asteinen ymmärrys vastahyökkäyksistä tai sijoittumisesta. Karvauksen viimein tuottaessa tulosta ja mahdollisen ylivoimahyökkäyksen auetessa tekoälyn ohjaama viimeistelijä jää mieluummin paikoilleen tuijottamaan punaisia sukkiaan kuin lähtisi rynnimään maalintekosektorille. Toinen ilmeinen ongelma ajatuksenjuoksussa on pallon karkaaminen tekoälyn jalasta, sillä kummankaan puolen sankarit maalivahdit mukaan lukien eivät ota askeltakaan kohti palloa, vaikka nahkakuula olisi maaliviivan tuntumassa. Pisteet täytyy kuitenkin antaa tekoälyn paikkaamiselle, sillä hyökkäykseen lähtevä pakki ei tarkoita puolustuksen tyhjentymistä, vaan keskikenttäpelaaja tai hyökkääjä siirtyy tarpeen tullen hoitamaan alakerran velvollisuuksia.
Yksinpelin käytyä tylsäksi on aika siirtyä verkon puolelle näyttämään kenen kantapääkikat luonnistuvat ja kuka potkii ärripurrina omiaan polveen. Yllättävä ratkaisu on, että pelin useat oikeat joukkueet eivät ole lainkaan valittavissa, vaan ainoa tie eteenpäin on itse tehty jengi. Tämän johdosta tasoerot joukkueiden välillä ovat melkoiset, sillä vastaan tulee yhtälailla kattoon asti kehitettyjä kuin vasta aloittaneitakin tiimejä. Verkkopelimuodot tarjoavat mahdollisuuksia pelata futsalin sekä perinteisten futismatsien ohella joukkuematseja, joissa pelaaja on sidottu yhdelle pelipaikalle. Kyseinen variaatio toimii FIFA Streetissä huomattavasti perinteisemmän FIFA-sarjan versiota paremmin, sillä pienempi kenttä sekä nopeampi tempo takaavat jatkuvasti tapahtumia ympäri kenttää. Pelattavissa on lisäksi viikoittain vaihtuvia turnauksia, joten verkkopeliä kaipaavalle on tarjolla varsin onnistunut paketti. Peliseuraakin oli palvelimilla odottelemassa kellon ympäri pelimuodosta riippumatta.
Askelharhautuksella menestykseen
Ulkoasullisesti FIFA Street on varsin nätti: pelaajat ovat tunnistettavia ja animaatiot sulavia. Ainoa keltaisen kortin arvoinen rike on maisemissa esiintyvä sahalaitaisuus, joka paistaa välivideoissa turhan selvästi. Katufutiksen henkeä on tavoiteltu varsin onnistuneesti jättämällä selostajat suosiolla stadioneille, joten muutamien areenoiden kenttäkuuluttajia kummoisempia höpinöitä ei matsien aikana kuulla. Positiivisena yllätyksenä kuulutukset ovat lisäksi pelipaikan omalla kielellä, joten matkan varrella kuullaan englannin lisäksi muun muassa ranskaa, saksaa sekä japania. Pelaajat huutelevat kentällä omilleen kannustuksia tai hehkutuksia onnistuneiden suoritusten jälkeen, eikä vastustajan puoli jää pekkaa pahemmaksi. Ainoastaan finaalin jälkeen olisi ollut suotavaa lisätä hahmojen kommentteihin pientä innostuneisuutta, sillä pokaalia nostaessa kaverit eivät vaikuta lainkaan innostuneilta tai tyytyväisiltä suoritukseensa.
Äänipuolen osalta on myös annettava punaista korttia ikuisen pelikiellon ohella kertakaikkisen kammottavista taustamusiikeista. Suurin osa niin valikoissa kuin välillä pelatessakin kuultavista musiikeista on tyhjänpäiväisyydellä ja raivostuttavuudellaan niin hermoja raastavaa, ettei niistä voi edes sarkastisesti kommentoiden löytää montaa hyvää asiaa. Kovin paljoa ei mölinää kuitenkaan tarvitse pelatessa onneksi kuulla, joten erityisen suuresta ongelmasta ei onneksi puhuta.
FIFA Street on vanhan sarjan inkarnaationa varsin keskinkertainen tapaus. Kaverin kanssa pelatessa samalla sohvalla sekä verkossa se tarjoaa varsin maukkaan paketin, mutta perinteisempiin futispeleihin verrattuna tekoälyä vastaan pelaaminen ei onnistu sytyttämään. Verkkopuolen yhdistäminen yksinpelikampanjaan onnistuu kuitenkin piristämään muutoin tylsää puurtamista. Lisenssin hyödyntäminen jää turhan vähäiseksi, sillä nyt niin seura- kuin maajoukkueiden käyttäminen ei ole tarpeellista tai innostavaa oikein missään vaiheessa. Tekninen toteutus on pääasiallisesti varsin onnistunutta, joskin muutamia kertoja vastaan tulleet jäätymiset latausruutuun sekä muutaman sekunnin mittaiset nykähtämiset pelien aikana koettelivat hermoja. Silti pienissä erissä pelaaminen on varsin viihdyttävää vaihtelua perinteiseen nurmikenttäversioon verrattuna. Lopputulos ei toivotun kaltaiseen murskavoittoon yllä, mutta harhauttelun painottaminen viihdyttää hetken. Toivottavasti yhtä monipuolisia kikkoja saadaan nähdä myös tulevissa futisversioissa.
