EA:n FIFA-sarja kulkee eteenpäin kuin Suomen jalkapallomaajoukkue. Potentiaalia olisi, mutta joka vuosi odotukset ammutaan tylysti alas. Saman yhtiön BIG-pelisarja sen sijaan toimii. Etenkin lumilautailupeli SSX sekä koripallopelisarja NBA Street kuuluvat PS2:n parhaimmistoon. Kaikkia BIG-sarjan pelejä yhdistää rento arcademainen toteutus. Tämä on otettu lähtökohdaksi myös FIFA Streetissä.
Koistinen kikkailee taas siihen malliin
PS2:n Pro Evolution Soccer -pelisarja on varmasti paras jalkapalloilua simuloiva pelisarja markkinoilla. Kunnollista arcadefutista Pleikkarille ei kuitenkaan parista yrityksestä huolimatta ole. FIFA Street iskee siis loistavaan markkinarakoon. Kymmenestä kenttäpelaajasta seitsemän on heitetty vilttiketjuun, eikä tuomaria ole päästetty lähellekkään kenttää. Nurmikenttä on korvattu urbaanilla asfaltilla ja rajaviivojen kohdalle ovat nousseet seinät.
Peruskontrollit on karsittu minimiin. Hyökkäyssuunnassa palloa voi potkaista maalia kohti tai syöttää joukkuetoverille. Puolustuspäässä vastustajia voi taklata rumasti tai todella rumasti. Koska tuomaria ei ole, kortteja ei tarvitse pelätä, vapaapotkuista puhumattakaan. Enemmän maaleja tehnyt joukkue voittaa on ainut sääntö. Katufutishengen mukaisesti ottelut pelataan yleensä tiettyyn maalimäärään, eikä kellonaikaan asti.
Jottei pelaaminen olisi liian yksinkertaista, osaavat kenttäpelaajat kasan erilaisia kikkoja ja harhautuksia. Oikeaa tattia vääntelemällä pelaajat pyörivät ja hyörivät ympäriinsä kuin Pepsi-mainoksissa konsanaan. Paitsi että harhautukset näyttävät komeilta, niillä myös pääsee kätevästi vastustajan pelaajista ohitse. Tässä piileekin koko pelin juju. Pelaajat kun tekevät erilaisen harhautuksen eri puolilla kenttää. Harhautusten hallitseminen on FIFA Streetissä avain menestykseen. Jokainen onnistunut kikka kasvattaa pistepottia, joka oikeuttaa 20 000 pisteen välein hurjaan Game Breaker -tilanteeseen. Tällöin aika hidastuu ja potku taikka pusku lähtee älyttömällä voimalla.
Kikkailu on systeemin oppimisen jälkeen hauskaa, mutta valitettavasti pelattavuudessa on muilla osa-alueilla pahoja puutteita. Kun kerta itse lajia ei edes yritetä simuloida oikein, olisi mukavampaa jos sitten kaikki olisi vedetty kerralla överiksi. Yksinkertaisuus ja yllätyksettömyys kuitenkin vaivaavat kaikin puolin. Puolustuksen avuksi ei löydy mitään kättä pidempää eikä hyökkääjille ole tarjolla pelisuoritusta parantavia piristeitä. Pelaamisesta puuttuu se syvyys, joka saisi palaamaan pelin ääreen uudestaan ja uudestaan.
Tekoälyn riemuvoitto
Vaikka pelaajia on kentällä maalivahdin lisäksi vain kolme kappaletta, peliareena tuntuu hyvin pieneltä. Pelaaminen on sekavaa ja muistuttaa enemmän jääkoronaa kuin kuningasjalkapalloa. Pallon fysiikat eivät vakuuta, vaan se kimpoilee kaoottisesti ympäri kenttää päätyen lopulta tuurilla jollekin pelaajalle. Seinäsyöttöjen toteutuksesta pitää nostaa EA:lle hattua. Pelaaja voi hyödyntää pelikenttää ympäröiviä seiniä joko ohittamalla vastustajan sen kautta tai antamalla yllättävän syötön taikka keskityksen omalle pelaajalle.
Pelin yksin pahimmista virheistä on maalivahtien toteutus. Tekoäly pelaa niin epätasaisesti, että ottelut jopa ratkeavat usein joko maalivahdin yliluonnollisiin torjuntoihin taikka järkyttävän huonoihin esityksiin. 3-0 johto kääntyy hetkessä 3-5 tappioksi maalivahdin imaistessa viisi kaukolaukausta selkänsä taakse. Paikoitellen taas peli saattaa jatkua maalittomana kymmenenkin minuuttia maalivahtien torjuessa kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Mitään selvää yhteyttä vetojen nopeuden tai tarkkuuden ja maalin syntymisen väliin on vaikea löytää. Tuntuu siltä, että liian usein ottelut ratkaistaan tuurilla. Tilanteiden määrä voittaa laadun.
Pelistä löytyy muitakin ärsyttäviä enemmän ja vähemmän pieniä virheitä. Tietyissä tilanteessa pallon karatessa pelaajan jalasta käytössä ei ole hyökkäys- eikä puolustuskontrolleja. Palloon ei voi enää koskea, mutta toisaalta lähestyvää vastustajaa ei myöskään vielä pysty taklaamaan.
Sisältökin puuttuu
FIFA Steet on myös sisällöllisesti vajaa. Pelimuotoja on vain kaksi: yksittäiset ottelut sekä trendikäs uramoodi. Yksittäisiä otteluita voi pelaa yksin tai kaverin kanssa reilulla kymmenellä eri maajoukkueella. Valinnanvaraa ei tosiaankaan ole paljoa, eikä esimerkiksi Suomea pelistä löydy. Koska joukkueita on vähän, ovat sentään pelaajat mallinnettu hyvin. Moninpeli ei ole niin hauska, kun voisi kuvitella. Yksinpelin puutteet ovat yhtä suuria myös siinä. Minkäänlaista nettipeliä FIFA Streetissä ei ole, mutta eipä sitä oikein jää kaipaamaankaan.
Uramoodi on kaikkea mitä voisi odottaa, eikä mitään muuta. Aluksi kasataan amatöörijoukkue, jolla lähdetään haastamaan ympäri maailmaa muita tiimejä. Voitetuista otteluista saa rahaa, millä voi joko parantaa oman pelaajan taitoja taikka haastaa ammattilaisia kisaan. Mikäli ammattilaisen joukkueen voittaa, saa kyseisen pelaajan omaan joukkueeseensa. Otteluita voittamalla saa avattua kaikkea pikkukivaa, kuten uusia paitoja ja aurinkolaseja.
Myös graafisesti FIFA Street on yllättävän vaisu. SSX:n ilotulitteita ja vilkkuvaloja tulee ikävä, kun suurin osa otteluista käydään ankeissa betonikuopissa. Väripaletti on erittäin rajattu, eikä mitään kovin kummoisia erikoisefektejä nähdä. Jopa Game Breaker superpotku on varsin ponneton. Ei peli missään nimessä kuitenkaan ruma ole. Ruudunpäivitys on yleisesti ottaen tasainen, tekstuurit ovat vähintään siedettäviä, ja oikeat pelaajat tunnistaa helposti esikuvikseen. Animaatiossa EA:n FIFA:t ovat aina olleet Konamin PES-sarjaa jäljessä, eikä FIFA Street muuta asetelmia. Etenkin hidastuksissa liikkeet näyttävät häikäisevän tönköiltä.
Äänipuoli on tyypillistä EA:n lisenssikamaa. Kesäiset sävelet sopivat hyvin otteluiden taustamusiikeiksi, kuin myös selvästi Etelästä kotoisin oleva selostaja. Kuten niin usein urheilupeleissä, selostaja alkaa toistaa itseään jo muutaman ottelun jälkeen, ja pidemmän päälle myös musiikkeihin tympääntyy.
Nyt sattu Juhaa leukaan
FIFA Street on peli, jonka toivoisi olevan hyvä. Aiheesta ei ole vieläkään nykykonsoleilla nähty erinomaista peliä, ja EA:n BIG-osasto on saanut hyvää jälkeä muutaman muun lajin parissa. Myös FIFA Street tuntuu aluksi miellyttävältä, mutta alkaa hyvin nopeasti kyllästyttää ja lopulta suorastaan ärsyttää. Peli on kuitenkin myynyt Euroopassa hyvin, joten jatkoa voidaan odotella. Josko sitten nappaisi.
