BIG pyssyttää katusarjatulella
Electronic Artsin arcadehenkisiin urheilupeleihin keskittyvä EA Sports BIG on suoltanut kuluneen alkuvuoden aikana ennätysmäärän uusia Street-sporttijulkaisuja viihdenälkäisen pelikansan jyrsittäväksi. Samalla studio on saanut ensimmäisiä todellisia soraääniä luomuksistaan. Siinä missä NBA Street -katukoriksen kolmas installaatio NBA Street Vol. 3 onnistuu edelleen nostamaan korkeaa tasoaan, viime vuonna debytoineen jenkkifutisrymistely NFL Streetin jatko-osa NFL Street 2 jää toistamaan innottomasti edeltäjänsä jalanjälkiä. Uusimpana Street-tulokkaana odotetusti lanseerattu perinteisen jalkapallon katuversio FIFA Street antaa enteellisesti suuntaa BIG-jaoston nykyisestä pelitarjonnasta.
Tähdellinen uraputki
FIFA Street on konseptiltaan hyvin lähellä kansainvälisellä tasolla oikeasti pelattavaa nopeatempoista 5 vs 5 Futsal -sisäfutista, jonka juuret juontavat pitkälle 1930-luvulle, jolloin palloa pyöriteltiin vielä vinhasti ulkotiloissa. Virtuaaliversio moukaroi virallista pelikaavaa lekalla suoraksi niputtamalla nurmikenttien tunnetut pallotaiturit maittain 4 vs 4 -asetelmin toisiaan vastaan, ilman sääntöjä ja suoraan kuuluisten futiskaupunkien takapihoille. Lähtökohdat ovat FIFA Streetissa siis täysin samat kuin EA Sports BIGin muissakin katuvarianteissa, mutta tyyli, toteutus, asenne ja ennenkaikkea pelattavuus ovat kuin synkkä varjo muiden katusarjojen arcade-iloitteluista.
Pikapeli Game on ja ystävyysottelu Friendly toimittavat FIFA Streetin erittäin niukkasisältöisiä pelitiloja, joita tukevoitetaan uramuotoisella pääpelitilalla Rule the Streets. Uramoodissa suurta futistähteyttä tavoitteleva keltanokkatriplaaja luo itselleen hahmon, valitsee joukkuetoverinsa keskinkertaisen nimekkäästä futaajavalikoimasta ja lähtee näyttämään Zidanelle, Figolle, molemmille Ronaldoille sekä noin 250 muulle viheriön kynäilyvirtuoosille pallokaapin paikkaa yhteensä kymmenellä erilaisella pelikentällä. New Yorkin sivukujilta nahkakuulaa siirrellään Rio De Janeiron, Amsterdamin, Rooman, Berliinin sekä muiden jalkapallon suurkaupunkien kujille ja kadun varsille.
Uralla vapaasti pelattavien Kick About -katumatsien voittojen mukanaan tuomat Skill Bills -taitopisteet mahdollistavat vaativampiin turnauksiin osallistumisen sekä viiden taitotason - nopeus, laukaisuvoima, laukaisutarkkuus, pallotemput ja taklaus - vaiheittaisen nostamisen. Taitojen kehittäminen on koko joukkueen treenaamisen sijaan tosin rajattu vain pelaajalle itselleen. Heikon puolustajan taklausvoimaa tai tumpelon keskikenttämiehen harhautuskykyä ei siis voi nostaa, vaan nämä korvataan kuuluisammilla futaajanimillä, jotka voitetaan viiteen maaliin pelatuista Upgrade Squad -haasteotteluista. Joukkueen päivitys ei tule kuitenkaan ilmaiseksi, sillä huippupelaajien haastaminen maksaa tukun taitopisteitä ja häviäminen tietää aina uutta kurkottamista pistekukkaroon.
Rule The Streets on kokonaisuudessaan varsin rajoittunut ja pintapuolinen raapaisu FIFA Streetin keskeisimmäksi sisällöksi. Maineen ja taitopisteiden kerääminen on itsessään toimiva ja kannustava perusidea, mutta molempien osa-alueiden hyödyntäminen jätetään melkoisen yksiulotteiseksi. "Haasta & voita tähtipelaaja" -systeemi on väkinäinen ja valitettavasti myös ainoa tapa kehittää omaa joukkuettaan, eikä erikoisella numeropisteytyksellä arvotettavat pelaajat ja joukkueet juuri lisää pelin sisäistä vetovoimaa. Mekaanisesti etenevä uramoodi tarjoaa rajallisesta sisällöstään huolimatta kohtuullisesti pelattavaa, joten täysin torsoksi ei kansainvälisten futiskatujen valloittamisurakkaa voi niputtaa.
Kakkosluokan katufutista
FIFA Streetin todellinen kompastuskivi tulee esille itse pelikentällä. On käsittämätöntä, miten pelimekaniikkaa ja pelattavuutta on voitu amputoida näin ontuvaksi. Kenttäpeli ei tunne lainkaan sanoja 'organisoitu', 'puolustus' tai 'reagoiminen'. Joukkuetovereiden tekoäly omaa lisäksi täysin oman käsityksensä pelaajan avustamisesta. Joko nämä höntyilevät päättömästi ympäriinsä tai eivät tee mitään. Käytännössä ohjaimen omistaja hoitaa pelikentällä kaiken työn, eikä sekään riitä, sillä pelaaja menettää aina kontrollin bittipallottelijaansa vastustajan ottaessa tämän pujottelukepikseen. Turhauttavien jäätymisten lisäksi normaali liikeohjaukseen reagointikaan ei toimi ilman viiveellistä nikottelua.
Kömpelö pelattavuus on todella sääli, sillä peliin on sisällytetty tusinoittain näyttäviä harhautuksia aina pienistä jalkavipeistä monimutkaisiin, mutta erittäin helposti toteutettaviin kikkakuvioihin. Pelaaja voi pyöräytellä palloa niin oikealla tatilla, Y-namiskalla kuin suuntaohjaimenkin kautta ja luoda vaivattomasti mm. virtuoosimaisen komeita yhden jalan harhautuksia tai muita akrobaattisuorituksia. Ylenpalttinen komboilu nostaa Street-sarjan tavaramerkiksi muodostunutta Gamebreaker-mittaria, jonka täyttyminen mahdollistaa hidastuksin ja efektein kuorrutetun superlaukauksen. Laukaus johtaa lähes sataprosenttisesti maaliin, joten pallon kanssa lotraaminen on pelimenestyksen kannalta olennaista.
Pelin graafinen anti on EA Canadalta perusvarma rutiinisuoritus. Visuaalinen toteutus tavoittelee muita sarjakuvamaisia Street-nimikkeitä autenttisempaa jälkeä. Pelialueet ovat persoonallisia ja maalialueet hyödyntävät näppärästi katualueiden luonnollisia ulostulokäyntejä. Realistisista hahmomalleista tunnistaa sujuvasti tähtipelaajat, joskin animaatiot ovat kaikille työstetty samasta muotista ilman pelaajakohtaisia liikkumistyylejä. Sulavia harhautusanimaatioita seuraisi mielellään, ellei etenemisen jäykkyys ja jalkaan liimattu pallo ontuvine fysiikoineen jäytäisi kokonaispakettia. Dolby Digital 5.1 -äänimaailma on poikkeuksellisen vaisu Gamebreaker-tilatehosteita ja SSX 3 -tyylin DJ-selostajaa lukuunottamatta. Eritoten pelaajien välistä kuittailua ja väkevämpiä ääniefektejä jää kaipaamaan. Keskinkertaista etelä-amerikkalaista soundtrack-sambaa sävytetään Fatboy Slimin ja Timo Maasin teknotuotannolla.
Kaduttavan ala-arvoista
FIFA Streetissa ei ole haituvaakaan aiempien "streettareiden" omaleimaisesta tyylistä, asenteesta ja iloisen pirteästä toteutuksesta. Tilalla on katujalkapallon näköistä sekametelisoppaa, joka koettaa olla yhtä aikaa simulaatiota ja arcadepohjaista pallottelua. Lopputuloksena on kivikautisen kankeata jäykkisfutista, joka on yhtä kaukana viihdyttävästä katujalkapalloilusta kuin ranskalaismaalivahti Fabien Barthez hiusrajastaan. FIFA Street olisi ollut aivan toisenlainen futispeli, mikäli pelattavuuteen ja kenttäpeliin olisi kiinnitetty asianmukaista huomiota pelihuumorin ja ronskin kontaktifutailun ohella. Live-tuen puute ja rajalliset pelitilat nakertavat peli-ikää reilusti, eikä mukaan sisällytetty nelinpeli juuri jatkoaikaminuutteja lisää. FIFA Street on EA BIGilta sen historian ylivoimaisesti heikoin esitys katudebyyttien sarjassa. Kokeile ennen hankintaa.
