Pari vuotta sitten nykykonsoleille ilmestyi TimeSplitters 2,
joka jatkoi PS2:lla syntyneen moninpeliräiskeen jalanjäljissä. Se
otettiin hyvin vastaan pelaajapiireissä, eikä ainakaan vähiten
ennakko-odotusten ansiosta. Olihan pelin kehityksessä mukana Nintendo
64:n legendaarisen GoldenEye 007
-räiskinnän tekijöitä. Sarjan laatu on kasvanut koko ajan jatko-osien
myötä, ja nyt Ajanhalkojat esiintyvät kolmannessa pelissään.
Perinteisesti mahtavan moninpelin rinnalle on lisätty tällä kertaa
aivan upea tarinakampanja.
Timesplittersit, pahamaineiset
ajassa matkustavat olennot ovat vainonneet ihmiskuntaa aikakristallien
avulla jo pitkään. Tällä kertaa pedoista yritetään hankkiutua
lopullisesti eroon matkustamalla menneisyyteen estämään aikakristallien
luominen. Homma lankeaa jälleen aikakyttä Cortezille, joka lähtee
kristallijahtiin salaperäistä aikamatkaajaa jahdaten. Ajojahti vie
Cortezin eri aikakausiin 20-luvun Skotlannista svengaavalle
seitkytluvulle ja aina tulevaisuuden synkkiin robottisotiin saakka.
Vaikka ajassa liikutaankin yhä edellisosien lailla, sitoo aikakausia
yhteen peräti oikea, välianimaatioilla kuljetettava juoni. Tältä osin
tarinamoodi onkin huomattavasti yhtenäisempi ja vahvempi kokonaisuus.
Mukana myös yksinpeli!
Cortez lyöttäytyy yhteen eri aikakausissa tapaamiensa hahmojen kanssa,
mikä antaa hyvän tekosyyn tarinakampanjan kaksinpelimoodille. Kumpikin
pelaaja kun saa olla juonessa mukana muullakin tavoin kuin vain
kopiocortezina tai satunnaisena ohikulkijana. Yksin pelatessa toista
hahmoa ohjaa toki tekoäly. Kentissä on joitain tunnelmaa nostavia,
ennalta määrättyjä tapahtumia tai kohtauksia, mutta kaksinpelissä niitä
on jouduttu karsimaan pelattavuuden nimissä. Meno on aivan mahtavaa,
mutta valitettavasti tarina kestää vain kuudesta kahdeksaan tuntia.
Toisaalta peliä ei ole pitkitetty keinotekoisesti esimerkiksi turhalla
paikasta toiseen ravaamisella tai epäreilun ylivaikeilla kohtauksilla.
Ja hakkaahan tiivis ja tunnelmallinen kokemus koska tahansa tasapaksun
tusinaräiskeen. Oivan pelisuunnittelun ansiosta tarina tulee varmasti
hakattua läpi vielä moneen kertaan niin yksin, kuin myös kaverin
kanssa. Veteraanien tai kovin itsevarmojen aloittelijoiden ei kannata
kuitenkaan aloittaa peliä helpoimmalla vaikeustasolla. Vaikeammilla
tasoilla tappavammat ja kestävämmät viholliset pitävät huolen siitä,
ettei homma ole silkkaa läpijuoksua.
Moninpelipuolella TimeSplitters Future Perfect
loistaa vähintäänkin yhtä kirkkaasti kuin tarinakampanjassa. Pelkkien
tekoälykkäiden bottien kurmotus ei yksin jaksa pitkään innostaa, mutta
homma muuttuu huomattavasti mielekkäämmäksi jo toisen ihmispelaajan
kanssa. Matseja voi säätää mieleisikseen valitsemalla sopivan
pelimuodon, kentän, säännöt ja asevalikoiman, joten monipuolisiin
mättöihin ei kyllästyminen aivan äkkiä iske. Lisäsisältöä voi myös
tuottaa itse kattavalla karttaeditorilla, jolla on mahdollista tehdä
moninpeliareenoiden lisäksi jopa tarinamoodin tehtäviä.
Tulevaisuudelle turpaan
Aikamatkailuteema näkyy myös asevalikoimassa, joka sisältää erilaisia
kuolettimia pulttilukkokivääristä aina vain futuristisempaan
teknologiaan. Erityisen siisteysmaininnan voittavat aikakranaatit,
joilla aikaa voidaan hidastaa hetkeksi paikallisesti. Yhteistä kaikille
aseille on, että aikakaudesta riippumatta niissä on enemmän munaa kuin
tehokanalassa. Varsinkin taisteluhaulikon käyttö suorastaan huokuu
tiivistettyä testosteronia. Ympäristöt ovat täynnä kaikenlaista
irrallista tavaraa kuten laatikoita tai pöytiä, mikä elävöittää
pelimaailmaa mielettömän paljon. Kiitos fysiikkamallinnuksen
puulaatikon takana ei viitsi ikuisuuksia kyykkiä, kun reipas
konepistoolisarja silpoo sen hetkessä siruiksi. Lisäksi luotimyrskyt
riepottelevat hahmoja ja räjähdykset sinkoavat irtaimistoa ympäriinsä.
Tunnelma on toki katossa. Fysiikkamoottoria esitellään vielä lisää
Cortezin tavaransiirtelyhansikkaalla, joka on ilmetty vastine Half-Life²:n gravity gunille.
Olevinaan-gravitygun ei jää ainoaksi viittaukseksi muihin peleihin. Elävien kuolleiden kansoittama kauhukartano on lainattu Resident Evilistä, plasmakranaatit ja ajoneuvot Halosta ja yksi hiippailutehtävä kuin suoraan Perfect Darkista.
Tekijätiimi on kotiläksynsä tehnyt, ja muiden pelien erikoisuuksista on
kasattu monipuolinen, toimiva ja ennen kaikkea viihdyttävä paketti.
Pelin yleistuntuma on muutenkin rennon ylilyövä, mutta paketissa on
silti paljon vakavasti otettavaa. Kovin syvällistä ja filosofista
keskustelua herättävää eeppistä kokemusta odottavat kuitenkin pettyvät,
mutta sopivalla asenteella peli on valtavan nautinnollista hupia.
Mukana on myös runsaasti aidosti hauskaa huumoria, mistä kiitos kuuluu
hyvälle ääninäyttelylle.
Hyvin tehty äänityöskentely luo
hahmoille rutkasti luonnetta tehden niistä paljon enemmän kuin vain
vaisua tykinruokaa. Äänimaailmassa ei ole muutenkaan valittamista, ja
myös aseiden äänet ovat karismaattista murinaa vaisujen poksahtelujen
sijasta. Pro Logic -surround olisi kruunannut kaiken, mutta se jää
valitettavasti uupumaan tällä kertaa.
Hiottu timantti
Kolmas kerta sanoi toden. TimeSplitters-trilogia on jalostunut paremmaksi kerta kerralta, ja nyt Free Radical
on osunut juuri nappiin. Moninpelipainotteisten aiempien osien rinnalla
kolmososa on hyvin tasapainoinen kokonaisuus ja hankinnan arvoinen jo
yksinpelinsä ansiosta. Jos aiemmat TimeSplittersit nappasivat edes
vähän, tämä imaisee mukaansa kokonaan. Ehdottomasti Cuben
räiskintäpeliparhautta.
