Codemastersin rallisarjaa on nykyisessä konsolisukupolvessa viety jatkuvasti arcademaisempaan suuntaan. Yksiin kuoriin on tungettu niin perinteistä rallia, rantakirpuilla kaahailua kuin Gymkhana-temppuiluakin. Yksinäisten pikataipaleiden ystäviä suuntaus ei ole miellyttänyt, mutta nyt heillekin tarjotaan hyviä uutisia. Brittikehittäjän tuoreimman vision mukaan pääsarja pystyy keskittymään selkeämmin ralliin, kun hulluttelumuodot saavat kokonaan oman alapelinsä. Showdown-spinoffissa ei kartturia kaivata, kun hektiset kisat käydään kompakteilla areenoilla peltiä säästämättä.
Tuhovoimaa
Dirt Showdownin tarjonnan voi jakaa kolmeen osaan: kilvanajoon, temppuiluun ja romuralliin. Perinteisin kattaus koostuu kilvanajosta, jossa nopein kuljettaja voittaa edelleen. Pientä vaihtelua peruskaavaan tuodaan eliminaatiokisoilla, joissa porukan viimeinen suhari karsitaan leikistä tasaisin väliajoin. Dominaatiokamppailuissa rata puolestaan jaetaan sektoreihin, joita hallitsemalla tilille kerääntyy voittoon tarvittavia pisteitä. Nopeusmittelöiden ohella tuttua huttua edustavat Gymkhana-temppuilut. Tällä kertaa Hoonigan-otsikon alle sijoitettuja kuminpolttokarkeloita uudistetaan päästämällä autot pareittain areenalle. Muilta osin pahvien tuhoaminen, näyttävien hyppyjen tekeminen ja sivuluisuttelu tuntuvat hyvin saman kaltaiselta kuin Dirt 3:ssa.
Puhtaasta romurallista päästään nauttimaan kahdessa variaatiossa. Rampagessa kahdeksan kilpailijaa kokoontuu suljetulle areenalle törmäyskarkeloihin. Pisteitä jaetaan mahdollisimman aggressiivisista iskuista ja toisten pyöräyttämisestä. Paras potti kilahtaa tilille kanssakuskin eliminoinnista. Knock Outissa idea pysyy muutoin samana, mutta korotetulta alueelta poistetaan raja-aidat. Vastustajan puskeminen reunan yli on tällöin avain voittoon. Kummassakaan muodossa auton lunastuskuntoon joutumisesta ei kuitenkaan tarvitse murehtia, sillä vahingon sattuessa menopeli teleporttaa aina entistä ehompana takaisin toimintaan.
Mukana on myös kilvanajoa ja romutusta yhdisteleviä pelimuotoja, kuten 8-ball. Härmäläisittäin lausuttuna "kasipallossa" ensimmäisenä maaliviivan ylittänyt voittaa, mutta useasta kohdastaan keskenään risteävä rata johtaa vääjäämättömiin joukkokolareihin. Mukaan astuu hivenen taktisuutta, sillä suljettujen areenoiden karkeloista poiketen energiapalkin tyrehdyttyä matkanteko tyssää lopullisesti. Keskeyttäneille ei jaeta pisteen pistettä, joten kaasujalkaa tekee mieli höllätä, kun syyläristä alkaa nousta yhä synkkenevää savua.
Peltilehmien tuunaustalkoot
Aiempaa arcademaisempi toteutus näkyy selvimmin erillisen turbonapin lisäyksenä. Nitrojen kertymiselle ei tunnu olevan mitään sen suurempaa taustalogiikkaa, mutta toiminto sopii siitä huolimatta Showdownin räväkämpään luonteeseen. Lisäksi menopelejä pystyy päällisin puolin virittelemään kestävyyttä, tehoja ja ohjattavuutta parantamalla. Menopelien ajettavuutta viedään selvästi kevyempään suuntaan, joten jarrupalat eivät pääse juurikaan ajon aikana kulumaan.
Kaikki pelimuodot tarjoavat yksinpelinä hupia pienissä annoksissa nautittuina. Koneen ohjastamat kuskit näyttävät ajavan yllättävän inhimillisellä otteella ja törttöilevät kiitettävästi keskenään. Sen sijaan aiempaa kireämmälle viritetty kuminauhaefekti näyttää ajoittain nurjan puolensa. Vaikka vastustajan onnistuisi kiilaamaan kaiteeseen, on samainen heppu parin mutkan päästä jälleen takakontissa hiostamassa. Huijauksen avulla toiminta toki pysyy hektisenä, mutta samalla sikailu menettää merkitystään. Soolopelaajan näkövinkkelistä romuralliinkin saisi enemmän haastetta kerrasta poikki -menetelmällä, vaikka aloittelijat uudelleen syntyviä menopelejä arvostavatkin. Ylimalkaisen energiapalkin olisi samalla voinut korvata auton tarkemmin osa-alueisiin jakavalla vahinkomittarilla muinaisen Destruction Derbyn tapaan. Dirt Showdownin pelastukseksi nousee kuitenkin erinomainen nettitoteutus.
Kaverin kontissa
Moninpelissä päästään ajamaan samoja pelimuotoja kuin soolonakin, mutta meno muuttuu monin verroin hauskemmaksi. Hakutoiminnot ovat kattavia: halutessaan voi keskittyä pelkästään nopeuskisoihin, romuralliin tai temppuiluihin. Vaihtoehtoisesti on mahdollista liittyä aulaan, joka pyörittää kaikkia muotoja sekaisin. Party-tilassa tarjotaan tiimipohjaista hauskanpitoa, kuten autohippaa ja lipunryöstöä. Toteutus on kaikilta osin esimerkillistä. Muodosta riippumatta kisat pysyvät yleensä tiukkoina rällästyksinä, tosin yksinpelissä kannattaa ensin käydä tienaamassa rahat menopelien viritysosiin. Erityisesti romuralli maistuu sopivassa seurassa paljon paremmalta kuin konekuskeja vastaan. Hyvää kokonaisuutta täydentää mahdollisuus pelata jaetulla ruudulla.
Tulostauluihin panostetaan aiempaa enemmän. Ystävälistan jäsenille pystyy lähettämään haasteita suorituksistaan, jolloin vastapuolelle annetaan kolme yritystä rikkoa annettu tavoite. Järjestelmä pitää kaverikohtaisesti kirjaa, kumpi on vienyt nimiinsä enemmän keskinäisiä vääntöjä. Uutuutena esitellään erillisen rekisteröitymisen vaativa tilasto- ja tulospalvelu Racenet, johon Codemastersin kaikki ajopelit tulevaisuudessa kytkeytyvät. Tällä hetkellä sisältö koostuu lähinnä päivittäisistä pikahaasteista. Aika näyttää mihin suuntaan tarjonta kehittyy.
Kepeää kesämeininkiä
Värikkään yksityiskohtaiset ympäristöt ja komeasti hajoavat kulkupelit edustavat kehittäjän muiden ajopelien tapaan genren parhaimmistoa. Ruudunpäivityskin pysyttelee vakaana tilanteesta riippumatta. Muutaman kerran eteen sattui tosin useamman sekunnin jäätyminen, mikä sai epäilemään jo konsolin hajoamista. Audiopuolella jatketaan tutulla linjalla: moottoreiden murinat kuulostavat hienoilta, ja yleisön mylvintä luo tunnelmaa romuralleissa. Konemusiikkia ja rockahtavampaa materiaalia yhdistelevä ääniraita luo rällästykselle oikeanlaisen tunnelman.
Vaikka Dirt Showdown jättää hyvän jälkimaun suuhun, ei se onnistu nousemaan pääsarjan tasolle. Dirteissä parasta antia ovat kuitenkin olleet tiukat rallipätkät kapeilla poluilla. Pikataipaleet korvannut romuralli on hauskaa lyhyissä annoksissa, mutta turhan köykäinen toteutus menettää nopeasti viehätyksensä etenkin yksinpelinä. Soolona suhaaville keväällä ilmestynyt Ridge Racer Unbounded tarjoaakin todennäköisesti koukuttavamman arcadepaketin. Showdownin moninpeliin sitä vastoin uudet muodot sopivat erinomaisesti kepeänä kesäviihteenä nautittuna. Kun tuotantoarvot ovat myös muilta osin kohdillaan, voi rahansa huonomminkin käyttää kuin kartuttamalla Codemastersin kassaa.
