Sarjakuvamainen ulkoasu on aina ollut Gearboxin valttikortti, eikä Battleborn tee poikkeusta. Tarinan sekaan heittäydytään komealla alkuanimaatiolla, jota siivittää Gorillaz-fiiliksiä huokuva kappale. Pitkähkölle videolle on haluttu saada mukaan kaikki sankarit, mikä saa pätkän tuntumaan hieman puuduttavalta. Upeasti toteutettua piirtojälkeä katselee kuitenkin ihan mielellään.
Varsinainen tykitys alkaa prologilla, jossa seikkaillaan Mellka-soturityttösellä. Toiminta on lupaavaa, letkeää huumoria on paljon, ja tarina tuntuu lähtevän hyvin käyntiin. Mutta sitten tapahtuu jotakin. Tulevat tehtävät eivät saavuta ensimmäisen hurmostilaa, ja tekeminen muuttuu suoraviivaiseksi. Tehtävänanto on suunnata määrättyyn paikkaan sekä tappaa aalloittain lisääntyvät vihollisjoukot. Tiimellyksen keskellä pitäisi lisäksi suojella tarinan kannalta tärkeää esinettä tai rakennelmaa. Lopuksi kohdataan kasa pomovastuksia, jotka ovat onneksi aika persoonallisia ja herättävät katsojassa hilpeyttä. Varsinkin Geoff the Spider King oli oikein hupaisa tapaus.
Tapa, suojele, toista
Toistuvuus ei tunnu ihan niin pahalta, kun tarinaa tahkoaa muiden pelaajien kanssa. Kampanjan yhteistyötouhu muistuttaa hyvin paljon Destinyn vastaavaa, sillä tehtävän päättyessä tiimiläisille sataa kokemusta ja uusia varusteita. Varusteet vaikuttavat muun muassa hyökkäysnopeuteen sekä energian määrään. Rihkamaa voi myös ostaa, eikä hankintoihin tarvitse onneksi käyttää euroja. Valuuttaa ansaitaan pelaamalla.
MOBA tarkoittaa alunperin moninpeliareenataistelua, jonka elementtejä toiminta saa esimerkiksi tehtävän päätteeksi nollaantuvasta taitopuusta. Hahmoa joutuu siis päivittämään uudestaan kerta toisensa jälkeen. Ratkaisu on hyvä, sillä eri tilanteet vaativat toisenlaisia lähestymistapoja. Hahmojen matseista ansaitut kokemuspisteet säilyvät tallessa, vaikka päivitetyt taidot nollaantuvatkin. Korkeampi taso avaa muun muassa vaatteita sekä erikoisiskuja. Pelaaja kerää myös kokemusta, jolla avataan uusia hahmoja. Tulevat latauspaketit enteilevät, että kaarti kasvaisi viidellä sankarilla. Peruspeli sisältää itsessään jo aikamoisen kavalkadin opeteltavaa.
Ilman kausipassia erilaisia hahmoja on saatavilla 25, joista osa aukeaa heti prologin jälkeen. Valittavana on niin tankkimaisia puolustajia, paljon vahinkoa tekeviä hyökkääjiä kuin laidoilta tulitukea antavia kavereita. On kuitenkin outoa, että parantajia ei ole aluksi kuin yksi, ja lisää avautuu vasta yli kymmenen tunnin pelailun jälkeen.
Tiimipeliä kerrakseen
Battlebornin toiminta painottuu pitkälti moninpeliin, eikä taistelua jaksaisi kovin pitkään yksin. Vaihtoehtoina on joko läpäistä tarinatehtäviä tiimiläisten kanssa tai liittyä nettikahinoihin. Mielenkiintoisimmaksi vaihtoehdoksi osoittautui kampanja, sillä sen suola on hyvin näytelty dialogi. Huumori kukkii ajoittain ehkä hieman liikaakin, mutta vitsit menevät tarkoituksella yli.
Moninpeliareenoilla taistelu on ihan viihdyttävää ja koukuttavaa. Mitä enemmän tunteja on takana, sitä enemmän mieli halajaa takaisin kentille. Kiinnostavimmat muodot ovat MOBA-tyyliset Incursion ja Meltdown, joissa koetetaan saada omat kätyrit vihollisen muurien toiselle puolelle. Capture tarjoaa puolestaan alueiden valtausta, mutta touhu ei onnistu pitämään mielenkiintoa yllä pitkään.
Taival on raskas yksin kulkea
Areenataisteluissa toiminta vaatii tiimipeliä. Siksi on sääli, että Battlebornin yhteisöä vaivaa ajoittain yhteistyökyvyttömyys. Varsinkin Capturea ja kampanjaa pelatessa samaan sessioon liittyneet yksilöt taistelevat oikeastaan vain itsensä vuoksi, jolloin muu tiimi unohtuu. Tarinatehtävissä se ei haittaa, koska lisäelämiä on helppo ansaita. Areenoilla taistellessa rähinät päättyvät nopeasti tappioon.
Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin kommunikointi, tai oikeastaan sen puute. Harva käyttää mikrofonia taistellessaan, jolloin käskyjen jako on mahdotonta. Tuntuu typerältä jutella vain itsekseen.
Battlebornin ongelmat ovat asioita, joita kohtaa lähes jokaisessa tiimityötä vaativassa pelissä. Puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että mukaan lisätty jaetun ruudun moninpeli nostaa tunnelmaa askeleen korkeammalle. Samalta sohvalta nautittuna Battleborn on hauska kokemus, vaikka se saakin ison miinuksen käyttöliittymästään. Ruutu jakautuu horisontaalisesti kahtia, mutta vasemman laidan täyttää turhan iso palkki johon heijastuu kartta. Tästä aiheutuu näköhaittoja, kuten lukukelvottoman pieni teksti. 42:n tuumaisen televisionkin kanssa tarvitsee siirtyä aika lähelle näyttöä, jotta erikoiskyvyistä saa paremmin selvää.
Nopeita refleksejä ja taktikointia
Battlebornin toiminta on erittäin nopeatempoista, ja kentällä toimettomana poukkoilu kostautuu äkkiä. Tilannetta ei helpota se, että ruudunpäivitys tipahtelee ajoittain rasittavasti. Sulavuutta rokottaa myös 30:n ruutuun lukittu päivitysnopeus, joka tippuessaan kiristää hampaita. Ilmeisesti Gearbox kuitenkin työstää jo korjaavaa päivitystä, sillä hektinen meininki vaatii sulavaa toimintaa.
Battleborn jakaa pelaajat varmasti kahteen leiriin. Yliampuva huumori ja Gearboxin omintakeinen sarjakuvamainen tyyli korostuvat selvästi, eikä näiden yhdistelmä välttämättä aukene kaikille. Lisäksi markkinoille saapuva Overwatch saattaa valloittaa osan taistelijoista itselleen, mutta kuten sanottua: Battlebornia ei sovi verrata liikaa Blizzardin näkemykseen. Jos pidät borderlandsmaisesta toiminnasta joka on paketoitu hieman erilaiseen käärepaperiin, on Battleborn varma valinta. MOBA-elementit tuovat perusräiskintään uusia tuulia, ja hyvän peliseuran kanssa räiskinnän parissa viihtyy loistavasti.
