Microsoftin tai Sonyn konsolilla pelaavan Zelda-fanin unelma

Pelastetaan maailma!

Tarina alkaa perinteisten seikkailupelien hengessä. Maata ja merta uhkaa muinainen Oceanhorn-pahis, ja petoa metsästämään lähtenyt isä on jäänyt sille tielleen. Kasvettuaan isoksi poika löytää isänsä muistiinpanot ja lähtee niiden avulla maailmaa pelastamaan. Työvälineiksi mukaan tarttuvat muun muassa miekka, kilpi, pommeja ja jousi. Matkaa on paljon tässä saarimaailmassa, joten vetiset välimatkat taitetaan kätevästi veneellä.

Oceanhorn näyttää samalta ja toimii lähes täysin samalla tavalla kuin Zelda-sarjan The Wind Waker -peli. Esikuvaa enemmän panostetaan maailman sekä sen erilaisten kansojen alkuperän ja luonteen kertomiseen. Eräällä tavalla tämä on hyvä asia, mutta toisaalta zeldamaiseen toimintaan orientoitunut pelaaja ei odota entiseltä mobiilipeliltä syvällistä tarinaa: hän haluaa vain seikkailla. Tämän vuoksi sinänsä hyvä pyrkimys tehdä pelimaailman tarinasta mielenkiintoinen menee hieman hukkaan.

Rakenteellisesti tarkoituksena on kerätä kolme esinettä, joiden avulla pääsee varsinaisen Oceanhorn-pahiksen kimppuun. Nämä tavarat ovat tietenkin vaikean matkan päässä, jonka saavuttaakseen on ratkottava joukko pulmatehtäviä erinäisten kerättyjen esineiden avulla. Tavaroita puolestaan vartioi yleensä jokin suurikokoinen pomovastus. Pulmat ovat tavallisesti laatikoiden siirtelyä, erinäisten kytkimien käynnistämistä tai esteiden räjäyttämistä. Pääsääntöisesti tehtävät ovat onnistuneita, mutta muutaman ratkaisu on ärsyttävän kryptinen pakottaen etsimään internetin ihmeellisestä maailmasta apua.

01ocean986-oceanhorn-monster-of-uncharted-seas-screenshot-1473319287_1473319287.jpg

Eespäin kohti seikkailua käy!

Ympäristön tutkimisella on suuri osuus pelikokemuksessa, mikä on erittäin hyvä asia. Harmillisesti tarinassa eteenpäin johtava suunta ei yleensä ole mitenkään selkeästi esitetty. Oikeastaan kyllä se kerrotaan, mutta tieto ei kirjaudu automaattisesti johonkin tehtävälokiin tai vastaavaan. Paras konsti pysyä kartalla seuraavasta askeleesta on pitää omia muistiinpanoja pelatessaan. Toimii se näinkin, mutta moinen tuntuu hyvin arkaaiselta ratkaisulta muuten niin modernissa pelissä.

Sankarin ohjaaminen on pääosin helppoa, muita ajoittain yksinkertaisuus aiheuttaa ongelmia. Esineiden käyttäminen tuntuu välillä hankalalta, jos vieressä on useita poimittavia tavaroita. On hyvin helppoa nostaa ylös väärää roinaa tai ryhtyä keskusteluun väärän hahmon kanssa. Varsinainen taistelu on hyvin yksitoikkoista ja kankeaa: ei kannata unelmoida kohteen ympärillä tapatuvasta sujuvasta loikkimisesta Metroidin tai Dark Soulsin malliin. Toisaalta kuolemisesta ei varsinaisesti rangaista, ja viimeistään muutaman yrityksen jälkeen vaikeammatkin pahikset kaatuvat sankarin erinomaisuuden edessä.

Kuten jo tuli mainituksi, maailma jakautuu saariin ja näiden välillä liikutaan veneellä. Purjehtiminen on automaattista, joten vapaa merimaiseman tutkiminen ei onnistu. Toisaalta pitäähän tämä seikkailun painopisteen selkeästi saarissa merelle laajenematta.

Tunnelma kohdallaan

Oceanhorn: Monster of Uncharted Seas näyttää piirroselokuvamaisen lapsenomaiselta, joka vielä kruunataan runsailla kirkkailla väreillä ja pyöreillä muodoilla. Uhkaavat hämähäkitkin näyttävät sympaattisen pulleilta palleroilta. Musiikki lainaa vahvasti Zeldan tunnelmaa sävellyksissään onnistuen tehtävässään hyvin. Harmillisesti ainutkaan sävelmä ei jää päähän soimaan samalla tavalla kuin moni klassinen Zelda-luritus tekee. Kokonaisuuden kruunaa hyvin toteutettu englanninkielinen ääninäyttely, ja koko peli on tekstitetty suomeksi.

Läpäisyssä kestää noin kahdeksasta kymmeneen tuntia, ja huokealla hinnalla varustettuna Oceanhorn on mitä suositeltavin ostos konsolipelaajille. Täydellinen paketti se ei ole, mutta pienet mokat antaa helposti anteeksi. Jatko-osakin on jo tekeillä. Sitä paitsi kannattaa suosia suomalaista.

Mene siis jo lataamaan oma Oceanhornisi.

02oceanhorn055146.jpg