Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Rinkelisotien revanssi

Ensimmäinen Halo Wars yllätti positiivisesti julkaisussaan ja on sittemmin noussut jonkinasteiseen kulttiklassikon asemaan. Suurimpana meriittinään Ensemble Studiosin luomus onnistui pusertamaan aidosti viihdyttävän reaaliaikanaksuttelun konsoleille. Toki genren edustajia on käskytetty aiemminkin pelkän padin turvin, mutta Xbox 360:n yksinoikeus tuntui poikkeuksellisen mietityltä kokonaisuudelta laitteiston rajoitteet huomioiden. Menestys ei kuitenkaan auttanut alkuperäistä kehittäjää, sillä Microsoft päätti tylysti sulkea maineikkaan studion ovet jo ennen pelin laskeutumista kauppoihin.

Tempun seurauksena jatko-osan kohtalo jäi luonnollisesti limboon, vaikka eriasteisia huhuja naksuttelun paluusta on vuosien varrella kuultukin. Uskollisen fanikunnan odotus palkitaan vihdoin, kun Halo Wars 2 rymistelee markkinoille uuden tekijätiimin voimin. Mistään keltanokista ei silti ole kyse: lopputuloksesta vastaa muun muassa Total War -sarjallaan mainetta niittänyt Creative Assembly, joka saa tulitukea Halon hovikehittäjä 343 Industriesilta.

Tuttuja taiston tuoksuja

Kehittäjänvaihdos piilotetaan erittäin tehokkaasti, sillä jatko-osa tuntuu välittömästi tutulta ensimmäisen ystäville. Kokonaisuus vaikuttaa aidolta Halolta alkuvalikoiden rakenteesta lähtien, eikä vähiten monipuolisten yksin- ja kimppapelivaihtoehtojensa vuoksi. Samaan aikaan julkaistusta PC-serkusta huolimatta suunnittelun punaisena lankana pidetään edelleen selkeästi konsolikokemuksen sulavuutta. Lopputulos sopii näppeihin yhtä mainiosti kuin edeltäjänsäkin. Mikromanagerointiin voi halutessaan sukeltaa syvällisemmin esimerkiksi määrittelemällä pienryhmiä sekä monimutkaisempien komentosarjojen kautta. Nyanssien hallinta on vaikeammilla tasoilla sekä tiukoissa verkkopeleissä avain menestykseen, mutta peruspelaamiseen riittävät kontrollit oppii nopean vaivattomasti parin tutoriaalin avulla. Aloituskynnystä madaltaa tekoälyn kiitettävä oma-aloitteisuus. ”Kivi, paperit, sakset” -logiikalla keskinäisen paremmuutensa määrittelevät joukot osaavat hyökkiä puoliautomaattisesti sopivinta kohdetta vastaan: esimerkiksi lentohärvelit tekevät eniten tuhoa vihollisen raskaita tankkeja vastaan ja niin edelleen.

Kampanjassa jatketaan Spirit of Fire -aluksen kyydissä, kun Kapteeni Cutterin käskyttämän sotaratsun miehistö herää syväjäädytyksestään lähes 30 vuotta ensimmäisen Halo Warsin tapahtumien jälkeen. Ihmisten ja Covenant-liittouman välinen suursota on jo saatu näennäisesti päätökseen, mutta tämä ei estä vakavan selkkauksen syntymistä muinaisen The Arkin pinnalla. Tarina ei tarjoile suuria yllätyksiä tai tuo uutta ja ihmeellistä näkökulmaa kaanoniin, vaan toimii ainoastaan pakollisena puitteena rähinöille. Juonta kuljetetaan toisinaan äärimmäisen näyttävissä välianimaatioissa, joita katselee enemmän kuin mielellään. Pätkiä olisi voinut tilata Hollywood-tasoista jälkeä tehtailevalta Blur Studiosilta reilumminkin, sillä liian monen tehtävän alussa tyydytään tylsään tekstimuotoiseen kerrontaan tai pelimoottorilla kyhättyihin kankeampiin tuotoksiin.

Kampanjan perusrakenteessa luotetaan tuttuun kaavaan. Aluksi edetään pienemmän iskujoukon kera, ja kokemuksen kertyessä aletaan perustaa tukikohtia hyökkäyksen tueksi. Toisin kuin monissa muissa genren edustajissa, omaa majapaikkaansa ei pääse pystyttämään mielivaltaisesti kartalle, vaan Spirit of Fireltä toimitettavan päärakennuksen sijainti määritellään tiukasti etukäteen. Muutoin noudatetaan perinteitä: uusien joukkojen luomiseen tarvitaan oikeita rakennuksia sekä resursseja ja energiaa unohtamatta. Pelkän lisätykinruoan synnyttämisen ohella päästään kehittämään nykyisiä yksiköitä. Erilliset ”sankaripisteet” avaavat käyttöön puolestaan tehokkaampia bonuksia, kuten ilmaiskuja. Tehtävissä nähdään jonkin verran variaatiota, kun välillä ajaudutaan puolustuskannalle tai vallataan alueita kilvan vastapuolen kanssa. Kokonaisuus on kauttaaltaan hyvin turvallinen, eikä mukaan mahdu sen suurempia ylä- tai alamäkiä.

Salamasotaa

Eniten menoa uudistetaan Blitz-tilassa, josta saatiin maistiaisia avoimen beetan aikana. Nopeatempoisessa pelimuodossa tukikohtien askartelu unohdetaan tyystin, kun uusia yksiköitä haalitaan korttipakkoihin perustuvan järjestelmän avulla. Pakkoja saa avattua paitsi kokemusta kerryttämällä myös oikealla rahalla, mikä aiheuttaa kevyen närästysreaktion täysihintaisessa pelissä. Huolettomana hupina Blitz kuitenkin eittämättä toimii, ja sen ehdoton vahvuus on otteluiden reilusti normaalia lyhyempi kesto. Tämän ansiosta se sopii mainiosti erityisesti pikaisiin nettivisiitteihin, kun aikaa ei ole varattuna loputtomiin. Esimerkiksi ihmisliittolaisen kanssa tekoälyä vastaan mitellessä hauskuus on usein taattu.

Usealle sarjan fanille perinteinen moninpeli lienee yhä se tärkein Halo Warsin elementti. Hyvin varovaisest uudistukset mekaniikkaan sekä käytettäviin yksiköihin takaavat onnistuneen lopputuloksen tälläkin kertaa. Molemmat osapuolet tarjoavat käytännössä samankaltaisia yksiköitä erilaisella ulkonäöllä varustettuina, joten tappiosta on vaikea syyttää muita kuin itseään. Varoituksen sanana on silti mainittava, että tasoerot verkkovastustajien kesken muodostuvat jättimäisen suuriksi. Osa porukasta on tyystin kuutamolla kentän tapahtumista, kun seuraavassa matsissa toiselle puolen aitaa saattaa astua oman itsetunnon täysin romuttava veteraani.

Teknisesti Halo Wars 2 ei varsinaisesti häikäise. Lopputulos näyttää ihan nätiltä, mutta mitään graafista ilotulitusta ei kannata odottaa. Rinkulamaailmoiden tunnelma saadaan hyvin siirrettyä isometriseen kuvakulmaan, ja yksiköt tunnistaa kirjaimellisesti myös kymmenien metrien päästä. Kokonaisuutta kuitenkin rokottavat satunnaiset bugit ja oudot suunnitteluratkaisut. Esimerkiksi automaattitallennus saattaa palauttaa tapahtumat edellisen kentän loppuun, mikäli viimeksi on lopettanut pelailut heti tehtävän läpäisyruutuun. Ylimääräistä lataustaukoa isompaa vaivaa tästä ei synny, mutta harmillista silti. Peli myös kaatui pariin otteeseen sekä kadotti äänet, minkä vuoksi täytyi turvautua uudelleenkäynnistykseen. Virallisen julkaisun aikoihin linjoille saapunut isohko päivitys oletettavasti murskasi osan murheista. Tosin ainakin pienempiä ongelmia ilmeni todistettavasti korjaussarjan jälkeenkin.

Creative Assembly on pelannut varman päälle askarrellessaan seuraajaa Halo Warsille. Jatko-osan pelastukseksi edellisestä kerrasta on vierähtänyt sen verran monta vuotta, että tulokkaan ottaa joka tapauksessa ilolla vastaan. Lisäksi täytyy todeta, että genressä ei vieläkään muodostu ruuhkaa pätevistä kilpailijoista konsoleilla, joten Halo Wars 2 nousee väkisin kukkulan kuninkaaksi. Satunnaisista kauneusvirheistään huolimatta laadukasta sisältöä riittää kiitettävästi niin yksin- kuin moninpelaajillekin.

Kirjaudu kommentoidaksesi