Selän takana puuhastelua
ARMSin toteutustyyli tuo etäisesti mieleen muinaisen kasariklassikko Punch-Outin, sillä matsit mitellään hahmon takaa. Perinteiseen sivulta kuvattuun mäiskeeseen verrattuna tämä tarkoittaa tyystin erilaista lähestymistapaa erityisesti taistelijoiden liikkumisen suhteen. Ratkaisun mahdollinen kankeus olikin etukäteen yksi suurimmista kysymysmerkeistä peliin liittyen. Vaikka areenoilla käyskentely muodostuu jokseenkin verkkaiseksi puuhaksi, pääsee hyppyjen ja pyrähdysnapin saattelemana paikkaa vaihtamaan riittävän soljuvasti – ja ennen kaikkea vastustajan iskuyrityksien väistely luonnistuu mallikkaasti.
Toisin kuin genressä yleensä päädytään matsien aikana hyvin harvoin toisen iholle kiinni. Ideana on käyttää venyviä raajoja sopivan välimatkan päästä vihollisen kurittamiseen. Molemmille käsille suodaan omat nappinsa, ja pitkien lyöntien suuntaa voi vielä hienosäätää matkalla kohteeseen. Tällä tavoin on mahdollista ohittaa paikoillaan pönöttävän vastustajan suojausyritykset tai vaikkapa hyödyntää kenttien tuhoutuvia elementtejä. Heitot kuuluvat tiiviinä osana toimintaan, mutta nekin suoritetaan pelin hengen mukaisesti saalistamalla onneton vastustaja etäältä pihteihin.
Monipuolinen taistelijakatras on nintendomaisen persoonallinen. Areenoille astelee mestaruutta havittelevia ehdokkaita salamannopeista neitosista aina kankean hitaisiin mörssäreihin, joiden nyrkin alle joutuminen tekee vastaavasti tavallista kipeämpää. Valinnanvaikeus ei pääty hahmoruutuun, sillä taistelijat aseistetaan erikseen. Otteluun napataan mukaan useampi erilainen vimpain, joista erän aluksi valitaan yksi molempiin käsiin. Tietyille hahmoille pyhitettyjen tarvikkeiden lisäksi osa työkaluista soveltuu kaikkien käyttöön, joten miltei kenestä vain voi kustomoida omien mieltymystensä mukaisen sankarin – kunhan lisukkeita saa kokemuksen karttuessa riittävästi availtua.
Tiukasti rajatut temmellyskentät nousevat perinteistä taistelupeliä suurempaan rooliin: areenoiden korkeuserojen ja erilaisten bonusten tehokkaalla hyödyntämisellä turvaa itselleen usein etulyöntiaseman kaveriin nähden. Riemastuttavasti niin uusia hahmoja, kenttiä kuin varusteitakin esitellään julkaisun jälkeen ilmaisten lisäsisältöpakettien avulla. Tämän ansiosta pelin pariin palaa myöhemminkin mielellään, eikä yhteisöä hajoteta turhien maksumuurien kautta.
Mätkettä monipuolisemmin
Pelkän yksinpelin vuoksi ARMSia ei kannata hankkia, sillä köykäinen kampanja toimii lähinnä harjoitusalustana. Kymmenen tapahtuman turnauksesta saa toki halutessaan jopa piinaavan haastavan, mutta mitään sen suurempaa taustakehystä sooloilijoille ei edes yritetä kehittää. Kuitenkin kompakti moodi kannattaa tahkota edes kertaalleen läpi, sillä sen avulla tutustutaan kätevästi eksoottisempiinkin pelimuotoihin. ARMS ei nimittäin koostu pelkästään suoraviivaisesta mätkinnästä, vaan mukana on muun muassa lentopalloa, koripalloa sekä erilaisina tiimivariaatioina käytäviä kimppakamppailuita maustamassa toimintaa.
Samaisia muotoja pyöritetään myös yllättävän saumattomasti toimivassa verkkopelissä. Julkiset aulat koostuvat useammasta käynnissä olevasta sessiosta, joihin jonotetaan vuoroa kuin aidoissa arcade-kabineteissa konsanaan. Toisin kuin monissa muissa samaa temppua yrittäneissä mätkinnöissä, odotusajat pidetään ihailtavan minimaalisina, joten nettitoteutusta voi pitää erittäin onnistuneena. Kasuaaleiden mätkijöiden miellyttämisen ohella kilpahenkisemmin suhtautuville tarjoillaan ikiomat karsinansa.
Positiiviset fiilikset jatkuvat teknisellä puolella. Värikäs ja näyttävä ulkoasu omintakeisine hahmoineen suorastaan huokuu perinteistä Nintendo-laatua. Kontrollien suhteen pelaaja voi valita liiketunnistuksen tai perinteisemmän tyylin väliltä. Joy-Conien heiluttelu onnistuu ahkeran harjoittelun turvin jopa kiitettävällä tarkkuudella. Laiskana ja tylsänä täytyy silti myöntää, että etenkin nettiväännöissä käyttöön vaihtui lopulta maanmainio Pro-ohjain. Audio-osasto ei sen sijaan ansaitse kehuja, sillä kovin yksitoikkoinen musiikki pursuaa nopeasti korvista pihalle.
ARMSia tuskin muistellaan vuosien päästä yhtenä Switchin huippuhetkistä. Joka tapauksessa kyseessä on kaikin puolin viihdyttävä tapaus. Peli sopii yllättävän hyvin sekä bilehenkisen huolettomaan kavereiden kanssa mätkimiseen, että syvällisempää kokemusta hakeville – jälkimmäisestä pitävät huolen lukuisat opeteltavat niksit sekä kiitettävän laajat kustomointivaihtoehdot. Toisin sanoen kyseessä on suositeltava ostos ainakin perinteisestä mätkintämassasta vaihtelua hamuaville.
