Sitten rymistellään. Kotimainen 10tons-studio tuo nimittäin pelaajille räiskettä, lasereita, räjähdyksiä ja vihulaisjengin lanaamista. Tätä hupia tarjoillaan vekkulisti nimetyn Jydge-pelin muodossa.
Nimike ei välttämättä hurmaa esteettisillä seikoilla, mutta se ansaitsee kahmalokaupalla kiitosta muista ansioistaan.
Tyomari jakaa oikeytta
Jydge on yläviistosta kuvattu rymistely, jota voisi kuvailla vaikkapa yhdistelmäksi Hotline Miamia ja Judge Dreddia. Juonikuviot vievät pelaajan futuristiseen Edenbyrg-kaupunkiin, jossa brutaalia oikeutta jakavat kasvottomat Jydget. Olipa kyseessä sitten kidnappaustapaus tai lanaamistaan odottava monipäinen rikollisjengi, hoitavat nämä "tyomarit" tilanteen aseet laulaen.
Uutukainen on kahden tatin räiskintä. Hahmoa siis ohjataan ohjaimen yhdellä analogitatilla ja tähtääminen hoituu toisella. Kontrollit ovat mukavan simppelit, sillä muut oleellisimmat toimet hoituvat parin napin hassun avustuksella. R2-liipaisimella ammutaan perusaseella ja L2:lla käytetään erikoisasetta. Tarvittaessa L1:llä käytetään lähitaistelumuuveja, neliöllä ladataan pyssyjä ja X:llä käytetään asioita. Yksinkertaista ja varsin toimivaa.
Synkät ja neonväriset taistelutantereet eivät ole koolla pilattuja, mikä sopii tähän tapaukseen kuin nuija käteen. Jokaisessa tehtävässä on tarkoituksena suorittaa tietty peruspäämäärä, vaikkapa panttivankien pelastaminen, mutta tarjolla on myös kaksi muuta tehtävänantoa. Tavoitteiden suorittamisesta pelaajalle jaellaan mitaleita, jotka avaavat uusia koitoksia sekä kauppatavaraa ostettavaksi. Kaikkien kolmen mitalin ansaitseminen yhdellä kertaa on epätodennäköistä, joten ajatuksena onkin siis räimiä samat kentät läpi useammat kerrat prenikoiden toivossa.
Ja koska kentät eivät tosiaan ole järin suuria tai monimutkaisia, jotkin mitalit ansaitaan esimerkiksi suorittamalla tavoitteet alta 15 sekunnin. Joka kenttää pääsee selvittämään useammalla vaikeustasolla, joilla kaikilla on omat kolme kriteeriään mitalien ansaitsemiseen. Kerättävää ja toistoja siis riittää, vaikka ruutujen määrä ei olekaan suuren suuri.
Plasmaa sinylle, plasmaa minylle, plasmaa kaikille
Rehellisyyden nimissä on todettava, että ensimmäiset hetket Jydgen parissa eivät antaneet kovinkaan kummoista kuvaa. Yksinkertaisen oloinen ulkoasu yhdistettynä juuri silloin soineeseen keskinkertaiseen kappaleeseen sai hieromaan leukaa mietteliäänä.
Tämä ajatus onneksi hävisi tehtävien edetessä, kun Edenbyrgin sisäinen kauppa alkoi täyttyä ostettavista päivityksistä sekä hahmolle että tämän aseelle. Jydgeä sekä hänen Gavel-tussariaan voi päivittää hyvinkin monella tapaa. Tarjolla olevien modifikaatioiden ja niiden yhdistelmien määrä on huomattava.
Halutessaan voi vaihtaa Gavel-pyssyyn ammuksia plasmasta perinteisiin luoteihin tai laseriin. Entä laitetaanko mukaan pieniä mekaanisia apureita, jotka räiskivät vihollisia laserilla ja raketeilla? Entäpä mahdollisuus kulkea varjoissa vihulaisten huomaamatta tai vaikkapa kutistaa hahmo puolta pienemmäksi? Kaikki nämä onnistuvat, mikäli haalii kasaan tarpeeksi mitaleita ja ostaa päivitykset tukulla kahisevaa.
Eivätkä modifikaatiot vaikuta pelkästään Jydgeihin, vaan halutessaan pahisten ammuksia voi hidastaa ja miinat tehdä toimintakelvottomiksi. Mitä enemmän ostettavia ominaisuuksia aukeaa, sitä hauskemmaksi ja mielekkäämmäksi meno muuttuu. Kentät voi hoitaa joko aseet laulaen ja seinien läpi rynnien tai salakavalasti pahaa-aavistamattomia körmyjä napsien. Omaan pelityyliin sopivia yhdistelmiä löytyy takuuvarmasti.
Erittäin maukas yhdistelmä on vaikkapa ampua seinistä kimpoavaa laseria, heitellä tulikranaatteja sekä juosta seiniä kumoon ja puskea plasmaa joka suuntaan aina latausliikettä tehdessä. Näin siis esimerkiksi.
Taistelytoverit
Vihollisia kurmottamaan päästään joko yksin tai kaverin kanssa. Toinen Jydge saadaan mukaan yhdellä napinpainalluksella, mutta valitettavasti matkaan ei voi lähteä erilaisilla varusteilla. Kaksikko toisin sanoen jakaa aseistukset sekä erikoisominaisuudet toistensa kanssa.
Kaksinpeli on varsin mukava lisä, mikä puolestaan saattaa helpottaa tiettyjen tehtävien läpäisyä. Ja onhan tuhon aiheuttaminen kaksistaan myös varsin hauskaa.
Pelin puolivälin paikkeilla rupeaakin kaipaamaan hienoista helpotusta mitalien keräämiseen. Tällöin pelaajan on haalittava huomattavan suuri määrä prenikoita tarjolla olevien kenttien määrään suhteutettuna. Tämä vaivaa kuitenkin vain yhdessä kohtaa, sillä käyttöön aukeavat vaikeustasot helpottavat arvomerkkien keräämistä.
Kyyloelimille
Tyomarien räimeen taustalla kosolti musiikkia, osa parempaa, osa keskinkertaisempaa ja ainakin yksi lähes sietämätön biisi. Valikoimaa piisaa, joskin kappaleet tulevat pian tutuiksi. Jos musisointia riittää useammaksi hetkeksi, on tarina sekä juonenkuljetus suorastaan minimalistisia. Edenbyrg-kaupungin kuulumisia kuullaan vain muutamien radiolähetysten kautta. Jydge puhuu ainoastaan paria lausetta kehottaessaan panttivankeja pakenemaan. Nämä lausahdukset on todennäköisesti jätetty tarkoituksella kovin kankeiksi.
Ulkoasu ei saa aikaan suoranaista innostusta, vaan verkkokalvoille luodaan hieman kliinisen ja simppelin näköinen maailma. Toisaalta se on myös selkeä ja teemaansa sopiva. Mutta sulava Jydge on. Yksinpelatessa PlayStation 4 Prolla pelatessa ei minkään sortin nykimistä tarvinnut kokea, riippumatta siitä mitä ruudulle viuhui. Kuitenkin kaksinpelissä ilmenee pientä nykimistä, mutta häiriöksi asti siitä ei ole.
Peykky yläviistoon
Jydge on viihdyttävä peli, vaikkakin lyhyenpuoleinen. Ulosanti ei suorastaan houkuttele tarttumaan ohjaimeen, mutta monipuolinen arsenaali saa suupielen hymyyn niin yksin kuin kaksinkin pelatessa.
Jos olet kiinnostynyt hauskoista kahden tatin ammyskelyistä, kannattaa tähän kotimaiseen tyotokseen syynnata katseet. Hintakaan hivo pilvien reynoja, sillä jylkaisun voi napata parempaan talteen vaikkapa PlayStation Storesta noin 15 eyrolla.
