Ensimmäisellä oikein
Puolalaisen Reikon Gamesin debyyttipeli Ruiner esittelee synkkääkin synkemmän, kyberpunkmaisen tulevaisuuden kuvan. Ihmisen ja koneen määritelmä on hämärtynyt erilaisten kehoon ympättyjen avusteiden takia. Kasvottoman protagonistin päähine hakkeroidaan sillä seurauksella, että suoraselkäinen sankari murhaa tahtomattaan paikallisen rikollispomon. Samaan konkurssiin velikin kaapataan kiristyskeinona. Ainoa pakokeino verisestä sopasta on selvittää syyllinen tietomurron takana ja tappaa kaikki matkan varrella.
Esikoispeliksi Ruiner on väkevä ja kypsä kokonaisuus, jossa pääosassa on nopeatempoinen toiminta tarinallisessa yksinpelissä. Aseita on aina kaksi: tuliase ja miekka tai joku muu kättä pidempi. Panoksien loputtua pyssy heitetään nurkkaan ja uusi napataan tilalle joko lattialta tai lähimmältä viholliselta. Lähitaisteluaseet kestävät vain tietyn määrän pieksentää, joten omiin suosikkivarusteisiin ei kannata kiintyä liiaksi. Kaikki on kertakäyttöistä. Aseita on kymmeniä, ellei satoja, joten valikoiman puutteeseen homma ei kaadu. Perinteiset rynnäkkökiväärit saavat kaverikseen fuusio-, sähkö- tai jääavusteisia tussareita. Isompien kärhämien jälkeen eräänlainen asemylly kerää maassa lojuvat varusteet talteen ja palkitsee kokemuspisteiden lisäksi uudella kamppeella.
Brutaalia mutta hauskaa
Aluksi taistelu on suoraviivaista räimettä, mutta pian käy selväksi, ettei paikallaan seisomalla pärjää pitkälle. Liike on selviytymisen A ja O. Hahmo osaa syöksyä salamannopeasti väistäen luotisateita taikka vastustajien iskuja. Syöksyjä voi ketjuttaa useampia peräkkäin, jolloin tappavat täsmähyökkäykset jengiläisten selustaan helpottuvat huomattavasti. Varsinkin lähitaisteluaseiden hidas mutta tehokas erikoislyönti kylvää kauhua tappeluareenoilla. Kontrollit toimivat tarkasti, vaikka ruudulla tapahtuu niin paljon, että syöksyjen ajoittaminen ja suuntaaminen ovat ajoittain hankalaa. Lyijyä on ilmassa pääasiassa koko ajan, ympäristöön unohtuneet räjähdeherkät tynnyrit paukkuvat ja vastassa on aina useampi kuin yksi vihulainen.
Ruinerin vaikeustaso onkin korkea. Jopa helpoimmalla vaihtoehdolla välipomot tuntuvat ajoittain musertavan hankalilta, kunnes oikea lähestymistapa paljastuu. Hahmon kykyjä saa parannettua kokemuspisteillä, ja kykypuuta voi muokata vapaasti milloin haluaa. Yksi pomovastus vaatii paremmat suojat, toinen tehokkaammat ammukset. Taktikointia kannattaa harrastaa, muuten päätänsä saa hakata seinään loputtomasti. Omaa hahmoa saa kehitettyä kiitettävän paljon, jolloin itse toiminta pysyy mielenkiintoisena. Samoilla liikkeillä ei pärjää, vaan vanhan koiran on opittava uusia temppuja. Tapetut vastukset pudottavat kenttiin tuliasevalikoiman lisäksi virtaa niin terveys- kuin energiamittarin tarpeisiin. Energiaa käytetään erikoiskykyjen suorittamiseen, joten sen kanssa pitää olla tarkkana.
Hyvää scifiä
Tekijät ovat kyberpunkinsa katsoneet, niin tutulta ja saastaiselta neon-valoissa kylpevä maailma tuntuu. Sateisessa kaupungissa pistäydytään tehtävien välissä suorittamassa pieniä sivubisneksiä, tutustumassa sivuhahmoihin ja pienien tiedonjyvien kautta avataan myös tarinan taustoja. Stoori on suoraviivainen ja koruton. Korvaan kuiskiva naisapuri johdattaa sankarin syvemmälle murhaavalla polulla, jotta velipoika saadaan turvaan. Sivuhahmot on nimetty kliseisesti, sillä vastaan tulee niin The Wizard, Mother sekä Trafficking. Onneksi pelin käsikirjoitus on vain tekosyy brutaalille tappamiselle.
Unreal Enginen päällä pyörivä teos on omalla tavallaan kaunis, vaikkei kovin omaperäinen. Ruudunpäivitys pysyy tasaisena, eivätkä tappeluiden voitot jää saamatta ainakaan teknisistä syistä. Kampanjan aikana tulevat tutuksi niin teollisuusympäristöt kuin pimeät kellarit. Taustalla jumputtaa teemalle sopiva ääniraita. Tyylikkäät anime-henkiset keskustelut olisivat kaivanneet puhuttua dialogia, mutta pääasiassa ne käydään tekstipohjaisena.
Viihdyttävä paketti
Reikon Gamesin tulokas on miellyttävän väkivaltainen tuttavuus. Monipuolinen asevalikoima sekä suoraviivainen juoni pitävät mielenkiinnon yllä, ja Ruiner tarjoaakin haastetta moneksi iltaa. Läpipeluun jälkeen parhaita tuloksiaan voi aina palata viilaamaan korkeammalla vaikeusasteella. Ajoittain liiankin hektiseksi äityvä ja loppua kohden itseään toistava toiminta pudottaa yhden tähden pois – mutta siitäkin huolimatta räjähtävää puolalaistuttavuutta on helppo suositella kahden tikun räiskinnöistä pitäville.
